torstai 25. joulukuuta 2014

Tandemin projekti etenee...

Projektissa tapahtui tänään sen verran edistystä että nyt on myös takajarru paikallaan ja se liitoskappale jonka olin jo aikaisemmin käynyt ostamassa. Nyt myös sain piuhat laitettuu noin asentoon, pitää vielä miettiä mihin sen akku telineen laittaa kiinni. Sitten pitää käydä ostamassa sinistä teippiä. ja vähän muutakin. Taitaa tulla Lappeenranta reissu eteen, ku siellä olis vähän isompi valikoima, jos sitä sitten ens vuonna pyöräilis sinne.

Tässä pari kuvaa






Hauskaa Uutta Vuotta kaikille.



lauantai 20. joulukuuta 2014

Uudet korvat

Sain 8.12 koekäyttöön Phonak Sky Q70-SP kojeet molempiin korviin ja apuvälineen jolla voin kuunnella musiikkia ja puheluita puhelimesta. Apuväline toimii bluetooth signaalilla ja siirtää sitten induktiosilmukalla suoraan kuulokojeeseen. Ero entisiin kojeisiin on kuin yöllä ja päivällä. Musiikkia en niin hirveesti kuunnellut muuten kuin liikkuessani ja leffoja katsoessani. Siihen tuli kertaheitolla muutos uusien kanssa, melkein viikko meni kuunnellessa eri tilanteissa hakiessa eroja mitä entisiin oli. Asiaa voisi verrata niin että sai todella hifi-tason kaiuttimet korviin. Äänimaailma laajeni kertalaakista, kuulin ääniä mitä en ole joko koskaan kuullut tai sitten olen kuulut joskus menneessä.

Alku oli aika hämmentävä kokemus, kun rupesit erottamaan musiikista eri sävyjä ja mietit samalla mihin soittimeen ne kuuluivat, sitten ulkona kuulit lumen narskunnan ja muuta pieniä ääniä. Kyyneleitä virtasi melkein joka päivä kun yhdistit äänen johonkin ja samalla tajusi mihin todella kuului. Eniten jäin vaan kuuntelemaan ihmisten ääniä, ne sai syvyyttä ja sävyjä. Nyt todella erotin eri mielialat äänestä jota en ole pitkään aikaan erottanut. Muutamien ystävien äänet olen tiennyt olevan vähän erikoiset ja nyt sain sitten huomata että miten erikoiset ne on.

Olen joutunut säätämään kotiteatterin uudestaan vastaamaan nykyistä äänimaailmaa, mikä on todellakin hyvä juttu. Siinä huomasi miten erilaiset laitteet on. Toinen missä huomasin näiden laitteiden mahtavuuden, olin pyörälenkillä viime lauantaina. Oli satanut lunta ja ajon aikana ihmettelin pientä ääntä mistä se oikein tuli. Metsästin sitä koko lenkin ajan ja just ku tulin kotiin niin huomasin että se ääni tuli ketjusta joka oli venähtänyt. Ääni tuli siitä kun ketju yritti kiivetä rattaan hampaan päälle, mutta ei tuntunut vielä kammissa. Pikkasen oli hämmentynyt olo. Onneksi en lähtenyt purkamaan pyörää ja käymään läpi kaikkia laakereita ja jarruja.

Reilu viikko meni kunnes pää sano et nyt on tauon paikka. Pari päivää meni sumussa, opettele ääniä ja opettele uudelleen se mitkä on tärkeitä ja mitkä on vähemmän tärkeitä. Ei mikään helppo prosessi tän päivän maailmassa, jossa ääntä riittää. Tiedän menee muutama kuukausi ennenkuin pää on oppinut uuden tavan.

Pitäkää ihmiset omaa kuuloa hyvänä, sen tarpeellisuuden huomaa vasta kun joku hertsi alue häviää pois. Nauttikaa luonnonäänistä, hiljaisuudesta ja erityisesti kanssa ihmisten äänistä. Olen onnellinen että saan vielä kuulla ne äänet mitkä luulin jo menettäneeni. Tiedän että valutan kyyneleitä vielä monet kerran, mutta siitä onnen tunteesta kun kuulen jonkun äänen jonka olen joskus kuullut.

Suuret kiitokset ihmisille jotka jaksavat tehdä työtä, että muut saavat kuulla, nähdä, liikkua yms. puutteista huolimatta. He tekevät todella arvokasta työtä. Pankkiirit tekee rahaa, mutta pidän heitä rahan ahneina korppikotkina, ei he sitä rahaa saa mukaansa. Elämä on tuolla ulkona ja ympärillä.


Siinä apuväline ja toisen korvan koje.



Hyvää Joulua Kaikille.

torstai 11. joulukuuta 2014

Maxxis Chronicle 29x3 EXO

Uudet renkaat saapuivat vihdoin. Se olikin ihan oma projektinsa saada Knardit pois vanteelta ja laittaa Maxxikset tilalle. Kyllä sai jumpata ihan kivasti, kun on gettotubeleksina renkaat. Siinä on ainakin se hyvä puoli ettei lurppaa niin helposti. Aikansa jumpattua ne oli vanteella ja hetken päästä pyörässä.

Voi jee ku pyörän luenne muuttu kerta laakista. Pitoa rupes löytymään sivusuunnassa ja pituussuunnassa. Ajoin lamppuajona ne paikat lähimaastossa missä knardeilla ei menty, näillä mentiin ku ei mitään. Rengas ei ole niin pyöreä profiililtaan kuin knard eli kosketus pinta on isompi jo samoilla painella. Tuli ihan läskipyörä fiilis. Pitihä sitä kylellää käydä ku haki renkaan rajoja, varoitti kyllä ajoissa et ollaan rajoilla. Huomenna jatketaan empiirisiä tutkimuksia.




sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Global Fatbike day

Eilen 6.12.2014 oli kansainvälinen läskipyörä päivä ja samalla Suomen 97. itsenäisyyspäivä.

Aamulla noin klo 9.00 lähdettiin liikkeelle Imatran keskusliikenne asemalta kolmen läskipyörän voimin. Mukana oli Moonlander, On-One Fatty ja Krampus. Muut oli sitten varmaan vaan kadonneet jonnekin, tosin parin tiesin etteivät päässeet työ/hallistus neuvotteluiden takia.

Ensin käytiin Kruunupuistossa ihmettelemässä uutta kaupunkipuroa, juu oli siellä pari turistia, mut yhtään taimenta/lohta ei näkyny purossa. Mutta hyvin oli pistetty vaikeaksi liikkuminen puron yli. Ois nekin rahat voinu käyttää järkevimmin. Siinä ihmetellessä tuli sitten paikalliset ajokoirat vaudilla ja meni vauhdilla. No onneksi oli semiläskillä liikenteessä ni ei tehny mieli lähteä tollasta vauhtia ajelee. Käytiin Kruunupuiston kärjessä ja sieltä sitten mentiin keskustan läpi kohti Ukoskaa ulkoilureittejä pitkin. Yllättävän paljon oli ihmisiä liikenteessä

Itselläni on mennyt luottamus Surlyn Knard renkaisiin täydellisesti. Ja tuli huomattua se eräässä alamäessä kuplahallin luona. Loiva kurvi oikealle ja renkaat liukuu pikkuhiljaa sivuttain vaikka mitään ohjaus liikettä et tee. No kaveri tuli takaa ja oli menossa ohi ja sillo rysähti. Onneksi ei käynyt pahemmin, takoa kääntyi vinoon ja sen saa suoristettua, ei luita rikki ehkä eniten sai kolhuja omatunto. No siitä jatkettiin eteenpäin ja samalla ihmeteltiin et mitä kaikkee on tehty venäläisturistien hyväksi. Eikö ne perkeleen päättäjät tajua että ulkomaalaiset tulee tänne puhtaan luonnontakia eikä minkään kävelybaanan takia.

Siinä sitten kierrettiin Lammassaari kohti suojaisaa nuotiopaikkaa, se on makkaranpaisto tauko. Siinä sitten höpistiin kaikkee ja mahdollista. Vanhempi pariskunta tuli myös paistamaan makkaraa samoin osallistui keskusteluun. Oli muuten kiva kuunnella kokemuksia eri asioista. Aikaaha tuossa meni, mutta sehä juuri tässä on kivaa, ei kiire mihinkään (paitsi yhdellä takaraja töihin menoksi). Rupesha sitä luntakin tulemaan ja maisema muuttui kerrasta. Makkarat syötiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa.

Sitten mentiin kohti paikallista kivikkojuurakko helvettiä, siellä hävis sitten ne viimeisetkin luottamuksen rippeet renkaisiin. Ei sivuttais pitoa ollenkaan, juuria ja kiviä sai varoa kokoajan ja samalla katsot ku Moonlander vaan menee eleettömästi eteenpäin. Tulipa todettua se ett se mistä Moonlander menee niin ei välttämättä mennä muilla pyörillä ollenkaan. No ainakin ties ajaneensa kivikossa. Päästessä Tainion voimalan kohdille suuntasimme kohti Niskaa ja Kenguruun kaljalle, tosin yksi jatkoi suoraan töihin.

Reissun saldo näin päivää myöhemmin, ei kalustotappiota, nilkka pikkasen kipiä samoin olkapää. Ne menee ohi kyllä. Hauskaa oli. Kiitokset pojille.







torstai 20. marraskuuta 2014

Tandemin päivitys

Tästä mainitsin aikaisemmin joissakin bloki kirjoituksissa. Siis tandemin päivitys sähkövaihteisiin ja nestejarruihin.

Vaihteisto on Shimanon Ultegra DI2 10 vaihteinen, ei saa vaihdettua vapaaratasta isompaan (teräksinen vapaaratas). Kahvat on Shimanon R785 ja samaan sarjaan kuuluvat jarrut. Vaihtaminen onnistui hyvin ja on edelleen vaiheessa. Odottelee pitempiä piuhhoja ja jarruletkua. Sen verran piti kokeilla piuhat kireellä että toimii. Nyt vaan odotellaan.

Laitan tähän kuvia muitten mieliharmiksi.


Ja nämä pistä laittaa...


tähän ja 


nämä pitäs sitten heittää pöytälaatikkoon.


Uusi etuvaihtaja


uusi takavaihtaja


Uudet kahvat paikallaan ja jarrulentkukin on melkein paikallaan


Jotenkin orvon näkönen ku ei oo vaijereita enään.

Tarina jatkuu seuraavassa kirjoituksessa........ehkä.

maanantai 17. marraskuuta 2014

CCG:n pikkujoulu ajelut

Niin taas on se aika vuodesta jolloin saa seuraavana työpäivänä kulkea paperipussi päässä pikkujoulujen jälkeen.

Oma pyörä siirtyi ihan omia reittejä pelipaikalle ja itse liikuin junalla. Lauantai aamuna Fargo saapui ja siinä sitten laitoin ajokamoja niskaan ja siviilit reppuun. Sitten vaan reppu selkään ja Ville oppaana kohti Maunulan Majaa. Sieltä lähti tämän vuotinen pikkujoulu ajelu. Siinä aikansa turistua ja hiplattua muiden pyöriä, reppu Mutiksen autoon varastoon ja samalla Katilalta saatu "laulukirja" myös säilöön.

Porukka jakautui kolmeen osaan, maastoilijat, maantieurpot maastossa ja hiekkatietä ajelijat (oli tälläkin jokin nimi). Salsan Fargo on kyllä enempi sellanen retkipyörä (kuva tuossa alla) ja tällä kertaan vaihdoin maastokumit alle, ku Krampukset takatassu oli rikki, siis kumi. Jollain kuitenkin piti lähteä.


Fargo maastomoodissa.

Heti alkuun meni sitten sellai että sai etsiä niitä paikkoja käsille. Oli vähän sellasta et miten perkele tätä ajetaan metsässä olo. Sitten vain kädet löysi paikkansa, alaote jarrujen vierestä, yksinkertaisesti paras otepaikka metsässä. Reitti suuntautui koukeroiden kautta kohti Pitkäkosken majaa, jossa oli tauko. Sitä ennen kerkesin sitten saada itseni mitä ihmeellisempään solmuun pyörän kanssa, jonka nimeksi tuli Joutsenlampi 1, ilman apua en päässyt solmusta auki. Siitä sitten pariin kertaan pitkospuilla tippuen mentii kohti Pitkäkoskea.  Fargon käytös kävi entistä tutummaksi ajon edetessä ja ajon vaan pikkuhiljaa sujuessa. Pitkäkoskella juotiin kahvit ja syötiin munkit.

Sitten lähdettiin takaisinpäin ajelee ja melkein heti tuli Joutsenlampi 2 esitettyä. Siinä sitten oikea nilkka otti osumaa ja pikkasen kahva käänty. No eiku takas selkään ku kerrä vikuroi, perkele. Sitten vaan jatkettiin ajelua ja pientä muksahtelua kävi ja meinasin sitten ottaa kunnon OTB:n pitkospuilla ku kaveri sano et mee vaan, kn oli pudonnu puilta ja meikällä tippu eturengas lankkujen väliin. Taas selviteltiin ajajaa ja pyörää erilleen toisistaan. Sitten käytiin jonkun mäen päällä ja ihan en jaksanut ylös asti, vaikka pito olisi riittänyt. Taiskoha olla Paloheinän mäki, tietävämpi voi korjata jos meni väärin.

Juurakkoa, polkua, kiveä ja kalliota. Niitä tuli ajettua sitten paljon ja näköjään sitä on taitoa ajaa monesta paikasta. Miulla pitää olla vaan edessä kuski niin kyll mie tuun perästä, kunha ei mieti mistä mennään. Jos jää miettimään ni sillo tuli talutettua pyörää. 

Ajotyyli Fargolla on hyvin cyclocrossi tyyli, kädet alaotteella ja perse ei ole satulassa sitten hetkeäkään polulla. Siirtymät mentiin sitten kädet kahvoilla ja perse penkissä. Tän reissun jälkeen arvostus cyclocross kuskeja kohtaan nousi kyllä korkealle. Oli meinaa keskivartalo pikkasen väsynyt ajon jälkeen, ei niinkään jalat eikä kädet. Suurin ahaa elämys tuli siitä että Fargo on monipuolinen pyörä pelkästään renkaita vaihtamalla, skaala on iso. Dynamovalo toimi metsässä, mutta valokeila sais olla toisenlainen. Ei muuta ku tutkitaan netin syövereitä mitä sieltä löytyy.

Takaisin Maunulan Majalle saavuttua, odoteltiin muita saapuvaksi, maastoilijat oli jo saapuneet. Siinä sitten hölistiin ja ihmeteltiin toistemme kokemuksia. Siitä mentiin saunaan ja sitten jatkoille Vltavaan, mutta ne on sitten ihan oma tarinansa.

Kiitokset kaikille paikalla olleille täältä CCG:n itäsiivestä toivoo vuoden 2014 G-mies

Garmin data



perjantai 31. lokakuuta 2014

Salikausi avattu

Nyt on sitten salikausi avattu ja seuraavat viis viikkoa käydään 2 krt viiikossa salilla. Sitten tulee vielä Wattbike harjoittelua lisäksi, se on vielä auki käynkö yhden vai kaks kertaa viikossa. Aika näyttää. Se on kiva ku asentajalla on nyt aikaa tehdä muutakin ku korjata fillareita ja ajaa. Nyt on selkeä tavoite ens kautta varten ja lisäksi ens kautena kokeilen tempoa. Sen sitten näkee on miun laji vai ei. Maarata-ajoa jatketaan ens vuonna ja mennään niin pitkälle kunnes ne keuhkot lentää pihalle, siis kilometrin ajossa. Samoin harjoitteluun tulee ens kaudella se et mennään nopeampien mukaan porukkalenkille. Sen sitten näkee ens vuonna kuinka pyörä kulkee. Tänä vuonna kehitys oli huima, ainaki omissa silmissä.

Veronpalautus rahat on jo näin niiku etukäteen sijoitettu, Stagesin wattikampi menee tilaukseen heti ku rahat tilille kolahtaa. Onha tuo numeraalista tietoa lisää, mutta itselleni tuo sen et on helpompi kontrolloida lenkkejä, sykkeet kun on aikas korkeet ja vauhti karkaa käsistä välillä. Keskisyke voi olla aikas korkea koko lenkin ajan eikä edes tunnu pahalta. Mutta katsotaan mitä uutta se tuo tullessaan.

Näillä mennään nyt eteenpäin.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Lokakuu

Nyt kun lokakuu rupeaa olemaan ohi, niin vois kirjoittaa ajatukset "paperille". Meni lokakuu sitten totaalisesti levätessä. Ei sitten vittuakaan kiinnostanut lähteä lenkille pyörällä tai salille tai muutenkaan urheilla. Ei sitten pätkän vertaa, työni tein ja se oli siinä. Kattelin leffoja ja luin pari kirjaa. Siinä kaikki mitä tuli tehtyä. Kroppa vaan sano et nyt tauko kiitos.

Ajatukset karkas ensi syksyyn ja sitä kauemmaksi. Siis haaveilin puhtaasti. Suunnittelin ens syksyn reittiä karkeesti. Ei olis pitäny lukea sitä "pyöräilyn klassikkonousut" -kirjaa. Siitä sai vähän ultimate ajatuksia päähän. Kuten neljä klassikko nousua peräkanaa. Ja sen et jos vaikka ajais kotiin sieltä sellaset karkeet 4000 kilsaa talvea vasten, jee. Sit kävi mielessä et jos sieltä tarttuu se koira mukaan ni huh, tietenki pyreneitten mastiffi. Hulluja ajatuksia juu. Sit haaveilin Kanadan läpiajamisesta, tättärää nyt toi pää heittää kunnolla.

Pitää nyt kattoo mitä toi elämä tuo tullessaan. Kaikkea voi sattua ja tapahtua, niinku tänä kesänä. Mennään nyt taas ihan uudella innolla kohti talvea ja talvipyöräilyä. Moni varmaan kysyy mikset hiihdä, sitä harrastan vain painovoiman osoittamaan suuntaan.

Kohta pääsee toteuttamaan tandemin päivityksen ja kuvien kera tulee vaiheet tänne.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Viski sanan käyttön rajoittaminen

Suomi on sitten menossa kohti 40-luvun kieltolakia lujaa vauhtia. Kohta ruvetaan polttamaan pontikkaa metsessä ja haetaan viinat Virosta. Se siitä veron keruusta, ei siinä veroja Suomeen paljoo jää. Nykyinen eduskunta ja virkamiehet sahaavat omaa oksaa oikein lahjakkaasti. Eilen Hesarissa oli kirjoitus siitä miten toinen viranomainen antanut luvan ja sitten toinen viranomainen todennut että ei tuu lupia ellei noi kaksi blogistia poista logot ja viski-sanat pois.

Luvan oli antanut Valvira, kun oli selvittänyt pelisäännöt. Aluehallintovirasto (AVI) oli sitten todennut ettei anniskelulupia tule ennen ku blogistit poistaa viski-sanat kirjoituksista ja logot. Sinänsä kummalliseksi menee se että Patentti-ja rekisterihallituksen ylläpitämästä ytj.fi sivuilta löytyy virallinen toiminimi Olut ja Viskiexpo, siis firman nimi. Hei haloo, ei saa käyttää oman firman nimea koska siinä on viski-sana.

Jos AVI puuttuu tähän kirjoitukseen niin huh huh, on meinaa rankinta sananvapauden rajoittamista miitä Suomessa on. Minä en rajoita enkä kuuntele viranomaisia ja jos meinaavat lätkästä sakot tai viedeä oikeuteen niin tää poika poituu maasta ja tulee kerran kesässä käymään. Pitänee jälkipolvelle todeta et ei muuta ku ammatin saatuaan suunta pois Suomesta. En mie tällaista Suomea halua lapsilleni jättää, Hallinto täysin kykenemätön ja viranomaiset ihme sähläreitä, tehdään pilkunnussinta lakeja ja muita ihme säädöksiä.

Meen juomaa aamukahvia.

Hesarin juttu aiheesta

torstai 9. lokakuuta 2014

Lokakuun ensimmäinen viikonloppu

Heippa kaikille

Tulin lähteneeksi viime perjantaina lapsuuden ja nuoruuden maiseminiin ajelee Krampuksella. Ensin ajettiin Kuukanniemeen ja loppumatka meni lamppuajeluksi, kaiken lisäksi oli Bob perässä.


Voin sanoa etten ihan heti lähde uudestaan tuolla yhdistelmällä ajamaan tien reunaa. Oli ihan kivaa kyytiä, mutta aika puuduttavaa, ku kesällä mentiin lujaa ni nyt sitten ajellaan sellasta 20-25 km/h vauhtia. Sinänsä pisti eräs asia silmään, AUTOILIJAT ANTO TIETÄ JA OHITTIVAT KAUKAA. Piti oiken hierasta silmiä ja siitä huolimatta ei meinannu uskoa.

Perjantain data



Lauantai alkoi aamukahvilla ja sitten vain juomareppu kuntoon ja eväät mukaan. Sitten pyörän rengaspaineet maastopaineiksi, naapurikin kävi ihmettelemässä pyörää. Sitten vain vanhan muistin mukaan ja tyyliin eksy ja löydä itsesi kartalta. Kerrankin oli terapeuttista ajella niissä maisemissa missä nappulana tuli ajettua pyörällä ja mopolla ja hiihdettyä. Siinä sitten mentiin mahtavissa harjumaisemissa auringonpaisteessa.


Tääll on muutama lampi harjujen välissä, pääpolut löyty, mutta sivupolut on niinku vähä hävinneet maastoon. Siitä huolimatta oli kivaa ja muistaessa mitä kaikkea sitä tuli nappulana tehtyä. Kävin sitten samalla kalliorannalla ja vähän muuallakin. Välillä kävin syömässä ja sitten uudestaan toiseen suuntaan ja niin vaan se valoisa aika loppu.

Alempi kuva on tallisen lammesta.

Lauantain data





Sunnuntaina heräsin sitten aika myöhään ku oli lauantain jäljiltä jalat ja kädet sitten aika tyhjät. Kotia kohti läksin 11 maissa ja yritin pitää sellasta kohtuullista vauhtia yllä. Mutta ystävämme vastatuuli oli sitten ilmestynyt tekemään kiusaa oikein kunnolla. Siinä sitten tahkosin kohti kotia aika puuduttavassa kelissä. Hauska reissu vaikka siirtymät Krampuksella oli perseestä. Tuo yhdistelmä toimii jos joutuu ajaa hiekkatietä ja muuta sellaista tietä missä ei tavallisella retkipyörällä mennä.

Sunnuntain data




Hyvää syntymäpäivää kaikille 9.10 syntyneille synttärikaimoille.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kahden vuoden tavoite

Otsikon mukainen tavoite saavutettu tänään. Kaksi vuotta siihen meni, mutta nyt se on poissa kummittelemasta. Moni ihmettelee mikä, kaks vuotta sitten sanoin että ajan yhdessä porukassa vasta sitten kun ajan 100 kilsaa 30 km/h keskitunti nopeudella.

Tässä data


maanantai 15. syyskuuta 2014

CCG:n mettä ajoleiri

Siis tuollainen oli sitten viikonloppuna Räyskälän lentokentän lähistöllä olevalla mökillä. Sinne piti lähteä sitten niiku ajoissa perjantaina aamujunalla. Kamat kantoon ja mies Krampuksen päälle ja kohti juna-asemaa, hyvin rullaa, kiva ajaa ja sitten ku olen sen pari kilometriä ajanut, ni takakumi tyhjä. Muutaman minuutin mietintä paikkaanko/vaihdanko sisurin tässä ja nyt vai talutanko pyörää sen 5 kilsaa asemalle, päätin sitten taluttaa pyörän asemalle. Voin sitten sanoa ettei pyöräilykengät ole mitkään kävelykengät, on meinaa nilka vieläkin kipeet.

Ja sitten ne saatanan VR:n pyörätelineet. Voiko noin päin persettä suunnitella telinettä mihin ei mahdu mitään ja joudut käymään vitummoisen taistelun et saat fillarin roikkumaan niihin. Perkeleen Venaa Rauhassa vois tuodan takas ne konnari vaunut ni tulis noita ihmisä takas junaan fillarin kera, nyt suuntaus näyttäs olevan se et mennään bussilla ja varmaan itsekin menen seuraavan kerran bussilla. Eipä siinä junamatkassa sitten oikein muuta ku taas tapeltiin telineen kanssa Tikkurilassa.

Tikkurilassa oli sitten vastassa KMW, pyörä autoon ja (kalja)kaupan kautta kohti Räyskälää. Kumma kyllä Supermarketissa ei ollut pikaliimaa, mikä kyllä löyty pikkukaupasta joka oli huoltamon kylessä. Pikaliima oli ihan sitä varten et saan paikattua ulkokumin, ku oli gettotubeless versio. Mutta ei mennä asioiden edelle. Päästiin Räyskälän lentokentän ravinteliin lounaalle, oli ihan hintansa väärti, siitä sitten soitto ja sitten avaimen haku mökkiin, mökille ja purkautuminen autosta mökillä. Siinä sitten siirrettiin kamat sisälle ja laitettiin pyörän ulkokumi kuntoon, pikaliimaa pari kerrosta ni johan loppu ilma vuoto. Releiden vaihto ja maasto kutsuu.

Siinä sitten mentiin Räyskälän maastoja ekaa kertaa eläessä, kaikkee sitä kerkee näköjää kokea, maisemia ihmetellessä ja pyörän vikurointia taltutellessa ja maastopyöräilyn alkeita muistellessa. Naama makeessa virneessä ajetaan ja yritetään ylittää itsensä, sitä ku omistaa nopeat jalat ja hitaat kädet, niin eikös se jossain välissä kostaudu. Pikkusillan jälkeen otin sitten puun liian liki ja otin kunnon kosketuksen ja päräytin takajarrukahvan päreiksi. VOI VITTU jee eka maastolenkki näin syksyllä ja heti kalustotappiota. Onneksi KMW soitti heti HC:lle et onks siulla jarruu, tääll on jo jarru päreinä. Vastaus oli että tuo. No ei muuta ku takas mökille etujarrun kanssa, et prkl oli pikkasen vaikeeta.

Mökillä odotellessa HC ja lynx tulivat paikalle ja sain sitten koko ohjaustangon stemmeineen kouraan. Pikkanen mietintä ja sitten oma tanko pois ja laina tanko jarruineen paikalleen. Siinä sitten odoteltiin muita ja laitettiin ruokaa valmiiksi, latailtiin valoja. Paikalle sitten valuivan Tank Driver, Petjala, Kauppinen eli meitä oli 7, minä, KMW, HC, lynx, Tank Driver, Petjala ja Kauppinen. Siinä sitten porukalla syötiin pientä palaa (muisti kuva voi olla väärä, siirrän vastuun muille) sitten taas pyörän päälle ja valot mukana. Valoisaa oli vielä kun lähdettiin ja ajeltiin siinä kentän ympäristössä, siellä on ihan perkeleen hienoja polkuja ja kaikkee kivaa. Siinä sitten ajeltiin ja ruvettiin pikkuhiljaa sytyttelee lamppuja sitä mukaan kun ei oikein nähny. On se vaan ihan v:n kivaa ajaa pimeessä metässä ja mitään muuta et nää ku sen kohdan mihin lamppu näyttää. Vauhti tuntuu kovalta vaikka mentäisiin ihan matelemalla. Ihan saatanan hauskaa. Siinä sitten tultiin mökille ja muistaakseni syötiin ennen saunaa.

Saunassa käytiin ja oltiin ja kaljaa kului, maailmaa paranneltiin ja johonkin aikaan käytiin nukkumaan. Ilta osio kuuluu julkaisukelvoton kategoriaan, tällä yritän säästää heikkohermoisten hermoja ja pitää herrat tyytyväisinä ettei leviä salaista tietoa muille. Ja toisekseen omat muistikuvat on sitten ihan jotain muuta.

Siinä oli perjantai.

Aamulla sitten sitä tuli herättyä ihan normi aikaan 6.00-6.30 (ei ollu laseja päässä ni ei nähnyt tarkasti) Siinä sitten yrität pikku hiljaa heräillä päivään ja juoda kahvia, siihnä ohessa syödä aamiaista. Siinä aamun/aamupäivän aikana sitten paikalle ilmestyivät Shimaani, Mutanaama, Katila ja Eppu perheineen. Sitten lähdettiin maastoon ja jonkin ajankuluttua jakauduttiin kahteen porukkaan. Mainittakoon sitten tähän väliin että Eppu ajoi fixillä eli kiinteällä välityksellä.

Pitänee sanoa se et kyll tuolta löytyy kivikkoa ja juuria ja mäkiä ja mahtavia maisemia ja polkuja ja tietä ja taas polkua ja kai mainitsin jo polut. Kaks sellasta pidempää taukoa pidettiin ja sitten ennen toista taukoa Epulla sitten oli muutama pinna poikki, joku tietävämpi saa kertoa mitä tapahtui, itse olin aika jonon hännillä. Siinä sitten oltiin nuotiolla ja ihmeteltiin ja syötiin nakkeja, ei ollu makkaraa. Sitten jatkettiin matkaa tietä myöten kohti mökkiä ja sitten tiellä ruvettiin sitten revittelemään. Sitä sitten riitti ihan tuonne Kaupalle asti, siinä sitten kalja mittainen tauko ja matka jatkuu. Päästiin mökille ihan kivasti suurinpiirtein kaikki ehjänä ja kilometrejä tuli noin 50 ihan hyvin metsässä olemiseksi.

Siitä sitten ruuan tekoon ja jotkut sitten meni saunaan ennen ruokaa ja siinä sitten ruuan jälkeen saunaan. Saunan jälkeen istuttiin grillillä sivistyneesti siihen asti kunnes Epun perhe poistui paikalta ja tässä kohtaan iskee itsesensuuri loppuillann ajaksi. Pari kuvaa tulee tähän kohtaan.




Siitä ottaa selvää kuka nyt selvää saa.

Se oli lauantai.

Sunnuntai aamuna heräsin sitten taas normiaikaan 6.30 (nyt oli lasit nenillä kelloa katsoessa). Siinä sain ihan rauhassa lukea is vai il lehden kannesta kanteen ja juoda kokista ja rouskuttaa maissilastuja.
Siinä sitten syötiin aamiaista ja valmistauduttiin vielä viimeiseen ajoon ennen kotiin lähtöä. Kauppinen kerkesi jo aamulla lähteä ja Katila teki valmisteluja kotiin lähtöä varten.

Vielä viimeinen kierros järven ympäri. Näköjään sitä on jotain oppinut viikonlopun aikana ku sitä rupesi paiskomaan fillaria mutkiin ja polkemaan lujempaa mitä pahemmalta näytti. Eräässä paikassa oli laavu ja siinä oli sukeltajia ja heidät varusteita. Eräs neito varmaat tunnisti komeat G-miehet, kun jäi niin ihaileva katse silmissä paikalleen jähmettyneenä katsomaan. Tiedä vaikka olis pelästynyt, mutta joka tapauksessa lopetti tekemisen mitä oli sitten tekemässä. Välillä mentiin lujaa ja välillä työnnettiin pyörää ja välillä sitten ylitettiin itsensä. Ja loppujen lopuksi löydettiin itsemme taas mökiltä. Siinä sitten laiteltiin tavaroita kasaan ja pakattiin autoja ja vaihdettiin tankoja. Sitten syötiin.

Sitten se oli taas tavaroiden pakkaamista ja jossain välissä käytiin saunassa. Taas pakataan ja tuhotaan muutama kalja ja kas kummaan saan koskea HC:n punaviiniin ihan luvan kera. Jee. Siinä sitten heitettiin heiheit ja nokka kohti Tikkurilan asemaa Petjalan kyydissä. Matka meni rattosasti ihan kaljan voimalla ihan Imatralle asti. Tikkurilan asema on sitten remontin takia iha perseestä oleva paikka. Siinä sitten taas VR:n stanan hienot keksinnöt edessä ja kauhukuvat mielessä kuinka ton fillarin sitten perillä repii irti ja kuinka saa raivokohtauksen repiä ne telineet irti ja joutua korvausvelvolliseksi.

No junamatka meni ..... ja Läpytirannan jälkeen siirryin irrottelemaan fillari. Oli tullu kaks lisää ja aiku iquu niissä on etukori. Hevonvitunpersesaatanamietapansenmulkunjokaonkeksinynäähornantelineet. Sain fillarin irti huh. Sitten alkaa viimeinen siirtymä kotiin. Oli muuten ihanaa ku ei tartenu kävellä vaan sai ajaa sellai rauhallisesti kohti kotia. Kyllä vaan väsytti ihan pikkasen.

Kiitokset kaikille paikalla olleille ihanasta viikonlopusta ja arvonimestä. Arvostan sitä tosi paljon.
Grandi66


tiistai 9. syyskuuta 2014

Satulat

Enpäs ollutkaan tänne laittanut noita satula ajatuksia. No nyt on sitten pitkällisen  testiajamisen jälkeen löydetty maantiepyörään satulat, kyllä peräti kolme ja niistä on vara valita. Yksi on Brooks, mallilla ei niin väliä mikä, toinen ISM ja malli on pikkasen vielä hakusessa, kolmas on Pro Turnix 142 mm leveenä. Olin ihmetelly ku noi muut tuntu hiertävän sieltä kassien juuresta, siis ei kuitenkaan painaneet pehmyt kudoksia tai jos painoivat niin sitten jostain ihme paikasta kuten nivusen vierestä tai reiden sisäpinnasta tai istuinluun päältä. Näitä ongelmia ei ollu Brooksin satulan kanssa koskaan ja hävis ISM satulan kanssa, tosin tää kokeilumalli oli pikkasen liian kova, Pro satula on nyt se mitä olen hakenut Brooksin seuraksi, kevyt, joustaa juuri sen mitä tällanen kukkakeppi tarvii, ei hierrä eikä paina, voin istua pitkääään satulassa tuntematta puutumista siis Brooks nykyaikaisena. Pitänee vaan hankkia toi ISM vielä kategoriaan ni ei tartte ku vaihtaa satula tarpeen tullen. Tänään sitten saadaan ne wattilukemat, vähänkö jännittää ja varmasti kaikkeni annan.

No niin nyt on sitten saatu teho pulkannaruista pihalle, kyll vaan pitää sanoa et kuulemma tarkkaa työtä tein ja polkemistekniikka on kuulemma kohillaan ja ei sitten muuta ku lisää tehoja naruihin.
Ukko sitten painaa tällähetkellä sen 68 kg ja pituutta on se 188 cm ja jalan inseam on 91-92 cm
Laitetaan ne tehot sitten tähän, hapenotto kyky ei sitten ole kummonen ku ollu tän kesän vasta polttamatta. Olis vielä pdf tiedosto mut en tiedä miten se lisätään.


'



sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Sunnuntaiajelu

Tulipa tämänkin sitten koettua, ajelua mutuna, ainoo minkä tiesin reaaliaikasesti oli syke, muut tiedot oli sitten kännyssä ja känny taskussa ja lujaa mentiin sykkeiden mukaan, meinasin ajaa sellasen pikkasen yli satasen mutta toi ilmojen herra päätti sitten heittää tuon tuulen- pelikortin peliin ja eihä miulla sitten ollu korttia millä olis tuohon vastannut. Vaikka oli uus Giro Air Attack kypärä visiirillä, vaikka hölmöltä näyttää, MI LAIK. Paras kypärä ikuna, nyt on sitten löytynyt ne satulat mitä tää kehäraato käyttää jatkossa, Brooks, ISM ja Pro yks malli, muistaakseni edellisessa mainitsin. Ja nämä kaikki yhdessä pyörän kanssa, siis voi jesse, en tiedä mitä sanoa. Ekaa kertaa eläessäni olen tykännyt vastatuuleen ajamisesta ja sen helppoudesta, "nyt on kyllä jätkällä päässä vikaa" ajattelette, mutta hei ihan tosissaan tänään vaan hymyilin kun tuuli vastaan. Taidan kyllä olla sairas. Tiistaina sitten saan tietää watit mitä nää pakkasen raiskaamat pulkannarut jotka tän muikunruodon jatkona on, joita jaloiksi kutsutaan, tuottavat.

Saa kommentoida, ihan vapaasti en pure, ainakaan kovasti. 

Ajodata ja syke data




maanantai 1. syyskuuta 2014

Tour de Helsinki 2014

Niin se siis kauden viimeinen kuntotapahtuma maantiellä. Olin taas lupautunut (siis aukassu sanaisen arkkuni taas jossain väärässä kohdassa) ajamaan joukkueessa. Sunnuntai aamuna sitten heräsin aikaisin ja ajatukset pyöri ajossa ja siinä mitä käy. Oltiin sovittu että nähdään CCG miehet klo 10 siinä portin vieressä. Numeron olin hakenu jo edellisenä päivänä. (kaksi hyvää syytä vierailla stadissa useammin, Suomen paras kahvi ja flipperi. Molemmat veljenpojan luona) Siinä sitten aamupalaa syödessä mietti syntejä syviä. Kamat niskaan ja kohti veloa.

Ensin kohti satamaa ja siitä baanalle ja sitten Töölönlahti toista kautta kiertäen. Jonkin verran oli ihmisiä liikkeellä ja mielenkiintoisia asioita näki matkalla velolle, esim. kuinka paljon roskaa ihmiset heittelee pitki maita ja mantuja. Kiva oli ajaa kun aurinko paistoi ja mieli oli virkee. Siinä sitten mentiin kohti veloa ja jalat tuntui tukkoisilta.

Velolla näin sitten Tuomaksen joka oli osallistumassa ekaa kertaa tapahtumaan. Sitten rupes näitä G-miehiä ilmestyä paikalle ja oli siinä yks Imatran urhelijoiden pyöräilijä (ei tällä kertaa allekirjoittanut, vaikka seuraa edustaa) Siitä sitten hölistiin tavoitteista ja taktiikasta, miun oli 4+ ja ehjänä maaliin.

Klo 11.00 sitten lähdettiin hitaaasti liikkeelle. Saattoajoa oli puolisen tuntia ja ei siinä kerinnä ajaa ku tunnelille asti johan pamahti rengas joltain. Ja se ihmeen ohittelu saattoajon aikana on sitten ihan turhaa jos ei ole jalkoja ajaa lujaa, siellä on tosiaan porukkaa joka kykenee ajaa lujaa. Sitten kun vapaa vauhti alkoi ni johan niitä väsyneitä tuli vastaan. Kannustus huutoja kuulu ihan nimen kera, Kiitokset kaikille kannustaneille.

Se ryhmä missä itse olin meni aikas haipakkaa, välillä mentiin 24 km/h ja välillä mentiin 42 km/h eli ajo oli hyvin nykivää. Itse meinasin pudota kyydistä monesti ennen ku diisel kone hyrähti käyntiin. Ryhmä oli suhteellisen kurinalainen ja merkit annettiin suht ajoissa, mitä nyt välillä takana tuleva tuli aivan iholle (ei mikään kiva tunne ku tuntee et joku osu vartaloon) ja vauhtii oli se 40. Juna meni todella kivasti, tarkoitus oli mennä kahden pysähdyksen taktiikalla, lähdössä ja maalissa ne pysähdykset. Toisin kävi, viimeisellä juottopaikalla oli pakko käydä kusella ja täyttää pullo.

Siitä sitten ajoin yksin noin 20 kilsaa kunnes sain yhden kiinni ja ohi ja seuraava oli näköpiirissä. Sain hänetkin kiinni ja siinä sitten kaksistaan ajettiin Viikin tienoille ja takaa tuli kolmen ryhmä joka otti kiinni mäessä. No mäki mentiin muiden peesissä ja päästiin Koskelantielle ja sitten tuli vetovuoro ja hetken päästä vilkaisin taakse, ei muita ku se kaveri jonka kanssa ajettu jonkin aikaa. Totesin vaan et otetaan lyhkäsiä vetoja ja mennään niin pitkälle ku rahkeet riittää ja on jalkaa (mitä ei ollu enään viimeiseen 10 kilsaan ja mentiin noin 40 km/t). Kun käännyttiin kätilöopiston taakse ni pieni mäen nyppylä ja vasen pohje kramppas, kaveri meni ohi ja totes vaan hyvin ajettu ja yritä siinä sitten päästä maaliin yhdellä jalalla. Maaliin päästiin ja ehjänä ennenkaikkea.

Hyvät oli karkelot, valitettavasti en nyt saa dataa laitettua esille, ku garmini vittuili. Ajoaika 4.16 ja virallinen 4.19.41. Näin maanantaina ei sitten ollu mitään jaloissa, eile hyvä ku jakso junalle kävellä.







perjantai 29. elokuuta 2014

Pieni loma

Nyt ollaan Isolla Kirkolla viettämässä pientä lomaa ja osallistumassa tulevaan Tour de Helsinki pyöräilytapahtumaan. Eilinen päivä meni ympäri kaupunkia suhaillessa ääripäästä toiseen, kyl muuten käy ihan työstä. Uusi kypärä tuli viikolla ja samantien piti laittaa reklamaatiota shimanolle, visiiristä puuttui yhdestä kohtaa magneetti. Kypärä muuten aivan mahtava, istuu päähän tosi hyvin.
On käyty morjentamassa Shimanon poikia, käyty hakemassa seuran ajopaita, käyty Lappi ravintolassa kaljalla, Espoossa saunassa ja tuossa jossain välissä nähty Tapsa, ystävä jonka olen viimeeksi nähny parikymmentä vuotta sitten. Et pikkasen kiireinen päivä oli eilen.

Tänään laittas pyörän ajokuntoon ja yrittäis käydä ajamassa pienosen lenkin jos Esteri sen sallii. Minnalle pitäs synttärilahjaa etsiä ja tiedän kyllä paikan mistä pitää katsoa ensin. Kyllähä täällä on kaikkea ja ei mitään mitä en Imatralta saisi ja jopa nopeammin kuin täältä. Ja asiakaspalvelu tuntuu olevan kadoksissa niin kollegoilta kuin muilta myyntihenkilöiltä. Tänään jatkan empiirisiä tutkimuksia siitä miten asiakasta kohdellaan.

Sinällänsä hauskaa on olla täällä, mutta kallista, ihan pirun kallista. Ja pienen kylän poika on ihan ihmeissään ku kulkee tuolla ihmisvirrassa ja näkee kauneutta ja surullisuutta samaan aikaan ja jopa samassa kohteessa. Aika mollivoitttoista on elämä täällä Isolla kirkolla, mutta niin se tuntuu aina olevan. Ystäväni Tapsa totes että jenkeissä on ajattelu sitä positiivistä, eli esim. 50% mahdollisuus että tulee vettä, itse ajattelen näin 50% mahdollisuus että paistaa aurinko. Pieni ero vai mitä.
Eikä tuon ajattelun muutos maksa juurikaan mitään, vaan antaa isomman mahdollisuuden asioiden ajattelemiseen. Siinä tämän kertainen, myöhemmin lisää asiaa ja asian vierestä.

Jatkoa sitten tältä päivältä. Kävin sitten ajelemassa pientä lenkkiä ympäri seutuvia ja kas kummaa en pannuttanut enkä ajanut kenenkään päälle/alle, vauhtikaan ei ollut hurmaava. Tääll on katuja auki siellä täällä. Esteri sitten teki perinteiset, kasteli sitten ihan märäksi ja kesti 15 minsaa kaatosadetta. Kiitos Esteri, mistäs sie nyt suutuit. Kiitokset Ilselle ajoseurasta ja opastuksesta. Löysin sen pienen laukun mitä olin etsimässä Velosportista. Homma hoitu ja sillä selvä.

Nyt sitten etsimään tyttärelle synttäri lahjaa sitten syömään.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Viikonlopun ajatuksia

Viikonloppu on melkein ohi ja uus työviikko alkaa uusine haasteineen. Mitäkö tein viikonloppuna? No perjantaina tein töitä iltaan asti. Lauantaina sitten ajoin Saimaan ympäri myötäpäivään, yksin. Piti lähteä muutama muu mukaan, mutta ymmärrän yhden (autotallin pohjanvalu oli sovittu), mutta pari muuta. Pelkäsivät sitä että sade osuu kohdalle, ennusteen mukaan (50% mahdollisuus että sataa) 50% että paistaa aurinko. Ja sadetutka oli ku joku olis aivastanut kartalle ja laittanut animaation siihen.

Aamulla keli oli ku höyrysaunassa, pikkasen kosteeta ja laitoin jopa viestiä ystävälle et kohta menossa ohi. No hää jäi sitten sängyn pohjalle. Jatkoin matkaa kohti Taipalsaarta ja sitä kautta Savitaipaleelle. Jossa kävin tyhjentämässä ja täydentämässä. Tuulitakki pois ja matka jatku. Matkaa oli tultu 90 km. Tuosta eteenpäin keli oli pilvinen ja siitä huolimatta aurinkoinen Mikkeliin asti. Jouduin pitämään parikin venyttely taukoa ennen ABC-baaria. Baarissa sitten mukkia, banaania ja kokista ja pullojen täytttö. Tähän hätään en nyt muista paljonko kilsoja oli mittarissa, mutta kello oli 13 ja jotain.

Sitten vaan kohti Anttolaa ja Puumalaa, jos Mikkelin tie 13 oli mäkinen ni tämä se vasta mäkinen oli.
Alamäen jälkeen ku näki ylämäen ni kyllä kirosanat lenteli pitkin maaseudun rauhaa, varmasti metsän elämet juoksi karkuu. Pistohiekka ohitettiin ja kohti Puumalaa mentii hitaasti mutta varmasti.
Sinällänsä ei vaikeuksia ollu, mitä pohkeet nyt sillo tällö nykivät (tekee aina pitkillä lenkeillä) Kramppeja ei varsinaisesti tullut ennen Puumalaa. Puumalassa viimeinen tankkaus ja matkaan. Nyt sitten mentiin tietynlaisessa horrostilassa, jossain välissä gps akku tyhjeni, sitten mentiin mutu tunteella. Nyt sitten oli tie märkä Virmutjoesta eteenpäin eli kengät kastu, sadetta en saanjut niskaan missään tilanteessa.

Olin sitten aika väsy kun saavuin kotiovelle. Ensin pyörän pesu, sitten miehen pesu, sitten jotain syötäväksi kelpaavaa naamariin. Sitten oli valmis nukkumaan, en kyenny nukkumaan jalat koukussa vaan piti olla vatsallaan jalat suorana. Aamulla heräsin siihen että toinen käsi kramppas. Siis käsi ei jalat.

Sunnuntai sitten meni tehdessä kaikennäköistä ja mutustaessa kokoajan jotain syötäväksi kelpaavaa. Laitoin sitten omat kiekot kuntoon, uusi vanne eteen ja suoristin takavanteen kunnolla ja tubeleksiksi molemmat. Olispa ollu eilen tuolla reissulla ni ei olisi tarvinnu kärsiä niin paljon tuulesta (korkea laippaset kiekot)  No kuitenkin läksin ajelee ihan kauniin päivän kunniaksi ja jalkojen takia. No pitää vaan sanoa että meikällä on sitten todella nopee palautuminen. No siitä on hyötyä tässä laijissa ja kyvyssä syödä ihan mitä tahansa lihoomatta. Mitähä vaaka näyttää tänään.... ööö alta 70 kg

No jokatapauksesta päivä oli ihan kiva ja antoisa, kuten koko viikonloppu. Ylitin taas itseni jälleen kerran. Juuri tällä hetkellä kuuntelen mieli musiikkikappaleita ja tyhjennän pääni kaikista ajatuksista ja ohessa muistelen mitä olen tehnyt ja mitä on tapahtunut.

Hyvää alkavaa syksyä kaikille.

Reissudata



Tässä akku loppuu ja loppu matka on 30,6 km jos noihi interwepin karttoihi on luottamista.



Sunnuntain cruisailu.

tiistai 19. elokuuta 2014

ImatraMTB 2014

Kyseinen kisa jätjestettiin jälleen kerran näin elokuun puolessa välissä. Oli taas puristus seuralta ja hyvä puristus. Koskaan ei ole täysin valmis kisakokonaisuus, aina löytyy parannettavaa. Kisa meni omalta osalta ihan hyvin ja kaiketi myös ajajien osalta.

Kiitokset kaikille osanottajille ja mukana olleille.

torstai 14. elokuuta 2014

Jotta elämä ei olisi tylsää

9.8.2014

Läksin aamulla pitkälle lenkille, tarkoituksena ajaa tass yli 200 km. Lähtö onnistui suunitelmien mukaan ja matkan teko noin 10 km. Sitten alko tapahtuu, kaksi kissaa (ihan niitä nelijalkaisia elukoita) tappeli tiellä, varmaan joku reviiririita. Siinä sitten seikkailin vasemmalta oikealle ja päinvastoin, että pääsisin niistä ohi. Viimein olin oikealla, kun molemmat ampu suorann kohti pyörää, ni vaistomainen väistäliike oikealle ja penkalle ja kuperkeikka. No ei muuta ku ylös ja ekana katotaan pyörä kävikö mitään, pullon etsintä ja takaisin laitto ja takas pyörän selkään. Sitten rupes tuntumaan olkapäässä kostealta, samoin vyötärössä pari pientä naarmua kädessä ja jalassa.

Jatkoin matkaa Vehkataipaleen kautta Taipalsaaren ohi Savitaipaleelle, sieltä Kuukanniemeen äitini luona täyttäen pullot ja samalla paikaten vyötärön asfaltti-ihottuman. Siitä sitten jatkettiin matkaa kohti Läpytirantaa (Lappeenranta) ja miettien sen ohittamista jostain kautta. Tää etappi oli sellanen eksy ja löydä itsesi kartalta. Hauskaa oli vaikka olkapää vihotteli samoin vyötärö.Tähän osioon mahtui pätkä hiekkatietä joka oli yllättävää kyllä jopa paremmassa kunnossa ku asfalttitie.

Sitten mentiin kanavan yli konnunsuon suoralle kohti konnun baaria. Siinä risteyksessä sitten tapahtui kesän neljäs pannutus. Onneksi ei ollu vauhtia paljoa, eikä myös autolla. Nyt sitten tuli asfaltti-ihottumaa toiselle puolelle. Eli nyt on tasapuolisesti ihottumaa. Ainoat mitä tuli niin pari pientä lommoa autoon ja itsellä kiekkot meni oikasuun. Syy minun arviointivirheen, näitä sattuu jokaiselle joskus ja kukaan ei ole täydellinen.

Pari kuvaa


Ylempi auton kanssa, alempi kissat.

Reitti data




Sitten eile keskiviikkona pääsin kokeilemaan korkea laippasia kiekkoja. Huh mitä kiekkoja nää meijän ajokoirat hankkii. Tällanen pakkasen raiskaama pulkannaru, joka omistaa kaksi pystyy laitettua makaronia, joita myös jaloiksi kutsutaan. Ensin mentii myötätuuleen ja sitten tahkottiin vastatuuleen ja samalla ihmeteltiin et kylläpä pyörä kulkee. Samalla oli kokeilussa toisenlainen takapakka, siitä sitten myöhemmin. Nyt pitää laittaa asioita kuntoon ImatraMTB kisojen puitteissa ja raporttia tulee kisojen jälkeen.

Reitti data


tiistai 5. elokuuta 2014

Tiistailenkki

Päätin sitten poistaa tiistailenkin seuran sivuilta. Syy oli selvä, ei juuri ketään ollu, mitä muutama keväällä ja alku kesästä. No eipä tartte enää sitoa itseä koko kesäksi johonki asiaan, ku ei ole tulijoita. Pääseepä ajelee vapaammin, kun ei ole sitoutunut mihinkään.

Tänään laitoin putiikin kiinni klo 16, söin pienen välipalan (meni sitten puolikas leipä, litra maitoa ja puolikas juusto) Ajoreleet niskaan ja maantien laitaa mittaamaan.. Alla oli Puruvesiajot ja arvelin ettei noi vanhan kehärääpäleen naru jalat mitenkään toimi. YLLÄTYS oli suuri ku ajo rupes maistumaan heti alusta lähtien. Joten ajukopassa pikkupiru kuiski "perkele jätkä kokeile nyt mihin pystyt vai ootko täys luuseri" ja se enkeli sai sitten turpaa pikkupirulta, vaikka kovasti yritti piipittää jotain rauhallisesta ajosta. Eihä siitä rauhallisesta ajosta mitään tullu, tais syke olla aerobisella puolella koko lenkin ajan. Keskisyke oli 80% maksimista joten pitänee olla tyytyväinen.

Tulipa tuossa LPR:n vauhtiporukka vastaan ja yrittivät saada mukaan.

 Ajo tuntu hyvältä ja paluumatkalla piti käydä kaverin luona täyttämässä pullot. Jäin sitten suustani kiinni pidemmäksi aikaan ku oli tarkoitus.

Joutsenossa oli käryn hajua mikä tuli tuolta itärajan toiselta puolelta. Vissiin Veli venäläinen rillaileen isommalla liekillä. Onneksi ei tuoksu Imatralla.

Tän vuoden yks tavoite on saavutettu 4000 km meni jo aikaisemmin rikki ja varmaan lähiaikoina tulee toinen tavoite saavutettua 100 km 30 km/h keskatilla. Lähellä ollaan.

Lenkki data







sunnuntai 3. elokuuta 2014

Puruvesiajot

Puruvesiajot on ajettu, kuten kaikkiin pyörätapahtumiin kuuluu niin myös tähän yks tekninen, puskajuoksu, lähellä piti ja puskajuoksu. Oli kuulemma pääryhmässä tapahtunut kasa ihan loppupuolilla. Maisemia ei hirveesti kerenny kattelee ja muutenkin mentiin lujaa ja joillekin ihan äärirajoilla. Nestettä meni 2x3 pulloa (0,75 l/pullo) pari energiageeliä. Alussa tuntu ettei kone käynnisty ei sitten millään, oli pikkasen vaikeuksia ja sitten ku käynnisty ni porukka ei pysynyt mukana mäissä. Ku ei ole wattimittaria ni oli pikkasen vaikeuksia pitää nopeus sopivana .  Muuten ihan kiva lenkki, mitä itse vähän törttöilin., ku ei takaa tullu tietoa tuleeko autoa takaa vai ei. et voi vaihtaa vetäjää.

Kiitokset Petrille, Karille ja Tatjalle.

Reittidata




tiistai 29. heinäkuuta 2014

Maanantailenkki

Kävin sitten testaamassa maanantailenkin vauhtia ja pitää todeta että lujaa mentiin. En pudonnut mutta lähellä oli oman vetovuoron jälkeen. Tässä dataa.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Tour de Mäntyharju

Tänään tuli ajettua Tour de Mäntyharju ja lujaa mentiin. Eilen menin äitini luokse Kuukanniemeen, josta ystäväni kävi aamulla hakemassa. Sitten nokka kohti Mäntyharjua. Oltiin ajoissa ilmoittautumassa, ku lähtö lähesty niin jonoa oli. Lähdön jälkeen turboahdetut bensakoneet meni menojaan ja hitaasti lämpeävät diiselin kiihdytti hitaasti. Reitti kierti Repoveden kansallispuiston. Mäkiä riitti ihan muille jakaa.

Enpä ole aikaisemmin ajanut 160 kilsaa 31,4km/h keskarilla, joten lujaa mentiin. Kaikkein eniten hämmästyin omaa mäennousu kykyä, luokkaa luja ja vauhtia pystyy kiihdyttää ylämäessä. Jotain kummaa on miehessä tapahtunut tänä kesänä.


Reitti data

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Pitkä lenkki

Eilen kävin ajamassa pitkän lenkin, yli 200 kilsaa. Läksin aamulla klo 7 aikoihin, ensin siirtymä Lappeenrantaan Luukkaansalmen sillalle ja odotin ystävääni. Sitten ajettiin Taipalsaaren kautta Savitaipaleelle, jossa oli pitempi tauko. Sitten Taavetin tietä Villeä vastaan, Uimintien kautta Lemin kirkolle. Vauhdit karkas tuossa Uimintiellä pikkasen koviksi. Lemiltä 6-tien laitaan jossa Ville lähti kohti Luumäkeä ja me kohti Lappeenrannan satamaa. Satamassa jäätelö ja sitten kohti kotia. Tatja koukkas kotiin matkan varrella ja jatkoin yksin puurtamista vastatuuleen kotia kohti. Hieno keli hieno lenkki. pitänee jossain välissä tehdä uudestaan

Reitti data

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Jihaa

Uusi pyörä tuli eilen. Kasaus ja mittaus ja töitä. Vasta illemmalla pääsin lähtemään lenkille. Voi sitä ajamisen riemua. Siis Pyörä on Trek Émonda SL 6. Aivan jännä kokemus ajaa vanhan pyörän jälkeen tuollaisella, joka vaan menee kuin itsestään. No kyll eile mopo karkas käsistä vähäsen ja melkein ajoin jalat alta. Nyt on sitten uus pyörä, gps ja känny, kypärä on tuloillaan. Ensi lenkki oli 77 km.


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Ajelua kolarin jälkeen

Viime torstaina ajoin kaverin pyörällä maarataa ja aika parani taas. Kuiteski olo oli sellanen "ei vaan kulje ja paikat on tukossa ja kireet". Siihen nähden olen tyytyväinen tulokseen.

Lauantaina kävin sitten metsässä ajelemassa ja edelleen sama tunne oli läsnä. Kait sitä vaan pitää mennä ensin huononpaan suuntaan ennen ku rupeaa paranemaan. Ihan kivaa oli, mutta mutta se tunne ja varmaan tietyllainen pelko siitä et kohta joku taas tulee eteen/kylkee/petään. Ajamalla se lähtee, tiedän ku ei ole ensimmäinen kolhu ja tuskin viimeinen.

Tänään kävin ajamassa maantiellä lainapyörällä. Kulki ja kulki ja tunne oli ei saatana ku ei kulje eikä jalat pyöri. Tukossa koko mies ja selkää juimii ja ja prkl tulis se pyörä jo. Tässä tän päivän data ja olisin hyvin kiitollinen kommenteista.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Juhannusajon jälkipyykki

Juhannusajon jälkeen ku käytiin hakemassa pyörä Lappeenrannan polisiin Mustolan pisteestä, ni itku meinas päästä ku näki missä kunnossa pyörä oli. Samalla tuli ajatelleeksi et jos itse olis ollu siinä välissä, eikä lentänyt yli konepellin. Tuho oli aika totaalinen. Siinä sitten läheteltiin vakuutusyhtiön kanssa viestiä puolin ja toisin, ennen ku asiat olivat järjestyksessä.

En nyt rupea luettelemaan mitä kaikkea meni ja mitä sain korvauksia, vaan jokainen voi katsoa kuvasta. Uutta on tulossa hajonneiden tilalle tai on jo tullut.














Kuski voi hyvin ja kohtapuoliin on taas ajamassa, kuha ensi noi kolotukset lähtee pois.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannusajelu ja sen päästös

Nyt meni juhannusaatto kivasti ajaen pitkää lenkkiä. Matalilla sykkeillä mentiin ja sillä olis jatkettu kotio asti. Mutta mutta autoilija päätti sitten lyhentää retkeä ja mentiin sitten sairaalan kautta kotia. Olen tällä hetkellä kunnossa ja kaikki luut on ehjiä, toisin on kyllä pyörän suhteen. Siitä ei juurikaan osia säästynyt ehjänä.

Tässä muutama kuva




torstai 19. kesäkuuta 2014

Valokuvat

Nyt on reissun kuvat omilla paikoillaan.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Viro 8. pävä

No kävi niin kuin epäilin. Kia oli aamulla kuumeessa ja hytisi, joten ei muuta kuin kuljetuksen järjestäminen kotiin. Kummipoika kävi sitten heittämässä meidät kotiin, suurkiitos siitä hänelle. Reissu siis loppui Helsinkiin. Näille sairastumisille ku ei voi mitään, se on vain elämään.

Reissun saldo oli hienoja kokemuksia ja muutamia ruhjeita, muutama muutos kohta pyörässä. Reissussa rähjääntyy ja kaikkea sattuu ja tapahtuu, mutta muistot on ja pysyy. Lähipäivinä lisään kuvat oikeille paikoille niin saatte käydä katselemassa niitä.

Tällä erää reissu oli viikon mittainen, niinhä se aina on ettei mitä tulee eteen ja mitä tapahtuu.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Viro 7.päivä

Tänään oli herätys sitten noin klo 7 aamulla. Aamupala, leirin purku ja tien päälle taistelemaan vastatuulta vastaa. Samalla tuntui siltä että oli taistelu tylsyyttä vastaa. Tuntui siltä vaikka kuinka ajoi niin maisema ei muuttunut.mihinkään. Taukoa noin 5-10 kilsan välein ja vauhtia oli se 15 km/t. Tallinnaan tultiin ajo tuntui paljon paremmalta kuin tiellä. Sitten talutettiin vanhan kaupungin läpi, ei niitä mukulakiviä aja ku maastopyörällä ja satamaan. Tikettien osto ja syömään, jonka jälkeen alkoi odotus lastaamiseen. Sitä sai odottaa jonkin aikaa, mutta ensimmäisenä päästiin sisään.

Laiva matka ei sitten tarjonnut juurikaan mitään ihmeellistä. Sitä samaa vanhaa, porukan roudaamassa litra kaupalla kaljaa kotimaahan. Itse toin yhden kalja ja senkin ihan Pärnusta asti. Aika laivalla meni kirjaa lukiessa. Sitten vaan ajan koettaessa siirryttiin pyörän luokse ja ajettiin ulos. Kummipoika oli vastassa ja kuljetti meidät Tapanilaan hänen uuteen kämppään yöpymään.

Nyt sitten jännätään et saiko tytär flussan vai ei. Jos sai ni reissu loppu tähän. Syy on ettei terveydellä leikitä piste.

Päivän data

















lauantai 14. kesäkuuta 2014

Viro 6. päivä

Sen verta jäi eilisestä mainitsematta, että leirintäalueelle tuli ranskalainen reissaaja, joka tänä aamuna lähti jo ennen klo7. Itse kävin vessassa ja takas telttaan löhöö ja lukee kirjaa. Siinä klo8 herätin Kian ja syötiin aamupala ja sitten oli leirin purku edessä. Naapurille annettiin loput vedet mitä ei mahtunut mukaan. Sitten vaan kylän läpi Via Baltialle. Ehkä maailman tylsin tie joka piiretty viivottimella karttaan.

Tien päällä oli sitten vastatuuli alusta alkaen ja metrilukemat oli 5-8 m/s. Ei sitten menty lujaa ei. Tasasesti 15km/t leuka rinnassa, pää kallellaa kohti Tallinnaa. Ajo piti rytmittää sellaseksi että jakso ajaa, tauot oli noin 8-10 kilsan välein, välillä lyhkäsempi välillä pitempi. Voin sanoa että meni ihan silkan tahdonvoimalla ja voimatreenin puolelle, nyt kädet ei vaan tahdo totella ku ovat ihan väsyneet taistelusta tuulen oikkuja vastaan.

Tarkoituksena oli Märjamaan jälkeen etsiä majoitusta, mutta mutta tuli vaan totaalinen stoppi ja kurvaus Vaimöisan kohdalla kohti metsää ja puskamajoitusta. Tie menee kivenheiton päässä ja heti ku aamulla herää ni karavaani liikkuu. Positiivinen asia tänään oli  se että 14 v. tyttö jakso polkee 71,4 kilsaa vastatuuleen ja tuulen oikkuja tuntiessaan.

Huomenna tullaan Tallinnaan.

Päivän data