45. Päivä

Ai saatana. Noin niiku lyhyesti ja ytimekkäästi tuntui herätessä. Eli lähin juna-asema ja sillä otetaan muutama lepopäivä lisää. Aamukahvi naamariin ja kamat kiinni pyörään ja lähimmälle rautatieasemalle. Voi itku jalat on kipeet, ihan meinaa itku päästä. Onneksi matka ei ole pitkä.

Asemalla tiketti, sitten junan odottelua, junassa oloa. Oikeastaan oli ihan hyvä että jalat sano stopin. Oli meinaa mäkeä ja ylösalas menoa, ois varmaan Fargo lentänyt jonkkaan jossain välissä (kaikella on tarkoituksensa). Sitten junan vaihto Hofissa.

Oli siellä jokikin tulvinut ja luntakin ja ylös mentiin ja jyrkkä reunaista laaksoa. Maisemat oli jylhät, mutta nyt on vähän turta maisemiin kun pitäisi levätä ja saada itsensä kuntoon perjantaiksi. Pakko vaan levätä ja pessä pyykki jos ei muuta ja käydä kaupassa. Sitten saavuttiin Dresdeniin. Iso kaupunki (hyvä syy käydä metsästää pokemoneja). Siinä sitten hostelliin ja pura pyörä, majoittaudu. Ei ehkä niin ansaittu kalja. Sitten kauppaan.

Se menikin niin että pyykit koneeseen ja kauppaan. Kävelin Lidliin sen kilsan ja sama takas. Sopivasti kone lopetti just ja pyykit kuivuriin. Sitten syömään pientä iltapalaa. Siinä sitten samalla mietin että kyllä täällä rakennetaan ja vanhaa korjataan vauhdilla. Sinänsä jännä että kaupan valikoima muuttuu paljonkin missäpäin maata se on. Täällä on samoja juttuja ku Suomessa ja muualla Saksassa, mutta myös sellaista mitä löytyy vain toisesta. Mietteitäni nää on, ehkä havaintoja ympäröivästä maailmasta.

Pitää käydä iltakaljalla Sky baarissa. Ai jumakauta, kiva kävellä 2 kilsaa ja nyt sitten hjomasin et jos talon toiselle puolelle olis kävellyt niin Aldi olis löytynyt siitä. Noh kalja on hyvää ja maisema kiva. Näkyy aseman valot.

Nyt tää jätkä lähtee vaakatasoon ja kattelee missä kunnossa jalat on huomenna.

Päivän data