Eilen ei oikein jaksanut kirjoittaa. Mut keskiviikko oltiin paikallaan sukulaisen luona. Torstaina sitten liikuttiin senkin edestä. Valittulasta Lahteen. Aamu oli vähän viileen oloinen ja ku oli hiukan lämmennyt ja tää diiseli hyrähtänyt käyntiin sitten se olinkin jo tutun oloista tasaista etenemistä. Olen Pukkilanharjulla käynyt autolla ja linja-autolla mut en fillarilla. Nyt on sekin koettu.
Matkan teko oli ihan kivaa periaatteessa koko matkan (kyll toi kuumuutta valitti, rairaa olla talvi-ihminen). Harjut oli kauniit siis omalla tavalla kauniit. Harjun jälkeen rupesi aurinkokin paistamaan ja rupesi fillaristeja tulemaan vastaan. Sinänsä kiva laajentaa omaa tietämystä Suomen maasta, vaikka ei juuri nähtävyyksistä välitä vaan siitä tiellä olemisesta, tiellä on oma tarina. Se näyttä erilaiset maisemat ja mäet ja montut, ihmiset kylissä ja kaupungeissa jne.
Lahteen tullessa huomasi sen että keskusta alue on sellasessa montussa et tuntu et törmää kuumaan seinään. Junani lähti vasta kuuden aikaan alkuillasta niin kävin sukulaisen luona ku aikaa oli. Se aika meni nopeesti. Sitten vain asemalle ja kohti kotia.
Kävin ajamassa Päijänteen reunuksia Jyväskylästä Lahteen ja nyt on molemmilra puolilta ajettu. Mäkistä seutua Päijänteen ympäristö yli 2100 nousumetriä reitillä ja ainakin yksi karegoria 4 mäki. Tykkäain vaikka jalat on nyt romuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti