53. Päivä

Huomenta armaat lukijat ja tukijat, nyt rupeais tarttee niitä viestejä ja kommentteja et jaksaa vielä loppumatkan jotenkuten räveltää. Näköjään yöllä saapunut pari kappaletta matkaihmisiä. Aamukahvia naamariin ja siitä huolimatta ökelit meinaa mennä kiinni. Pitänee lähteä katsomaan Varsovan "kevättä" ja samalla kävis ostaa tiketin junaan. Voi herranjumala ja kaikki muut ylistys sanat jumalille. Aivan mahdotonta, ökelit pyörii maassa ja niitä metsästäessä yritän työtään tuon riippuvan kielen vyön alle ku leukaluun rippeet tippu jo ulko-ovella. Pitää kyllä sanoa että täällä naiset kantaa itseään ylpeästi, mut ei nirppanokkaisesti ja auton roiskeläppä peittää enemmän kuin näiden hamoset. No niin taas karkas toinen ökeli, toisen päälle kerkesin lykätä käden.

Hah, luulitte et nyt tulee kuvia naisista. Mutmut olen sentään sen verran itsesuojeluvaihtoa omistava että en julkaise. Pitää nyt teille jotain kimmoketta jättää et lähdette niiltä lepotuoleiltanne liikeelle. Nyt hooo-op ylös ja ulos. Mitä? Kuka siellä takana valittaa?

Kahvitauko ja sitten jatkan matkaa kohto army-myymälää ostaa uuden Waven, siis sen tilalle joka on siellä ranskalaisen rotkon pohjalla. Eikä tarvinnu liikkua ku 1500 kilsaa. Aika vähän vai mitä?

Kerrankin kunnun MUKI eikä mitään sormustimia. Mallia Large Cappuccino. Jatkoin sitten matkaa kohti päämäärää eli ostamaan uuden Waven (ku tuo saatanan hölmö osaa pitää kiinni) sitten ostin samalla vähän pienemmän kaveriksi (varmaan molemmat pitää köyttää tuon munista kiinni ettei kadota niitä).

Sieltä pois tullessa törmäsin kulkueeseen, sotilaita ja muutama veteraani. Mikä lie päivä tänään, vahva veikkaus et sodan loppumispäivä, ehkä.

Sitten vain takaisin majapaikkaan ja ruuan tekoon ja samalla laittaa laukut valmiiksi loppurykäsyä varten. Pitää kyllä sanoa et hostelli ollut parhaimmasta päätä tällä kertaa. Aivan mahtava henkilökunta, pyörittelivät päätä kun kuulivat mistä tulen ja minne olen menossa. Hulluja nuo suomalaiset.

Vielä pitäs tehä evästä huomiseksi junaan. Varmaan käytävä alakerran kaupassa.

Kävin alakerran kaupassa tuhlaa zloteja, mut vielä jäi, perkele. No jos yrittäis huomenna tuhlata loput. Toivon mukaan onnistuu. Tässä iltaa istunut ja yrittänyt tuhlata aikaa, ku huomenna on aikanen herätys sitten junaan. Se lähtee klo 8 joten yritän olla 7.30 laiturilla. Kait se ilta menee näin. Jos jotain tulee vielä niin kirjoitan tai olen kirjoittamatta.

Päivän kävely 8 km.