Giro d'Alps Nellille 14. päivä

35.36/551.25km
Ylös 223m
Alas 184m
Tänään oli viimeinen ajopäivä kohti Bergamoa. Ihan mielenkiintoinen ajo kapealla tiellä rekkojen seassa. Sitä vaan huomasi yhtäkkiä et vuoret jäi taakse ja tuli tasasta. Bergamoa kävin jonkin verran katsomassa ja sitten kävin urheiluliikkeessä ihmettelemässä. Löysin keveitä teltta tikkuja ja isomman pullotelineen. Sitten siirryin kentän vieressä olevaa Orion centeriin ja ihmettelin aikani. Siis olin täysin jouten.
Siirtyminen kentälle tapahtui 8 maissa illalla. Ja alkoi purkaa ja kokoo projekti. Ensin kaikki pois kärrykassista ja pura kärry. Sitten pakkaa puretut kärrynosat kassiin ja toivo ettei mene yli 20 kg. Sitten oli vuorossa pyörä. Sitten vain sisälle ja lähimmälle vaa'alle. No perskutti vaaka näytti 23 kg ja eiku pari tavaraa, siis likaiset vaatteet ja kilo kahvipapu pussi pyörälaukkuun. Nyt vaaka näytti 19 kg. Kyllä osaa likaiset vaatteet painaa.
Keltällä tapasin toisen pyöräretkeilijän joka on lentämässä johonkin. Hölistiin ympäripyöreitä. Nyt keltällä on hiljainen hetki kun ei ole lentoja mihinkään suuntaan. Kotona lisää ku täällä netti maksaa, prkl.
Yöllä ei oikeastaan tapahtunut mitään ihmeellistä. Noin viiden aikoihin porukat rupesivat heräilemään, joten kirjoitan tähän myös lentopäivän tuntumat.

Aamu meni odotellessa et pääsee luovuttamaan matkatavarat ja pääsee turvatarkastuksen läpi. Kärryn luovutin chek-in luukulla ja pyörän isojen tavaroiden luukulla ja sitten turvatarkastukseen. Kannattaa noudattaa niitä turvaohjeita mitä annetaan lentolipun yhteydessä, näin omin silmin kun turvatarkastaja otti läpivalkaisun jälkeen jonkun niveapurkin erään naisen laukusta ja laitto tyynesti roskiin. Pullo oli liian iso piste, eikä valitus auta. No sen jälkeen oli odotusalue ja kauppoja joiden hinnat oli kalliimpia ku ulkopuolella. Söin sämpylän ja kahvin ja samalla ostin pulloveden, ettei tarte koneessa ostaa mitään.

Voi ku noi itänaapurin ihmiset oppis joskus edes lukasee ohjeet. Kentällä on muutamia telineitä joissa voi kokeilla, et meneekö se laukku niihin mittoihin. Mutta ei niin ei, kaivetaan sitä passia ja lentolippua vasta ku pitäs näyttää ja silloin vasta kokeillaan mahtuuko mittoihin. Voi hyvä Sylvi sentään. No koneeseen ja istumaan ja eikös noi itänaapurin immeiset taas järkkää jotain ohjelmaa. No kone nousi ja sillo luppas silmät kiinni. Heräsin noin tuntia ennenkuin oltiin perillä. Kone laskeutu ja ulos ja JEE mun kamat tuli ekana ulos. Taksiii!! Imatralle, kiitos.

Kotio ku pääsin niin istuin hetken hiljaa eteisessä. Sitten vain totesin "Ei tarte enää vahtia, Nelli. Isäntä on kotona." Melkein kuusi vuotta tuli tuo sanottua aina kun tuli kotio ja tuolloin viimeisen kerran. No sitten vain tuliaisten etsintä ja muksujen luona käymään. Siinähä se päivä sitten meni.