Oma pyörä siirtyi ihan omia reittejä pelipaikalle ja itse liikuin junalla. Lauantai aamuna Fargo saapui ja siinä sitten laitoin ajokamoja niskaan ja siviilit reppuun. Sitten vaan reppu selkään ja Ville oppaana kohti Maunulan Majaa. Sieltä lähti tämän vuotinen pikkujoulu ajelu. Siinä aikansa turistua ja hiplattua muiden pyöriä, reppu Mutiksen autoon varastoon ja samalla Katilalta saatu "laulukirja" myös säilöön.
Porukka jakautui kolmeen osaan, maastoilijat, maantieurpot maastossa ja hiekkatietä ajelijat (oli tälläkin jokin nimi). Salsan Fargo on kyllä enempi sellanen retkipyörä (kuva tuossa alla) ja tällä kertaan vaihdoin maastokumit alle, ku Krampukset takatassu oli rikki, siis kumi. Jollain kuitenkin piti lähteä.
Fargo maastomoodissa.
Heti alkuun meni sitten sellai että sai etsiä niitä paikkoja käsille. Oli vähän sellasta et miten perkele tätä ajetaan metsässä olo. Sitten vain kädet löysi paikkansa, alaote jarrujen vierestä, yksinkertaisesti paras otepaikka metsässä. Reitti suuntautui koukeroiden kautta kohti Pitkäkosken majaa, jossa oli tauko. Sitä ennen kerkesin sitten saada itseni mitä ihmeellisempään solmuun pyörän kanssa, jonka nimeksi tuli Joutsenlampi 1, ilman apua en päässyt solmusta auki. Siitä sitten pariin kertaan pitkospuilla tippuen mentii kohti Pitkäkoskea. Fargon käytös kävi entistä tutummaksi ajon edetessä ja ajon vaan pikkuhiljaa sujuessa. Pitkäkoskella juotiin kahvit ja syötiin munkit.
Sitten lähdettiin takaisinpäin ajelee ja melkein heti tuli Joutsenlampi 2 esitettyä. Siinä sitten oikea nilkka otti osumaa ja pikkasen kahva käänty. No eiku takas selkään ku kerrä vikuroi, perkele. Sitten vaan jatkettiin ajelua ja pientä muksahtelua kävi ja meinasin sitten ottaa kunnon OTB:n pitkospuilla ku kaveri sano et mee vaan, kn oli pudonnu puilta ja meikällä tippu eturengas lankkujen väliin. Taas selviteltiin ajajaa ja pyörää erilleen toisistaan. Sitten käytiin jonkun mäen päällä ja ihan en jaksanut ylös asti, vaikka pito olisi riittänyt. Taiskoha olla Paloheinän mäki, tietävämpi voi korjata jos meni väärin.
Juurakkoa, polkua, kiveä ja kalliota. Niitä tuli ajettua sitten paljon ja näköjään sitä on taitoa ajaa monesta paikasta. Miulla pitää olla vaan edessä kuski niin kyll mie tuun perästä, kunha ei mieti mistä mennään. Jos jää miettimään ni sillo tuli talutettua pyörää.
Ajotyyli Fargolla on hyvin cyclocrossi tyyli, kädet alaotteella ja perse ei ole satulassa sitten hetkeäkään polulla. Siirtymät mentiin sitten kädet kahvoilla ja perse penkissä. Tän reissun jälkeen arvostus cyclocross kuskeja kohtaan nousi kyllä korkealle. Oli meinaa keskivartalo pikkasen väsynyt ajon jälkeen, ei niinkään jalat eikä kädet. Suurin ahaa elämys tuli siitä että Fargo on monipuolinen pyörä pelkästään renkaita vaihtamalla, skaala on iso. Dynamovalo toimi metsässä, mutta valokeila sais olla toisenlainen. Ei muuta ku tutkitaan netin syövereitä mitä sieltä löytyy.
Takaisin Maunulan Majalle saavuttua, odoteltiin muita saapuvaksi, maastoilijat oli jo saapuneet. Siinä sitten hölistiin ja ihmeteltiin toistemme kokemuksia. Siitä mentiin saunaan ja sitten jatkoille Vltavaan, mutta ne on sitten ihan oma tarinansa.
Kiitokset kaikille paikalla olleille täältä CCG:n itäsiivestä toivoo vuoden 2014 G-mies
Garmin data
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti