Kyll toi reissu on muuttunut jo kotimatkaksi, mut olkoon tuon niminen nyt (ihan muitten mieliharmiksi)
Aammun herätys oli aikas viilee, sanoisin jopa kolee. Ei muuta ku aamiaisen tekoon ja klo 8 tyttären raaka herätys todellisuuteen. Aamupala mitään ihmeellisyyksiä suuhun ja leirin purkuun. Aivaimen luovutus (suosittelen Salon Vuohensaaren leirintäaluetta, rauhallinen paikka), juomapullojen täyttö, viimeinen katselmus ja takaisin tienpäälle. Salon läpiajaminen ja 110 tielle pääseminen oli hyvinkin mielenkiintoista.
Matka rupesi etenemään omaa tuttua kaavaa, hitaasti mäkiä ylös ja vauhdilla alas. Tuulinkin oli välillä uhmakas ja yritti kovasti häiritä meidän ajamista. Muutama retkipyöräilijä tuli vastaan. Ennen Lahnajärveä pidettiin ruokatauko, ihan levähdyspaikalla. Siinä muuta fillaristi meni ohi. Kyllä lämmin ruoka maistuu hyvälle. Siitä sitten jatkettiin matkaa ja pidettiin jäätelöpaussi Lahnajärvellä, oli aukaistu uudestaan. Väkeä riitti, motoristeja, paikallisia, matkalaisia, lomalaisia jne. Hieno paikka, kannattaa pysähtyä (en saa tästä lauseesta euron euroa).
Sitten matkan jatkaminen kohti päämäärää, Saukkolaa. Se tuli varkain. Sivassa käynti ja ruoka täydennystä ja vielä viimeinen puristus. Viimeiset pari kilsaa mentiin soratietä pitkin. Ystävän luona viimein (enhä mie ollu ku viime syksynä viimeeksi)
Siru oli hiukan hiljainen mutta kyllä sitten juttua riitti kun alku jännitys oli kaihkonnut. Hauskaa tuntui olevan Jennyn kanssa. Hyvä niin. Saunassakin käytiin ja grillattiin.
En muuten muistanut miten mäkinen tuo pätkä oli, 56 km ja nousumetrejä 518m eli aika pirusti ja pari sellaista mäkeä, et ei prkl. Usko meinas loppua.
Päivän kilometrit 56,80
Yhteensä 280,07 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti