Pikkuhiljaa mentiin ylöspäin ja kokoajan näkyvyys heikkeni. Rupesi olemaan kiinnepisteet noin 200 metrin päässä ja sitten ei tiennyt onko mäki vai tasanen ilman mittarii. Nut meni sitten talutteluksi ku ei vaan onnistunut ku parhaimmillaan näit sen 150 metrii ylhäällä.
Sitten vain ajettiin mittariajoa ja perstuntumalla. Pikkuhiljaa rupesi sääkin selkenemään kunnolla et voi sitten ajaa kunnolla eteenpäin. Välillä mentiin vauhdilla ja välillä kituuttamalla, mutta kuitenkin eteenpäin. Tuulikin auttoi välillä ja välillä vittuili päin naamaa. Mutta kosteeta oli.
Sitten rupesi tie viettämään alaspäin ja vauhtikin kovenee kunnolla. Sitten huomasin kyltin missä oli jotain 6% ja auto alamäessä, kait se jotain tarkoitti. Ensin oli 3 km sitten 2,5 km ja sit vielä 3,5 km ja oli mutkaa, betonierotinta tiessä ja vaikka mitä hilavitkutinta. Pitää varmaan jossain välissä kattoo ne jarrupalat, ku saa jo hiukan kovempaa puristaa kahvoista.
Sitten huomaamatta saavuin Millauhun ja eikun etsimään majoitusta et pääsee vähän helpommalla tässä vaiheessa. (Pitää yrittää tottua siihen et täällä kaikki menee kiinni viimeitään klo 20, lukuunottamatta kapakkoja ja ruokapaikkoja) Hotelli löytyi ja sain huoneen, pyörän sisään ja kamat huoneeseen ja sit kävelylle. Kävin ihan piruuttaakseni asemalla et mites täällä junat kulkee, ne ei oinein kulje mitenkään mihinkään, muutama hassu vuoro. Huonontunut on sitten nuoruusvuosien tai sit aika kultaa muistot. No huomenna jatketaan taas eteenpäin ja jos vaikka menis tällä kertaa laakson pohjalla. Raskain päivä tähän mennessä.
Päivän data
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti