Kauramoottori

Sen verta tullut ikää ja kolhuja matkan varrella, että päätin ottaa selvää kauramoottorin tilanteesta. Ensi keskiviikkona otetaan verikokeet ja viikkoa myöhemmin jutellaan lääkärin kanssa. Ihan sen takia ku isällä oli verenpainetauti, sai myös eturauhassyövän. Ihan ku tässä ei itellä olis ihan tarpeeksi muutenkin noita vikoja. Vikalistaan kuuluu huonot valot, kilinä korvissa, aivot käy pitkillä piuhoilla, ilmaputsarit on vähän väliä tukossa näin kesällä, rungossakin sanomista (ei onnistu yli maalaus enää), etumaski kärsinyt jonkin verran (leekoja puuttuu). Siitä huolimatta menty ilman vakituista lääkitystä. Nyt sitten ajatus iski sellai ku tuo alapaine on pikkasen korkeella. Saapahan ainakin selvyyden eikä tartte arvuutella.

Tässä on muuten jäänyt joitain juttuja pois matkanvarrelta. Juhannuksena kävi saksalainen Harald viettämässä yhden yön luonani. Hän oli ajamassa pohjoisesta etelään Rautaesiripun reittiä.

Kauden eka 200

Tuli viime lauantaina käytyä katsomassa Sulkavan Suursoutuja ystävän kanssa. Kyllä oli lauantai aamuna ennen kukon kiekasua olotila ihan jotain muuta ku paras mahdollinen. Odottelin että Matti tulee paikalle ja jatketaan matkaa eteenpäin. Matti oli aika-ajopyörällä liikenteessä joten hän sai halkoa tuulta. Mennessä pidimme kaksi noin parin minuutin taukoa että ehditään katsomaan kirkkoveneiden lähtö. Nopeutta oli ihan riittävästi ja hyvin ehdittiin. Siitä sitten saaren läpi toiseen paikkaan katsomaan eli veneiden puolimatkaan-

Siitä sitten takaisin kirkonkylälle ja ihmettelemään. Aikamme ihmeteltyä menimme syömään ku vatsa totesi että RUOKAA. Seisova pöytä on muuten hyvä keksintö tällaiselle hoikalle fillaristille.
Vatsa tuli täyteen ja siitä vielä katsomaan kirkkoveneiden maaliin tulo (kaksi ekaa) ja sitten taas nokka kohti kotia.

Eli kiirettä ei ollut mutta myötätuuli totesi et perkele menkää pois täältä. Kyllä mentiin ja lujaa. Kahve tauko oli lohilahdessa. Ja siitä alkoi sitten sellanen vittumainen nousu, juuri kun luulet että mäki loppu ni hahaa kuinka voit olla väärässä. Pieni tasanne ja sitten taas mäkeä, pituutta yli kaksi kilometriä. Sinällänsä oli kiva ajaa toisen peesissä ja ei tullut hirveesti tuhlattua energiaa vaikka töitä sai tehdä siellä takanakin. Matin ceepo kun meni alamäessä menojaan ni meikä sai tehdä töitä aina alamäen lopussa. Ero maantiepyörän ja aika-ajopyörän välillä on huikeä.

Imatran puolella tuli 200 km täyteen ja siitä vielä kaljalle, ansaitulle sellaiselle.

Reittidata

Tuliha se kesä

Nyt on ollut kiirettä senkin edestä mitä keväällä oli hiljaisempaa. Ajamassa on käyty silloin kun on ehtinyt ja en nyt ota mitään paineita siitä tuleeko kilometrejä vai ei. Ajetaan sen mukaan mikä tuntuu mukavalta ja hauskalta. Ei oo kiire mihinkään näin kauniilla kelillä. Tänään käyn ajamassa illalla sen 30 kilsaa ja huomenna aamulla ajan sen 100 kilsaa ja sunnuntaina jos jaksan/viitsin/pätevä tekosyy.

Sen verta hyvin tuo kolari pisti miettimään mikä on tärkeää ja mikä ei. Toisinaan tulee seurattua sivusta sitä että jotkut treenaa järkevästi ja jotkut menee sitten ihan överiksi. Itselläni ei oo muuta tavoitetta ku syyskuun reissu. Ja sitten kausi olis siinä.

Lämmintä kesää kaikille ja ollaan varovaisia sielllä liikenteessä.