Willimiesajot 2016

Naapuri kaupungissa järjestettiin 23.7. korttelikisa ja 24.7. 136 kilometrin maantieajo.

Ensin kortteliajo. Rata oli tehty varuskunta alueen ympärille, Rakuunamäki alas, oikealle suoraan, Liisankadulle oikealle ylämäkeen, Valtakadun kautta takaisin varuskunta alueelle. ( näinköhä meni oikein). Ihmisiä oli tullut katsomaan kohtuullisen paljon, niin mieki ystävän kanssa (sattu olemaan Kari myös) tandemilla.

Itse kisassa jännitystä piisasi pari kierrosta, sitten oli kolmen kärki selvä. TW-Länken otti kolmois voiton, ei siinä muilla ollut mitään sanottavaa.

Sitten vain ystävien tapaamisen jälkeen takaisin kotiin ja valmistautuminen sunnuntain ajoon.

Maantiekisan reitti oli hieno, viitoitus, järjestelyt ja ruokailu ja muut erinomaisesti järjestetty. Saa muut käydä hakemassa oppia Lappeenrannasta miten homma hoidetaan. Ensi vuodeksi kun saa ne suolakurkut jokaiseen juomapisteeseen niin lähestytään täydellisyyttä.

Oma ajo oli nyt vain sitä mihin pysty ja kykeni. Ei kauheesti hurrannut kaikkoen sairastelun jälkeen, vatsataudidta oli vain reilu viikko. Maisemia kattelin ja ihmettelin ja toivoin että jaksan maaliin. Kyllä jaksoin, mutta jalat oli sitten hyvinkin ajetun oloiset. Reitti oli hyvin mäkinen ja reitin pahimmat mäet oli loppuosassa. Sitten syömisen kautta kaljalle. Ystävä Matti voitti kuntosarjan, ystävä Tatja naisten kilpasarjan ja Valtteri miesten kilpasarjan.

Eilen kävin hierojalla, hän vaan kysy et onks siulla koskaan ollu jalat näin jumissa. Ei ole, ei edes silloin ku tanssin aktiivisesti. Nyt ne oli niin jumissa että maanantaina kävely oli hyvin vaivanloista.

Ensi vuonna talkooapuna Willimiesajoissa.

Turvallista ajoa siellä tien päällä.

Vieraita

Tänä kesänä on jonkin verran käynyt vieraita, sekä pyöräileviä että ihan näitä ystäviä kaukaa.
Lisään pyöräilevät vieraat tuonne vieras listaan niin tiedetään sitten missä mennään.

Viime sunnuntaina kävin sitten ottamassa tehot pihalle testin muodossa. Garminissa kun oli ftp-testi ku omistaa wattipolkimet. No tulihan sitä tehtyä ensin myötätuuleen lämmittely ja sitten vastatuuleen (4-5m/s tuuli) testi 20 minsaa. Tulos oli 219 W 20 minsan keskiteho, tehokynnys eli ftb on 208W 3,08W/kg ja samalla tuli maksimi hapenottokyky 49ml/kg/min eli sekin sitten nousi. Jotain edistystä on tapahtunut sitten alkuvuoden räpellyksen.

Nyt sitten mennään ihan sen tuntemuksen mukaan miten jaksaa. Tän vuoden maanantai porukkalenkit on miun kohdalta tapulteltu tältä vuodelta. En viitsi mennä sinne enään taistelee hengissä pysymisessä, ei vaan ole enään kivaa.

Trekin Bemaxi tuli laitettua läjään, ketju ja jarru puuttuu.

Saimaan ympäri

Heinäkuun ekana viikonloppuna tuli sitten ajettua Saimaan ympäri vanhoja autoja vastaan. Osan matkaa ajoin Imatralta lähteneen porukan mukana ja siihen liittyi Lappeenrannassa muutama mukaan. Lpr satamatorilta Savitaipaleelle meni vielä hyvin, tosin kyyti oli hyvin nykivää. Oli kyydissä Taipalsaaren trikisoihin menevä hiihtäjätyttö. Onnea hälle toivotettiin.

Sanoin Savitaipaleen tauolla että voisko menoa hiukan rauhoittaa, no tulos oli se että keskituntinopeus nousi 1km/h Savitaipale Vääränkauppa välillä ollen yli 29km/h ja jäin yksin ajamaan, jonkin ajan kuluttua Mattia tiputtautui avuksi. Jo tässä vaiheessa jäi paskan maku suuhun maantieporukoista. Ollut sama maku kokoajan, jos tiput porukasta niin pärjää yksin. Suuri kiitos Mattialle, samaa en voi danoa muulle porukalle. Reissun keskari oli 27,3 km/h

Matka meni suhteellisen hyvin kaikkinensa vaivoine. Puumalasta eteenpäin ajoin yksin omaa vauhtia kotiin, en edes sitä ketun lenkkiä että sais 300 km täyteen. Samalla päätin että kesän porukkalenkit oli tässä, lukuunottamatta torstailenkkiä. Vanhan vauhti ja kunto ei enään riitä tuollaiseen hullutteluun ja toisekseen ajattelin et on kiva olla vielä loppukesä ilman mitään vaivoja.

Turvallisia kilometrejä kaikille. Ehkä lähden pitkäksi aikaan talvea pakoon ehkä en.