Saimaan Saaristoreitti

No niin nyt tulee tarina Saaristoreitistä.

10.7.2020

Aamulla heräten ihan liian aikaisin ja täpinöissä (aina toi jännittää vaikka mitä selittäs et se on vaan reissu) ja pannullisen kahvin jälkeen pitikin lähteä juna-asemalle ystävää vastaan. Onneksi olin pakannut jo torstaina tavarat valmiiksi pyörään. Ilma tuntui kolealta (onko se nyt ihme ku kukonpierun aikaan jätkä lähtee liikkeelle). Hetki oottelua asemalla ja ystävä saapui.

Sitten kohti suurta pientä seikkailua ja ensimmäinen kohde on kuinkas muuten kuin koti. Reijon reppu sinne ja pullojen täyttö ja puuttuvat tavarat vielä kyytiin ja unohda nyt vielä kerran avaimet kotiin. Onneksi vara-avain on näppärässä paikassa. Jos nyt sitten kaikkien kommellusten jälkeen pääsis liikenteeseen ja kyllä päästiin. Eka pysähdys oli muutaman kilsan ajon jälkeen Linnavuori. Käytiin se katsomassa pikaisesti.

Sieltä sitten jatkettiin matkaa kohti Saimaanharjua ja kauppaa. Pitihän se pari kaljaa käydä ostamassa kun seuraava kauppa on vasta Utulassa. Nyt sitten kaljoja rikkaampana eteenpäin ja kohti Sarviniemeä kauniissa Suomalaisessa maisemassa. Tuulikin oli myötäinen ja kelikin aurinkoinen, joten matka tuntui joutuvan hyvin. Pari taukoa pidettiin matkan varrella ja saavuttiin Sarviniemeen ajoissa. Siellä oli muitakin odottamassa lauttakyytiä Kyläniemeen. No hyvä aika nauttia kal... eikun kahvia.

Tuli sitten yksi kaljakin nautittua lähtöä odotellessa. Sitten kello löi tarpeeksi paljon että siirryttiin lautalle.

Lautan henkilökunta laittoi pyörät kiinni laitoihin ja sitten vaan kyytiin ja lauttamaksun suoritus, että päässään vesistön yli. Sitten oltiinkin keskellä selkää menossa kohti Kyläniemeä. (millo se taxfree aukee? mitä? Häh?) Mut kyll pitää sanoa että on Saimaa kaunis.

Kyläniemeen saavuttiin ja pyörätkin saatiin ulos ihan asiallisesti ja mietittiin käydä Kyläniemen kärjessä, mutta huomattiin et oltiin menty risteyksen ohi jo reippaasti (toi mulkku ei kattonut karttaa vaa tiiras kaunista pyöräilijäneitoa). Matkaa jatkettiin reippaan oloisesti kohti Kyläsaaren lossia ja siellähän sitten tapas tuttuja etelästä. Heccu oli tullut maastoilee Kyläniemeen Järvenpäästä. Reijokin ekaa kertaa lossin kyydissä pyörällä. Yli päästiin kunnialla.

Sitten vaan kohti kyläkauppa Utulaa tai Utulan kyläkauppaa. Mutta kuitenkin ajateltiin nauttia auringosta ja kaljasta ennen sitä.

Siinä samalla näkyi paikka mihin ollaan yöpaikka laittamassa. Mutta se kyläkauppa ensin ja pientä lisää mukana kulkeneisiin sapuskoihin. Kyläkaupalla menikin sitten hiukan aikaa kun näki tuttuja ja muita pyöräilijöitä. Muutamilla olikin pidempi matka menossa. Sitten kohti Huuhaanrantaa (Huuhaahietikko se on!!!) Sinne päästiin ja leiriä pystyyn. Teltan pystys olikin mielenkiintoinen operaatio kovassa tuulessa, mutta ei mitään verrattuna riipparin laittamiseen. (v'ttu nää tajuu mitään tai sit täll ei järki juokse ollenkaan, myrsky se oli) Leiri saatiin kokoon ja sitten syömään ja nauttimaan kaljoista. 

Siinä sitten tuli nähtyä kaikkea kun satuttiin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Kaikkee näkee kun reissaa joten kuvat ja videot puhukoon puolestaan.

                                   

                                    

                                   

Kyllä pitää sanoa että sielu lepäsi näissä maisemissa. Sitten piti vaan kömpiä nukkumaan että voi herätä seuraavaan aamuun.

11.7.2020

Aamu, joo, kyllä. Hereillä ollaan. Aivot ei toimi. Ensin aamukahvi ja aamupala ja sitten leirin purku.

Kyllä pitää sanoa että kahvi herättää hyvin. Real Turmat toimii hyvin kuten edelliset edellisiltana. Näillä reissuilla ei välttämättä halua tehdä sapuskaa vaan lämmintä vettä ja odota muutama minuutti ni on valmis. 

Leirin purku oli helppo homma kun nyt ei tuullut yhtään, aivan tyyntä oli. Noh rojut pyörään ja sitten vaan nokka kohti Imatraa, jossa toisen ystävän luona saa kahvia.

Sitten vaan takaisin tien päälle ja hyvällä sykkeellä liikkeelle. Tehtii pieni pysähdys kyläkaupan luona.

Pientä kumpuilevaa tietä kohti Puumalantietä josta sitten kohti Imatraa. Vettä ei vielä satanut ja joitakin taukoja jouduttiin pitämään, mutta ne kuuluvat asiaan. Tuulikin rupesi nousemaan ja idän suunnasta. Ekat pisarat saatiin Ruokolahden lähellä ja pikku pysähdys ja kypärään sadesuoja ja sadetakki päälle. Eteenpäin. Saavuttiin Ruokolahdelle ja soitto ystävälle että pannu tulille. 

Saavuttiin ystävän luokse ja saatiin kahvit ja hän sai tarvitsemansa tavarat. Siinä meni hetki rupatellessa. Sitten vain takaisin maantielle vaikka vettä sataa. Nyt sitten mentiin niin suoraa kuin oli mahdollista. Keli oli sellainen että vitutti ja nauratti yhtäaikaa ja olo ku uitetulla koiralla vaiko pyöräilijällä. 

Tästä vaan olotila voi vaan vettyä lisää ja niin se tekikin. Perille päästyä olo oli hyvinkin märkä. Lämmin suihku ja kebab-ateria sai olotilan paremmaksi. Sitten vielä ystävän saattaminen junalle ja itse vielä burgerille ennen kotia ja tippumista sänkyyn.

Tässä vielä reitti videoita