perjantai 17. helmikuuta 2017

40. Päivä

Herätys oli tällä kertaa vaikea, mutta onnekai sai mustaa kahvia. Hiukan muunsin ohjaustangon asentoa ja ajellaa tää päivä tällei. Sitten vaan tavarat pyörään ja tielle (sama tylsä tarina taas). No siinä sitten aamutuimaan ensiksi sellai pari kilsaa ylämäkeä, ettei totuus unohtuisi.



Ja pikkasen alamäkeä ja sitten taas ylämäkeä. Siinä sitten mentiin pikkasen reitiltä harhaan ja ei haittaa. Siinä sit menin kylän läpi ja sain sitten kerätä leukaluun ja ökelit maasta, oli sen verta järisyttävä ilmestys kävelemässä. (En ottanut kuvaa) Sitten taas ylämäki ja sitten oltiinkin yli 500 metrissä. Siinä välipalaa ja ihmettelyä ja miljoonan kylän läpi ajoa.





Aikani ajettua maisema näytti oudolta ja sitten hoksasin, varmaan suurimmat tuulimyllyt mitä olen eläissäni nähnyt.


Sitten vaan taas kohti isompaa kylää (kaupunki se on, yliopistokaupunki). Siinä kaupungissa sitten ökelit tippuilivat järjestään. Onnistuin sitten epähuomiossa saamaan käteeni haavan, hyvä minä, onnistu ilmeisen hyvin kun en edes huomannut ku sitte tuntu kosteelta ja tahmeelta.


Siinä sitten tien varressa taiteilit laastareiden kanssa kunnes avulias neito autto tumpeloa vanhusta. Kiitin kauniisti ja jatkoin matkaa. Siinä sitten oli tasaista kun vieressä oli lentokenttä. Loppumatka oli sellaista pientä yläalamäkeä ja perillekin pääsin hyvin. Ilta meni mukavasti sitten rupatellessa pariskunnan kanssa. Ja ajoissa nukkumaan, taitaa kyllä olla unirytmi hiukan hukassa nyt.

Hyvän lukijat vois laittaa jotain kommentteja et tietää luetteko ollenkaa. (Kyll se kattoo tilastoista)

Päivän data




4 kommenttia:

  1. Vai luetaanko ollenkaan . Kielipitkällä odotamma mitä sieltä tulee . Omat pyöräilyt on jääneet tämän seuraamisen vuoksi vähiin ;))

    VastaaPoista
  2. Jokapäiväiseen rutiiniin kuuluu vilkasta mitä ulkomaankirjeenvaihtajalla on kerrottavaa.

    m

    VastaaPoista
  3. Ulkomaankirjeenvaihtaja jatkaa toilailujaan mestarin otteilla.

    VastaaPoista