13. Päivä

Aamu alkoi tyypillisesti kuten ennenki silmät rävähti auki. Siinä sitten pikkasen suunnittelua ja sitten välipala ennen aamiaista. Viimeinen aamiainen tässä paikassa ja sitten vielä yhteinen matka asemalle ja reilut heipat Leksan kanssa. Suomessa nähdään. Kyllä taas tuntui hassulta olla yksin liikkeellä. Siinä sitten kamojen kanssa etsi hetken sitä rytmiä kohdalleen että pääsee eteenpäin.

Tuolla se iso masto on.

Osin tuttua reittiä edellisten ajojen jäljiltä ja sitten uutta reittiä. Sitten vain rupesi ensin kuurottaisesti satamaan, juuri sen verran että joutu ne sade vehkeet kaivaa esille. Siinä sitten välillä kävi mielessä et vois ottaa pois, ni eikö se sitten ripannut vettä niskaan. Sitä sitten jatkui ja kerkesin mie syödäkin kuurojen välillä eräällä puistoreitillä.

Siinä moottoriradan lähistöllä sitten seikkailtiin jonkin verran ku noita motoreita menee ristiiin ja rastiin. Välillä ei tiennyt mistä itsensä löytää,eräässä kohdassa taiteilemassa pyörää hissiin että pääsee ylikulkusillalle ja sama uudestaan et pääsee maankamaralle. Pyöräteitä täällä on kyllä ja ne voi varoittamatta vaihtaa puolta tai yksinkertaisesti vaan kadota. Talutettua tuli jonkin verran, ku noita liikenneympyröitä tuntuu olevan joka risteyksessä, johon tulee enempi ku 2 tietä.

Jossain välissä rupesi tekemään mieli kahvia ja jotain purtavaa(se oli Granollers, senkin pöljä) siinä sitten kattelin mäkkärin mainoksia ja ajattelin et ei voi olla kaukana. Löysin sitten itseni Viennan edestalta ja näin kyllä kauniin tarjoilijattaren et oli pakko mennä katsoo millanen paikka tää on. No se on vähän niiku pikaruokapaikka, mut kunnon kahvikoneella varustettu ja annoksia oli jos jonkinlaista. Otin vain cappuccinon ba croisantin ja se makso huimat 3,60€ . (Samalla kyllä vilkuilin sitä tarjoilija tyttöä) Samalla sain vähän kuivattua itseni. Tyhjennyksen kautta tielle taas. 

Pikkasen sataa ja liikkeelle. Ajetaan nyt tässä muutama kilometri ja kuulostellaan mihin tuo nyt muuttuu. Tuntuu ilmojen herra olevan vähän pahalla päällä et oli sit saanu Esterin itkee ja hää sit itki kunnolla, tuuletinkin unohtunut päälle melkein täysillä asentoon. Nyt rupes mieli menee yhtä mustaksi ku päällä oleva sadetakki. Olokin rupesi muistuttamaan kevät jäihin pudonnutta koiraa. Sit vaan totesin et nyt liikutaan johonki mistä löytyy halpa majoitus eli otetaan juna Gironaan.

Yhdellä junan vaihdolla.

Sitten kävely/taluttelu majoituspaikkaan, sisäänkirjautuminen ja muut asiat kuntoon. Pyörä sisällä ja nää sanoo jos siirtävät pyörää johonkin suuntaan. Aivan kivaa palvelua.

Nyt sitten pitäs vähän käydä pitkäkseen et toipuu päivästä.