torstai 25. elokuuta 2016

Uudet kiekot

Eilen sai Fargo uudet kiekot alle. Siinä samalla vaihdoin jarrupalat ja muutenkin katsoin mitä tarvitaan ennen ku lähtee maailmalle reissuun. Uudet kiekot ovat kevyemmät ku vanhat, paljon keveämmät, etukiekon ero oli yli 500 grammaa ja takakiekon ero melkein 300 grammaa. Huomaa muuten ajaessa jo eron. Meni kyllä niin silkin pehmeästi että. Kyll nyt kelpaa ja vielä ku sais paksummat kumit alle niin  avot.


maanantai 15. elokuuta 2016

Viikonlopun reissu

Ensin se että ImatraMTB järjestettiin 7.8.2016 ja osanottajia oli aikasta paljon. Ihan kivat pippalot.

Nyt viikonloppuna tein Matin kanssa kahden yön reissun. Matti laittoi perjantaina viestiä että onko mitään viikonloppuna, no eipä ollut ku tytötkin siirtyivät äitinsä tykö. No työpäivä loppuun ja kamat kasaan ja kantoon. Kohti Matin kotia ja siitä sitten reissuun. Eka pysähdys oli Tuen Grilli. Otin tupla makkaraperunat, sitä ennen käytiin S-marketissa ostamassa pari puuttuvaa juttua (kaljaa ja ruokaa). Grilliltä lähdettiin sitten suuntaamaan kohti Lemiä ja sieltä sitten kohti Taavetintietä. Kyseinen tie oli sitten osin soratietä, hyvä kuntoista sellaista. Viime vuonna samainen tie oli huomattavasti huonommassa kunnossa. Valotkin tuli laitettua päälle et näkee mihin sitä on ajamassa. Ettei vaan löytäisi itseään jostain ojan pohjasta halaamassa pyörää intensiivisesti.

Yks kaks pöhlähdettiin Taavetin tielle ja siinä vähän aikaan katseltiin karttaa ja suuntaa ja taivastakin. Suunta kohti Mikkeliä ja siitä sitten äkkiä kohti Heituinlahtea. Siellä piti pysähtyä ja jaloitella hiukan ja ottaa kuva.



Siitä sitten jonkin matkaa jatkettiin eteenpäin vilkuillen sivuille jos löytyisi kiva telttapaikka. Ja löytyi se, kuiva kangasmaasto. Telttat pystyyn ja *reps*  "Onks toi teltta, Matti?" "Ei, tää on ruumispussi". Sitten pientä iltapalaa ja vähän taivaan tuijottelua, ku siellä oli joku avaruusjuttu, se missä pienet kivet palaa poroiksi ilmakehään ja näkyy saatanan lyhkäsen ajan. Sitten vaan nuqq.



Herättyä lauantai-aamuna, aikaisin lauantaina mentiin nukkuu, tuntu siltä että kyll tästä kai jotenkin selviää. Teltan purkua ja pientä aamupalaa että jaksaa ajaa Tuohikotin aakkosbaariin. Johan ne marjanpoimijatkin ilmesty heti aamusta leiripaikan läpi. Onneks kamat oli jo kannossa. Ennen telttojen purkua piti ottaa kuva teltoista.


Sitten taas maantietä nielemään ja kohti Tuohikottia ja kahvikuppia. Aamupala maistui hyvälle ja siinä samalla tiedusteltiin käpysaunan sijaintia ja ajo-ohjeita, kun kerran ollaan Repoveden kansallispuiston lähellä. Saatiin ohjeet ja rupesimme suunnistamaan kohti saunaa. 

Ihan vaa huomiona, hölöttäessä ei muuten kiinnitä huomiota tuohon matkan tekoon vaan ympäröivään maisemaan ja kaveriin. Matkakin menee joutusasti.

Siinä sitten mentiin ja ihmeteltiin maisemia. Nähtiin kaks FERRARIA takaapäin ku menivät ohi. Eka ei säväyttänyt, mutta toka säväytti niin et oli melkein paskat housussa. Kyll se v12 on aika säväyttävä ääni. Samainen tie oli sitten revitty auki ja näillä näkymin tulossa uutta pikeä pintaan. Hillosenniemen asemalla ajateltiin juoda vain kahvit, mutta joutuin sortumaan ku juuri paistetut pullat tuotiin nenän eteen.

Siitä sitten jatkettiin ja tie oli sitten revitty oikein kunnolla ja pitkältä matkalta. No uutta pikeä tulossa mutta ei se meitä juuri sillä hetkellä lohduttanut. T-risteyksestä käännyttiin oikealle ja vasemmalle jäi Voikoski. Hyvän matkaa jatkettiin ja kas Matkoslammen laavun kyltti näkyi. Mentiin sitten ekana metsäreittiä sinne, ihan taluttamalla alas ja sitten jopa ajamalla. Loppumatka tultiin ajamalla.
Pitää todeta että hieno paikka kun sen eka kerran näkee livenä.



Siinä sitten ihmeteltiin ja todettiin että pitäs saada sitä ruokaa ja kaljaa, jos meinataan saunoa. Ei muuta ku tarakan tyhjennys ja tavarat laavun alle piiloon. Sitten kohti Mäntyharjua. Oli sitten mahtava soratie, meni järvien ja harjujen lomassa. Rapa lensi mutta ei mitään haitannut. Voisi sanoa että melkein yhtä hauskaa ku läskillä ajo. Mäntyharju tuli sitten vastaan ja siinä aikamme ihmeteltyä sitä missä syötäs. Silmiin osui S-kaupan kompinaatio. Sinne siis menemme.

Ensi syömään. Matti ku on tollanen paksupoika ni hää tyytyi ihan perinteiseen seisovaan pyötään. Mie ku oon tällanen todella kuivan kesän oravannahka, otin vain hampurilaisen, en siis ateriaa.


Hampurilaisen nimi on Ylipäällikkö ja painoa noin kilo. Pikkasen rupesi ahistaa lopussa mutta jaksoin kuitenkin. Kyllä siinä syömistä olikin ku ei ollut mitään mäkkärin höttöä vaan ihan kunnon pihviä (3 kpl), juustoa, sämpylää ja lisukkeita. Olisi pitänyt vaan ottaa vielä toinen tuoppi.


Ja sitten kauppaan ostamaan ne tärkeimmät ja kohti käpysaunaa. Nyt sitten suunnattiin Kinniin ja sadekin oli sitten yltynyt ihan kahdeksi pisaraksi ja hampaita ei hirveesti hymyillyttänyt. Todettiin että vielä vähemmän olisi hymyillyttänyt jos olisi joutunut teltan laittaa pystyyn. Vielä oli soratie ajettavana ennenkui pääsi laittaa tulet saunaan ja rilliin. 

Äkkiä tulet saunaan ja ajovaatetta kuivamaan lämmityksen ajaksi. Itselle kuivaa ylle. Sauna lämpeni nopeasti ja sitten saunaan. Jossain välissä tietä myöten tuli pariskunta kylmälaukun kera laavua kohti ja me paettiin saunaan ku Matilla oli postimerkin kokoinen pyyhe ja miulla hiukan isompi. No pariskunta oli vissii jatkanut matkaa johonki ku eivät olleet laavulla.

Siinä makkaroita käristäessä ja syödessä, miulla taisi kestää vaan tavallista kauemmin ku tuo hampurilainen oli täyttänyt vatsan hyvin. Siinä samalla yritettiin tehdä suunnitelmaa takaisin ajamista, ku Matilla oli kotiintuloaika. Perkele tuollaisia tehä tällaisille reissuille. Mietittiin ja ihmeteltiin ja suunniteltiin. Yöllä olisi joutunut lähtee ja eka auki oleva ruokapaikka olisi ollut Lappeenrannan satama, vaan 120 kilsan aamulenkki, juu. No Matilla sitten kävi armahdus kotiintuloajasta. Onneksi.


Yöllä heräsin yskintään (vielä yskitään viimeisiä tupakoinnin jämiä ulos) ja pallea meni sitten lukkoon. Siinä sitten torkuit istualtaan makuupussi ympärillä ja tiesit että ku pallea laukeaa lukosta ni nukkumatti tulee. Ei siinä mihinkää pyörän päälle olisi kyenny. Ennen aurinkoa kuitenkin herättiin ja ruvettiin laittaa leiriä kasaan. Siivottiin jälkemme ja lähdimme eteenpäin. Ensin 30 kilsaa hiekkatietä, olisin nauttinut enempi jos ei olisi tarvinnut jännittää sitä muuttuuko takakiekko monivaihteiseksi fixiksi. Antoi jo vihjeitä edellisenä päivänä. Tuohikotin aakkosbaari, ja lauantaina oli paikallinen parlamentti koolla ja nytkin osa oli jo tullut paikalle.

Sitten kohti Savitaipaletta samaa reittiä ku perjantaina, tosin päivän valossa. Savitaipaleella tauko ja ja ja vi... mis miun lompakko. Paniikki, äffbeeii, armeija, poliisi palokunta. Soitto aakkosbaariin, ei oo siellä, vit.. missä se on. ei ku käymään tankolaukku läpi. Huh löyty, oli joutunut väärään taskuun. Huh. Ei muuten edelleenkään oikein maistunut ruoka, ku oli niin täys olo.

Savitaipaleelta kohti Lappeenrantaa Taipalsaaren kautta. Ei juuri turhia pysähdelty. Toisen kerran tuli ajettua tuolta suunnasta kohti Lappeenrantaa. Yleensä ajanut toisinpäin. Satamatori ja palkitsimme itsemme oluella. Ihan ku oltais ansaittu. Siitä sitten kohti Imatraa, Yhden kusitauon taktiikalla ja yhdellä sadetakin pukemistauolla. Korvenkankaan aakkosbaari kuulostaa hyvältä, nälkä ja kova. Siinä sitten heitettiin heipat ja luvattiin ajaa uudestaan uuteen suuntaan. Syömään.

Viimeinen etappi kotiin. Sauna lämpiämään ja aaaaahhhhh vau. Nyt taas osaa arvostaa pieniä elämää helpottavia asioita, jotka on monesti itsestään selviä. Teltta makkari ja alusta kuivamaan saunan jälkeen.


Reissu oli samalla testi runkolaukulle ja vähän muutenkin pakkaamiselle. Uutta oppi ja nyt niitä uusia kiekkoja metsästämään.
















keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Willimiesajot 2016

Naapuri kaupungissa järjestettiin 23.7. korttelikisa ja 24.7. 136 kilometrin maantieajo.

Ensin kortteliajo. Rata oli tehty varuskunta alueen ympärille, Rakuunamäki alas, oikealle suoraan, Liisankadulle oikealle ylämäkeen, Valtakadun kautta takaisin varuskunta alueelle. ( näinköhä meni oikein). Ihmisiä oli tullut katsomaan kohtuullisen paljon, niin mieki ystävän kanssa (sattu olemaan Kari myös) tandemilla.

Itse kisassa jännitystä piisasi pari kierrosta, sitten oli kolmen kärki selvä. TW-Länken otti kolmois voiton, ei siinä muilla ollut mitään sanottavaa.

Sitten vain ystävien tapaamisen jälkeen takaisin kotiin ja valmistautuminen sunnuntain ajoon.

Maantiekisan reitti oli hieno, viitoitus, järjestelyt ja ruokailu ja muut erinomaisesti järjestetty. Saa muut käydä hakemassa oppia Lappeenrannasta miten homma hoidetaan. Ensi vuodeksi kun saa ne suolakurkut jokaiseen juomapisteeseen niin lähestytään täydellisyyttä.

Oma ajo oli nyt vain sitä mihin pysty ja kykeni. Ei kauheesti hurrannut kaikkoen sairastelun jälkeen, vatsataudidta oli vain reilu viikko. Maisemia kattelin ja ihmettelin ja toivoin että jaksan maaliin. Kyllä jaksoin, mutta jalat oli sitten hyvinkin ajetun oloiset. Reitti oli hyvin mäkinen ja reitin pahimmat mäet oli loppuosassa. Sitten syömisen kautta kaljalle. Ystävä Matti voitti kuntosarjan, ystävä Tatja naisten kilpasarjan ja Valtteri miesten kilpasarjan.

Eilen kävin hierojalla, hän vaan kysy et onks siulla koskaan ollu jalat näin jumissa. Ei ole, ei edes silloin ku tanssin aktiivisesti. Nyt ne oli niin jumissa että maanantaina kävely oli hyvin vaivanloista.

Ensi vuonna talkooapuna Willimiesajoissa.

Turvallista ajoa siellä tien päällä.