52. Päivä

Yö meni sitten katkonaisesti sellai kahen tunnin välein vessaan tyhjentää rakko. Sitte aamulla kunnon sydämentykytykset, nyt saatana oon hävittänyt lompakon unissani, huh en kuitenkaa. Luulitte jo et nyt se piruparka on ilman rahaa reissussa. No ette kaukana ole ajatuksesta, kuun viimeinen päivä.

Olin sitten pällistelemässä Varsovaa (niin hää sanoo vaikka pällisteli minihameisia neitoja, se on pojat KEVÄT) ja otin sitten kuvia. Voi sanoa että maisema muuttunut sitten viime vierailun ( liian monta kymmen vuotta) omalla tavallaa positiivisesti. Mutta palataan asiaan. Siis kävin ostoshelvetissä, se on aivan päärautatieaseman viressä. Siinä oli katottavaa ihan riittävästi ihan rupes ahistaa.

Ulkona sitten pällistelin edelleen minihameisia neitoja, pieniä iloja vanhalle miehelle. Siinä sitten suuntasin rahanvaihtopisteeseen vaihtaa rahaa ja odottaa huomiseen että tulee tili. Jos sais ostettua uuden Waven. Siinä sitten rahanvaihdon jälkeen päätin kävellä Lidlii ja se sattumalta on samassa suunnassa liikkeen kanssa. No eiku kävellen.

Kuten huomaatte, parkkeeraus on taitolaji.

Samsungin konttori.

Hyvin lyö uusi ja vanha rapistunut rakennuskanta kättä. Uutta rakennetaan kokoajan lisää. Sinänsä jännä kun ajattelee niin täällä kyllä säilytetään vanha hyvä rakennus, mutta huonokuntoinen joutaa pois. Miks turhaa pitää huonokuntoista pystyssä.

Nyt on syöty niin paljon että sitä on ihan ihmeissään vieläkin. Nyt hörpin kaljaa hitaasti en vaan jaksa mennä edes ulos. Kait tää loppupäivä menee tässä ruokaa sulatellessa. Mitäpä sitä vanha mies tuolta yöelämästä löytäs?

Päivän kilsat on sitte 11 km kävellen.