Kyllä, olen poissa töistä jo kolmatta viikkoa ja käynyt ajamassa ulkona ja välillä sisällä. Kyllä, pelkään jonkin verran tuota virusta, ei oo mikään flunssa virus vaikka sukua onkin. Hyvinkin voimakas virus ja kaataa ihan terveitäkin sairaalahoitoon. Joka päivä saa miettiä mennäkö ulos kävellen vai pyöräilen ja yhdenkään ystävän tai kaverin kanssa en jää juttelee. Tämä ei tarkoita että en huomaisi teitä mutta kun kuulun riskiryhmään ja haluan selvitä pienillä vaurioilla. Joten moikataan kun nähdään ja mennään kahville sitten kun tämä pandemia on ohi.
Joillakin tämä etähomma on saanut systeemit kotona sekasin, ymmärrän kyllä. Itselle on muodostunut rutiini ja se onkin tärkeä juttu mikä pitää homman kasassa. Tulen itseni kanssa hyvin toimeen mitä nyt joskus tulee väiteltyy tuon olkapäällä istuvan pikkuhenkilön kanssa (toi stnan mulkero ei tee sitä mitä ehdotan, mulkku jätkä).
Näillä mennään ja toivotaan ettei tule lisää rajoitteita. Pysytään siellä kotona ja liikutaan ulkona varovasti ettei lisätä terveydenhuollon rasitetta nyt liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti