Se elämä lojuu omaa tahtiaan eteenpäin ja kadonnut motivaatiokin alkaa pikkuhiljaa löytyä. Nyt ollut pakkaskelejä ja välillä jotunut olee ihan sisällä tuon astman takia, eli on ollut hyviä päiviä ja sitten niitä huonoja päiviä. Mut kyllä sais pikkuhiljaa lauhtua että ei tulis noita huonoja päiviä niin usein. Pakko vaan yrittää mennä eteenpäin ja saada hengitys kohillee, tosin se rupee olee aika hyvissä kantamissa.
Lenkillä on käyty tyyliin 2-3 päivää 1 lepopäivä ja tarvittaessa oltu sitten enemmän levossa. Tämä näyttää toimivan miulla aika hyvin, tosin riippuu aina vähän kuinka rasittavat lenkit on ollut. Joskus jalat saa rääkkiä ja joskus on kädet aivan loppu. Mutta näillä mennään eteenpäin.
Ajellaan varovasti tuolla ulkona.