Elämää fronttitallissa osa 3

Tuon otsikon tajuavat ne jotka ovat lukeneet erään kirjasarjan ja mihin sillä viittaan. Enempää en vihjaa.

Aamulla sitten heräsin aikaisin ja liikkeellä olin jo ennen 8. Muu väki nukkui vielä kun kävin täyttämässä pullot ja jatkoin matkaa. Pitkälle en päässyt kun piti pysähtyä pitämään sadetta. Soitinpa ajankuluksi talovahdille.

Siinä aikani kuuntelin sateen ropinaan maitolaituri/bussikatoksen suojissa. Ei oo tarkoitus hankkia sitä tautia tälläkään reissulla. Onneksi oli kuuro. Sitten vain jatkettiin matkaa kohti Enoa, jos siellä sais pientä purtavaa ja sitten jatkais eteenpäin. Mut eipäs mennä asioiden edelle. 

Nyt sais ajettua ne pitkä mäet mitä Eno-Ilomantsi tiellä on voin sanoa että ne ylämäet on perkeleellisiä ja ne on heti mahtavan alamäen jälkeen. Siis ensin vauhfin hurmaa (serkkutyttö ohittaa tän kohan) 50 km/h alas vapaalla ja sit kihnutetaan 11 km/h ylös. Niitä oli sellaset 3-4 eli 3-4 vaaran yli mentiin.Täällä oli se Kuisma

Enossa sitten joutu odottaa kaupan aukeamista 10 minuuttia. Jäätelöä ja energiajuomaa ja suklaata. Sitten takaisin tien päälle ja kohti Joensuuta. Siinä sitten tasaisesti puskien vastatuuleen ja ylämäkeen suuntasin länteen. Jotenkin tottunut tuohon että ei miulla oo sitä myötätuulta sitten suotu ollenkaan. Tulin sitten isompaan risteykseen ja jouduin siirtymään pienemmälle tielle ja vielä tyhjälle kevyenliikenteen väylälle. Miten mie selviin tällaisesta tilanteesta¿?

Oliha siinä risteysalueella aakkosbaari, mitta päätin kaupungissa meneväni syömään, joten ankarasti keskittyen ajoin ohi. Tie oli ihan kiva ja rauhallinen, lopulta tultiin aivan joen rantaan ja kaupunkiin. No tuli sitten aakkosbaari vastaan ja vatsa käski enemmän kuin järki, joten pyörä eksyi kuin itsekseen pihaan. Sisään ja sitten kassalle ja seisovapöytä 😍 tuo jumalainen lahja pyöräilijälle. Kysyin vielä ihan varmuudeksi että voiko santsata. Niin henkilökunta totes et kyl sie nyt vähän tarviin tuoho luitten ympärille täytettä, ett syö kunnolla.

Siinä sitten meni aikaa jonkin verran, ai että oliko nälkä. Ei, älä nyt hulluja ajattele. Samalla ostin netin kautta junalipun ja sit vielä vähän ruokaa lisää ja jälkkäri vielä (mahtuu aivan varmasti mahtuu). Sitten olikin jo valmis olo jatkaa matkaa ja kaupunkiin tutustuen.

Kaupunki on muuttunut jonkin verran sitten viime näkemän jakyllä sitä uutta rakennetaan kokoajan lisää. Vihreyttä on kiitettävästi vielä jätetty ettei ihan ole unohdettu viihtyvyyttä. Sitten juna-asemalle ja kohta sitä "rata-pyöräilyä" tai vois sanoo et tekee Kareiset. Pari tuntii ja olen kotona ja saunassa. Piti vielä iltamässyt tilata kotiin kun ei jaksanut värkätä mitään.

Elämää fronttitallissa osa 2

Aamulla herätys ja sitten aamupala ja sitten liikkeelle. Kiteen ohi mentiin ja sitten heti sen perään sai sadekuuron niskaan  justku sai sadevaatteet päälle niin se loppu. Eka tauko oli sitten Tohmajärvellä, ensin kauppaan ja sitten syömään. Sitten vain takaisin pyörän selkään ja kohti Koveroa.

Siinä sitten ajeltiin mäkistä maastoa ja huono pintaista tietä. Koloja oli siellä sun täällä ja kyllä noi krävelkingit oli ihan asialliset rinkulat tänne, jos olis ollut jotku muut ni en tiedä miten olis käynnä. Koveron ohi menin (Mika, en käynny tarkistamassa oliko jenkki vielä pihassa). Koveron Teboilille ehdin just ennen kiinnimeno aikaa (15 minsaa ennen) jäätelöä ja energiajuomaa viimeiselle etapille. 

Viimeinen etappi oli sitten soratierallia, huom se soratie oli paremmassa kunnossa kuin moni asfalttitie. Ylös, alas, kurvi, ylös, kurvi alamäessä ja naamassa levee virne ja hampaiden välissä muutama hyttynen.

Siinä sitten pikkuhiljaa saavutettiin määränpää, Sonkaja. Ei muuta kuin morjestamaan sukulaisia ja sitten mökille (jos onnistuu sinne asti liikkumaan). Kutsu kävi saunaan ja hiukan oli paikka muuttunut sitten viime näkemän. Mutta kyllä savusauna oli mahtava ja aivan mahtavat löylyt. Toisin kyllä ystäväni saunomaan, mutta ei ole miun paikka niin en voi luvata mitään. Siinä sitten ilt vierähti ja juuri ennen nukkumaa menoa soitti hyvä ystävä ja tovi siinä hölistiin. Sitten kutsui höyhensaaret ja mielessä erään henkilön kuva.

P.S. loppupeleissa aivan mahtava päivä vaikka koko päivä meni liikkumiseen ja ihmettelyyn.

Elämää frpnttitallissa osa 1

Torstaina sitten päätin karata juhannuksen viettoon ennenaikaisesti jo " puoliltapäivin". Joka kuitenkin venyi tonne klo 14 asti ennenkyin pääsi lähtemään. Siinä sitten tiellä ihmetteli .issö mennään ja mitä tehdään, kute  tavallisesti miun kohdalla. Eli niin sanotusti seuraukswt mietirään sitten ku se kuuluisa maito on jo lattialla.

Eka pysähdys oli TB Simpele ja rojut naamariin siinä mitään ihmeellistä ollut ja takaisin "rakkaan" selkään. Sitten totesin että toi Parikkala ku on ohitettu aina tuota ohitustietä pitkin , joten koukataan tällä kertaan. Ja kyllä kannatti.

Kyll oli kaunis ilma ja maisemat ku kohti Särkisalmen aakkosbaaria vedin. Siellä siiten tauko ja entuudestaan tiesin että seuraavaksi tulee aivan v**un tylsä pätkä Kesälahdelle asti. Miten hlvetisti kestän tän tylsyys kuoleman¿ Ei tuosta pätkästä juurikaan jää mitään jälkkpolvelle, sivot jäässä. 

Kesälahdelta oli enään 30 kilsaa Kiteelle jossa hyvä ystävä odotti saapuvaksi. Siinä sitten poljettiin ja mietittiin syntejä syviä. Onneksi olen sinut itseni kanssa. Samalla mietin sitä huomasiko eräs naiseläjä että vie miulta jalat alta noin niiku kuvaulsellisesti. En usko, mutta myyty-kyltti oli silmissä. Luultavasti kyseinen naiseläjä tietää jos on tietääkseen.

Mutta kuitenkin näiden ajatuksien saattelemina pääsin perille ystävän tykö, saunaa ja Suomen suvea, sitä vähä lumista aikaa.