Teini kanssa reissaamisessa pitää olla kärsivällinen, ymmärtävä, kannustava, ystävä, isä/äiti ja ehdottomasti puolihullu diplomaatti. Pitää tehdä reissun suunnitelma karkeesti, että sitä on mahdollista muokata matkan edetessä. Aikuinen voi/pitää tinkiä omista haluistaan nuoren hyväksi. Minulla oli vain yksi pyyntö ja se oli alkumatkan Suomi osuus. Muuten mentiin mitä nuori halusi ja ihan kivasti meni.
Itselleni jäi reissunälkä ja uutta reissuu olen jo suunnittelemassa. Se suuntautuu Alpeille toukokuussa, tiedän mitä tuleman pitää ja saa sanoa hulluksi. Huipulla voi olla talvi, mut ei ole sellasia pakkasia ku täällä itärajalla(normitalvi -10--35°). Mennään tyyliin ei ole huonoja ilmoja, on vain huonoa pukeutumista. Samalla reissulla käydään ajamassa Stelvion huipulle. Lahjoituksia otetaan vastaan edelleen.
Fillarilehdetä sen verran, onha ne Kaisan, Lekan ja Linan reissut kivoja, mut kolme lehtee peräkanaa ja jos seuraavassa lehdessä on taas juttu Lekoista, ni huh. Luulis niitä reissaajia olevan muitakin. Se siitä ja sen kestävyydestä.
Meitä reissaajia on monen näköisiä ja kaikilla on omat tärkeet pointit mitä matkaan otetaan. Itselläni on se että teltta ja makuupussi PITÄÄ olla mukana, tietenkin tärkeimmät työkalut, ensiaputarvikkeet, vaihtovaatteet ja kaikki pitää mahtua siihen 20 kiloon per henkilö. Nyt reissussa oli muutama ylimääräinen tavara ja hyvin kulki mukana. Yksin liikkuessani en ota erillistä ruokailu astiastoa mukaan vaan syön suoraan kattilasta, kuksa on aina mukana. Kaikki tähtää pieneen painoon toisin kuin edellä mainituilla. Renkaan voi aina paikata paitsi jos se reuna repee/katkee.
Tää vuodatus tuli ihan sen takia että meitä reissaajia hiljaisia sellaisia on paljon. Jotkut reissaa perheenä ja lasten kanssa, minä tulen reissaamaan yksin (tulevaisuudessa tarviin pilotin, kiinnostuneita???) ja teini-ikäisten lasteni kanssa.
Tulen varmaan tekemään vielä yhden reissun syksyllä vielä. Ehkä. Varmaan. Jos aika antaa myöten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti