Kuumetaudista toivuttu suhteellisen hyvin, Reissun lääkkeet on haettu ja kohta on laskut maksettu kuukaudeksi eteenpäin. Nyt rupeaa realisoitumaan reissu pikkuhiljaa, tavaroita on pakattu pikkuhiljaa ja tänään pakkasin pyörän ja teltan ja kypärän laatikkoon. Tietää pientä kokoamista määräpäässä mut eiköhä se onnistu. Tässä yrittää pitää mielessä turvallisuussäännöt kentällä mitä saa olla käsimatkatavaroissa ja mitä ei. Sinänsä mielenkiintoista.
Mutta tämä on joko viimeinen tai sitten ei ole vuoden 2016 kirjoitus. Kyllä pitää sanoa että kaikilla tavoilla ollut hiukan musta vuosi mutta ei voi mitään. Toivottavasti tuleva vuosi olisi hiukan parempi.
Joten Hyvää Uutta vuotta 2017 ja turvallisia kilometrejä.
torstai 29. joulukuuta 2016
perjantai 23. joulukuuta 2016
Joulu noh kait sitte
Ei mee koskaan putkeen nää joulu ja uus vuosi. Jompanakumpana on kipeenä viime vuonna jouluna, tänä vuonna ennen joulua. Kait se vaan pitää sairastaa kuumetauti ennen reissua, tosin vetää vähän veteläksi. Kyll tää tästä ja ei sitten ajateltu edes pyörän päälle menemistä ennen ku on ollut kolme tervettä päivää sairastamisen jälkeen. Ens viikolla vielä kontrolli ja verikokeet keskussairaalassa. Sit on vapaa lähtemään reissuun.
Joten Rauhallista Joulua kaikille. ja ollaan varovaisia siellä liikenteessä ja yritetään pysyä terveenä.
Joten Rauhallista Joulua kaikille. ja ollaan varovaisia siellä liikenteessä ja yritetään pysyä terveenä.
perjantai 9. joulukuuta 2016
Muutoksia Fargoon
Posti toi sellaisen pienenpienen palikan, joka laitetaan takavaitajan ja korvakkeen väliin. Eli niin sanotusti tiputtaa takavaihtajaa alaspäin.
Tällaisen osan.
Siinä sitten innosta pinkeänä siirsin Fargon ja Farleyn takakiekko kainalossa talliin tekemään muutoksia. Siis Farley luovutti 11-40 kymppi takapakan ja sai tilalle 11-36 pakan. Luovutettu pakka siirtyi Fargon takakiekkoon ja 11-30 siirtyi laatikkoon. Sitten laitoin tuon pienen palikan paikalleen.
Ei juurikaan näytä ihmeelliseltä.
Sitten vain takakiekko paikalleen ja testaamaan toimiiko vaihteet niinkuin pitää. Pientä säätöä joutui tekemään, mutta ei juurikaan muuta. Nyt sitten todellisuus iski tajuntaan, ketju vaihtoon, liian lyhyt. Uusi ketju tilalle ja sitä ei edes tarvinnu lyhentää.
Nyt rupee näyttämään mielenkiintoiselta.
Nyt sitten pitää tehdä vielä koeajo että kaikki toimii niinkuin pitää. Telineessä toimi hyvin, mutta se ei aina vastaa todellisuutta. Tämä tehtiin sen takia että pääsee ne mäet sitten ylös pyörittämällä kamojen kanssa.
KOEAJO
Koeajo suoritettu ja hyvin tuntui toimivan. Lähipostiasiamiehellä kävin ja sinne sattu parikin mäkeä ja pitihän se kokeilla miltä tuntuu ajaa pienellä vaihteella pyörittäen. Nyt on hyvä välitys vuoristoon kamojen kanssa, ei tässä enään olla nuori pantteri, ehkä vaan vanha pantteri. Tässä garminin tieto ajosta. Niin ja sliksit oli alla.
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Niin maailma muuttuu
Tänään autoin tyttären muutossa omaan ensimmäiseen kotiin. Aivan mahtava yksiö Lappeenrannasta. Niin se vaan menee, lapset lähtee pesästä. Nyt lähti vanhin tytär.
Yöllä oli sitten surullisempaa tapahtumaan Imatralla ja siitä ollaan saatu tänään lukea lehdistä.
Yöllä oli sitten surullisempaa tapahtumaan Imatralla ja siitä ollaan saatu tänään lukea lehdistä.
torstai 1. joulukuuta 2016
Lentolippu
Nyt on maksettu lento ja matkatavarat pyörää myöten Alicanteen. Nyt sitten ruvetaan pikkuhiljaa varustelee ja ihmettelee. Firma on tästä päivästä lähtien tauolla neljä kuukautta. Jos on jotain akuuttia niin joulukuun vielä ehtii.
tiistai 29. marraskuuta 2016
Pitkän matkan vieras
Sunnuntaina tuli pitkän matkan fillaristi kahdeksi yöksi. Sunnuntai-ilta meni siinä esitellessä paikkoja ja näyttämällä missä voi nukkua. Maanantaina sitten käytiin Ärrällä ostamassa prepaid-liittymä että voi viestitellä sitten eteenpäin. Samalla kävi kaupassa hakemassa ruokaa. Sitten tein hälle kiekon hajonneen tilalle, oli napadynamo hajonnut 10 000 jälkeen. Ilta meni siinä sitten jutellessa ja hänen suunnitellessa tiistai päivän reittiä.
Tiistai aamuna sitten pyörän pakkaus ja hän lähti eteenpäin. Mahdollisesti helmikuussa nähdään. Hyviä vinkkejä antoi reissua varten.
Tiistai aamuna sitten pyörän pakkaus ja hän lähti eteenpäin. Mahdollisesti helmikuussa nähdään. Hyviä vinkkejä antoi reissua varten.
Bertrand Greaume
tiistai 15. marraskuuta 2016
Mies ajokuntoon 2017
Näyttää kovasti että vuonna 2015 toteamukseni kävisi toteen. Mies kesäkuntoon 2017 näyttäs olevan realistinen tavoite. Kaikkine talvireissuineen ja teille matkakertomuksen tekemisineen.
Talven reissu on yksi haave ja tavallaan myös yksi osa tuohon kuntoon saamiseen. Oikeaan suuntaan ollaan menossa ja viime yö oli eka yö 3,5 kuukauteen etten herännyt yöllä ollenkaan. *heiluttelee lippuja ja hupaltelee pilliin* Aivan uskomaton fiilis. Nyt jälkikäteen jälkiviisaana voi todeta että oireita on ollut aikaisemmin, mutta eihän niihin ole osannut suhtautua oikein. Tuli vaan kerralla sitten nää oireet esille ja nyt on helpompi kehittää ja kuntouttaa itseään ku tietää mikä on. Lääkkeet toimii ja ajaminen tuntuu kivalta. Vielä on pikkasen kyljet kipeät mutt ei enään kosketusherkät.
Karttoja on katseltu ja ihmetelty. Sen päätöksen olen tehnyt, että vaikka puhelin lähtee mukaan ni se on päällä vain tarvittaessa. Varmiten saa kiinni sähköpostilla tai tän blogin kautta reissun aikana, puhelimeen en vastaa ollenkaan.
Mutta reissun valmistelusta myöhemmin lisää.
Ajelkaahan turvallisesti siellä.
Talven reissu on yksi haave ja tavallaan myös yksi osa tuohon kuntoon saamiseen. Oikeaan suuntaan ollaan menossa ja viime yö oli eka yö 3,5 kuukauteen etten herännyt yöllä ollenkaan. *heiluttelee lippuja ja hupaltelee pilliin* Aivan uskomaton fiilis. Nyt jälkikäteen jälkiviisaana voi todeta että oireita on ollut aikaisemmin, mutta eihän niihin ole osannut suhtautua oikein. Tuli vaan kerralla sitten nää oireet esille ja nyt on helpompi kehittää ja kuntouttaa itseään ku tietää mikä on. Lääkkeet toimii ja ajaminen tuntuu kivalta. Vielä on pikkasen kyljet kipeät mutt ei enään kosketusherkät.
Karttoja on katseltu ja ihmetelty. Sen päätöksen olen tehnyt, että vaikka puhelin lähtee mukaan ni se on päällä vain tarvittaessa. Varmiten saa kiinni sähköpostilla tai tän blogin kautta reissun aikana, puhelimeen en vastaa ollenkaan.
Mutta reissun valmistelusta myöhemmin lisää.
Ajelkaahan turvallisesti siellä.
tiistai 8. marraskuuta 2016
Tuomio pef-testistä
Tänään aamulla herätessä oli tunnelmat vähän kurjat. Yö meni miten meni ja valmistauduin matkustamaan Etelä-Karjalan keskussairaalaan keuhkopoliklinikalle kuulemaan pef-testin tuomion. No ei muuta ku sumpit kurkusta alas ja jotain aamupalan tapaista perään. Kamat kantoon ja ulos järkyttävään tuuleen, olin kyllä pienessä mielessä ajatellut ajaa sinne fillarilla, olis myötätuuleen päässyt hyvin mutta takaisin tulo olis kyllä kestänyt pitkään. No mutta nyt eksyin sivuraiteelle. Eka bussimatka kotoa keskusliikenneasemalle 3 € ihan inhimillinen hinta. Odottelua odottelua.
Sitten Imatra-Lappeenranta viestintäkeskus 1 € ei paha hinta, netin kautta. Siitä sitten kävellen keskussairaalaan ja suoraan kanttiiniin säpylä ja kahvi tarjottimelle. Sieltä sitten kirjautumisen kautta keuhkopolin sihteerin tykö luovuttamaan pef-testin paperit. Sitten taas odottelua, odottelua ja netissä surffailua. Pääsinkin sitten aikasemmin tohtori-tätin (ei nyt vois sanoa tätiksi, ku oli nuori suht kaunis nainen) luokse. No siinä ensin haastateltiin mikä mieltä painaa ja sitten pamahti tuomio; astma. Pef-testi paljasti kaiken suoraan ja se mitä olin avaavaa lääkettä joutunut käyttää. Tuli jotenkin helpottava olo ku sai tietää mistä kaikki johtuu. Siinä sitten esitin toiveeni lääkepurkin koosta, ku avaavaa lääkettä joutuisi aina kantaa mukana ja ottamaan ennen rasitusta eli ennen ku hyppää pyöränselkään. Sitten ruvettiin sorvaamaan kontrollikäyntiä 3 kuukauden päähän, johon totesin ettei millään kävis ennen uutta vuotta, ku lähen tonne Eurooppaan vähäksi aikaan ajelee (3 kuukautta). No onnistuu se ja sitten lekurille puolen vuoden kuluttua. Sen jälkeen saa sitten astma-potilaan statuksen.
No sitten hoitajan tykö ihmettelee noita "piippuja" ja kuivaharjoittelee niiden käyttöä. Sitten päivämäärän lukkoon lyönti ja labra aika ja sitten ulos. Vähän hämmentävä olo oli, no eiku kävellen keskustaan ja katos prkl yliopiston apteekki muuttanut, olin juuri samaan aikaan puhelimessa johon totesin et 'mihis apteekki on muuttanut' ni takaa tullut nainen sano et iso-kristiinaan. Sinne sitten suuntasin ja sitten ostamaan lääkkeet ja aika hevoskuurin näin alkuun sain. Ihan kahvilla piti käydä ku oli aikaa ennen bussin lähtöä.
Bussia sai sitten odottaa, tais olla olosuhteet pikkasen poikkeukselliset. Lappeenranta-Imatra 1,87 € ja valmiiksi ainakin 20 minsaa myöhässä. No Imatralle tulin ja Masa heitti viestiä ja vastasin et just tulin asemalle, no hää tuli sit hakee. Toi samalla Jannen jarrun ja otti lokarit. Postissa oli sitten suurin positiivisin yllätys.
Sitten Imatra-Lappeenranta viestintäkeskus 1 € ei paha hinta, netin kautta. Siitä sitten kävellen keskussairaalaan ja suoraan kanttiiniin säpylä ja kahvi tarjottimelle. Sieltä sitten kirjautumisen kautta keuhkopolin sihteerin tykö luovuttamaan pef-testin paperit. Sitten taas odottelua, odottelua ja netissä surffailua. Pääsinkin sitten aikasemmin tohtori-tätin (ei nyt vois sanoa tätiksi, ku oli nuori suht kaunis nainen) luokse. No siinä ensin haastateltiin mikä mieltä painaa ja sitten pamahti tuomio; astma. Pef-testi paljasti kaiken suoraan ja se mitä olin avaavaa lääkettä joutunut käyttää. Tuli jotenkin helpottava olo ku sai tietää mistä kaikki johtuu. Siinä sitten esitin toiveeni lääkepurkin koosta, ku avaavaa lääkettä joutuisi aina kantaa mukana ja ottamaan ennen rasitusta eli ennen ku hyppää pyöränselkään. Sitten ruvettiin sorvaamaan kontrollikäyntiä 3 kuukauden päähän, johon totesin ettei millään kävis ennen uutta vuotta, ku lähen tonne Eurooppaan vähäksi aikaan ajelee (3 kuukautta). No onnistuu se ja sitten lekurille puolen vuoden kuluttua. Sen jälkeen saa sitten astma-potilaan statuksen.
No sitten hoitajan tykö ihmettelee noita "piippuja" ja kuivaharjoittelee niiden käyttöä. Sitten päivämäärän lukkoon lyönti ja labra aika ja sitten ulos. Vähän hämmentävä olo oli, no eiku kävellen keskustaan ja katos prkl yliopiston apteekki muuttanut, olin juuri samaan aikaan puhelimessa johon totesin et 'mihis apteekki on muuttanut' ni takaa tullut nainen sano et iso-kristiinaan. Sinne sitten suuntasin ja sitten ostamaan lääkkeet ja aika hevoskuurin näin alkuun sain. Ihan kahvilla piti käydä ku oli aikaa ennen bussin lähtöä.
Bussia sai sitten odottaa, tais olla olosuhteet pikkasen poikkeukselliset. Lappeenranta-Imatra 1,87 € ja valmiiksi ainakin 20 minsaa myöhässä. No Imatralle tulin ja Masa heitti viestiä ja vastasin et just tulin asemalle, no hää tuli sit hakee. Toi samalla Jannen jarrun ja otti lokarit. Postissa oli sitten suurin positiivisin yllätys.
Lotta Lepistön kuva nimmarila.
Nyt sitten tuo vaan kehyksiin ja muistaa ainakin mitä tapahtu ku täytti 50 vuotta.
Ilta mennyt asioiden järjestämiseen ja lääkkeiden opetteluun. Tän kirjoittamiseen.
Jotkut varmaan huomasivat että reissu tulee olemaan pitkä ajalllisesti ja siihen tyttärien lupa ja kehoitus. Niin pitkää olen siitä haavellut että nyt sen teen ja miks ei talvella. Jos se on kivaa ni käyn täällä kääntymässä kesän ajan kyllä ja jatkan sitten matkaa jonnekin. Aika näyttää.
Hei liikutaan turvallisesti siellä ulkona ja näkyvästi.
maanantai 31. lokakuuta 2016
Kuulumisia
Tässä pikkaisen väliaika kuulumisia. Pef-testit meneillään ja etsitään syyllistä heikkoon hengitykseen ja ajoittaiseen hengenahdistukseen. 8.11 ollaan viisaampia tässä asiassa. Verenpaine saatu aisoihin ja pysyy hyvin rajoissa.
Sen verran voin paljastaa että reissua suunnitellaan taas, mutta en kerro milloin ja minne, VIELÄ. Siis pidän suurinta osaa teitä jännityksessä ja kerron jossain välissä ja varmasti viimeistään silloin ku lähden reissuun. Lällällää.
Muistutuksena taas kaikkille ulkona liikkujille, laitetaan ne heijastimet roikkumaan tai vedetään heijastin takkia päälle ja valot kuntoon pyöristä, eikä unohdeta niitä nelijalkaisia ystäviä.
Turvallista syksyä ja nastarenkaistakin on kohta apua ainakin suurimmaksi osaksi pyörissä.
Sen verran voin paljastaa että reissua suunnitellaan taas, mutta en kerro milloin ja minne, VIELÄ. Siis pidän suurinta osaa teitä jännityksessä ja kerron jossain välissä ja varmasti viimeistään silloin ku lähden reissuun. Lällällää.
Muistutuksena taas kaikkille ulkona liikkujille, laitetaan ne heijastimet roikkumaan tai vedetään heijastin takkia päälle ja valot kuntoon pyöristä, eikä unohdeta niitä nelijalkaisia ystäviä.
Turvallista syksyä ja nastarenkaistakin on kohta apua ainakin suurimmaksi osaksi pyörissä.
torstai 20. lokakuuta 2016
Mielenkiintoinen juttu
Luin viikollla mielenkiintoisen jutun Airut-lehdestä.
Vaeltava Vegaani on kyllä aika herra reissuineen.
Vaeltava Vegaani on kyllä aika herra reissuineen.
torstai 13. lokakuuta 2016
Synttärit oli ja meni
50 vuotis synttärit oli ja meni. Ne kävi jotka koin tärkeiksi itselleni tai edustivat muitakin. Lahjottiin ihan mukavasti edellisten lisäksi mitä viime kirjoituksessa mainitsin. Sain kaljaa, viskiä, laseja, vyötärölaukkua, monitoimi työkalua ja niin edelleen. Ihan tässä liikuttui vanhakin. Tässä tää tällä kertaa.
Tämä on se kuuluisa Pillukakku.
perjantai 7. lokakuuta 2016
Pari päivää synttäreihin
Niin pari päivää synttäreihin ja mittariin tulee 50. Toisaalta olen tyytyväinen että näinkin pitkää olen elänyt vaikka kovasti olen itseäni murjonut matkan varrella. Eipä ole tylsiä tarinoita lapsenlapsille (sitten kun niitä tulee). Näyttää vahvasti siltä että ens viikolla ruvetaan järkkää aikaa keuhkolääkärille. Nyt on kyljet, selkä ja vatsalihakset niin kipiät et pikkasen ku jännittää ni ovat samantien krampissa. Mennään sinne lekurille ja koitetaan saada apua.
Niin ne syttärilahjat, kaks on jo saatu. Itselleni ostama uusi untuva täytteinen makuualusta ja toinen on Tern C7 taittopyörä äidiltäni. Kuva on tässä alla.
Niin ne syttärilahjat, kaks on jo saatu. Itselleni ostama uusi untuva täytteinen makuualusta ja toinen on Tern C7 taittopyörä äidiltäni. Kuva on tässä alla.
Niin ja kävi vieraitakin naapurimaasta. Alexandra ja Vladislav olivat yhden yön reissulla. Tulivat myöhään illalla ja nukkuivat aika pitkään aamulla. Kävin saattamassa heidät Rajapatsaalle, kun olivat menossa kohti kotia.
Suunnitelmat tulevaisuuden suhteen ovat ne että reissuun lähdetään vuoden vaihteen jälkeen ja kotiin tullaan keväällä. Että repikää siitä ja tuokaa ne fillarit huoltoon nyt.
perjantai 23. syyskuuta 2016
Aikaa kulunut
Taas on mennyt hetki muutama viime kirjoituksesta. Mitäpä tässä muuta on tapahtunut ku oli CCG:n ajoleiri ja lääkärissä rampataan alvariinsa ja kohta ollaan menossa uudestaan.
Tässä on kärsitty unettomista yöistä yskän takia jo reilun kuukauden verran. Lääkitystä vaihdettu ja saatu jo jotain aikaseksi mutta yöyskä ei vaan tahdo loppua millään. Joitakin öitä menee hyvin ja tulee herättyä vain kerran mutta suurin osa öistä menee sillee että unta saa sen muutaman hassun tunnin. No kohta sitä sitten mennään keuhkolääkärin pakeille ku tuntuu ettei mikään auta. Toivottavasti saa apua ongelmaan.
Ajoleirikin oli ja meni ja tavaksi tulleena en kerro mitä siellä tapahtui vaan asia jää siellä olleiden muistoihin. Kaikkea ei tarvitse kertoa mitä siellä tapahtui ja mitä kerrottiin.
Maantiekausi on sitten virallisesti paketissa ja on sitten siirrytty ajamaan läskillä ja Fargolla. Fargokin sai uudet renkaat Vittorian Randeneur renkaan ja muistaakseni 40 millisenä. Nyt on ollut kiva ajaa hiekkateitä, pehmeetä on ollut kyyti.
Tyttärien kanssa ollaan käyty katsastamassa näitä lähiseudun laavuja ja rankattu niitä et onko hyviä vai huonoja. Varmasti jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa mutta katsastusta jatketaan.
Synttäritkin lähestyvät uhkaavasti. Tyttäret jotain järkkää ja olen todennut sen että ketään en kutsu mutta jos paikalle tuutte ni en uloskaan potki vaan kahvit voin tarjota. Samalla eräs synttärilahja saapuu etukäteen, mutta siitä myöhemmin asiaa.
Tällaista tällä kertaan ja HEI, OLLAAN VAROVAISIA SIELLÄ LIIKENTEESSÄ. OTETAAN NE VALOT JA HEIJASTIMET ESILLE JOOKO.
Tässä on kärsitty unettomista yöistä yskän takia jo reilun kuukauden verran. Lääkitystä vaihdettu ja saatu jo jotain aikaseksi mutta yöyskä ei vaan tahdo loppua millään. Joitakin öitä menee hyvin ja tulee herättyä vain kerran mutta suurin osa öistä menee sillee että unta saa sen muutaman hassun tunnin. No kohta sitä sitten mennään keuhkolääkärin pakeille ku tuntuu ettei mikään auta. Toivottavasti saa apua ongelmaan.
Ajoleirikin oli ja meni ja tavaksi tulleena en kerro mitä siellä tapahtui vaan asia jää siellä olleiden muistoihin. Kaikkea ei tarvitse kertoa mitä siellä tapahtui ja mitä kerrottiin.
Maantiekausi on sitten virallisesti paketissa ja on sitten siirrytty ajamaan läskillä ja Fargolla. Fargokin sai uudet renkaat Vittorian Randeneur renkaan ja muistaakseni 40 millisenä. Nyt on ollut kiva ajaa hiekkateitä, pehmeetä on ollut kyyti.
Tyttärien kanssa ollaan käyty katsastamassa näitä lähiseudun laavuja ja rankattu niitä et onko hyviä vai huonoja. Varmasti jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa mutta katsastusta jatketaan.
Synttäritkin lähestyvät uhkaavasti. Tyttäret jotain järkkää ja olen todennut sen että ketään en kutsu mutta jos paikalle tuutte ni en uloskaan potki vaan kahvit voin tarjota. Samalla eräs synttärilahja saapuu etukäteen, mutta siitä myöhemmin asiaa.
Tällaista tällä kertaan ja HEI, OLLAAN VAROVAISIA SIELLÄ LIIKENTEESSÄ. OTETAAN NE VALOT JA HEIJASTIMET ESILLE JOOKO.
torstai 25. elokuuta 2016
Uudet kiekot
Eilen sai Fargo uudet kiekot alle. Siinä samalla vaihdoin jarrupalat ja muutenkin katsoin mitä tarvitaan ennen ku lähtee maailmalle reissuun. Uudet kiekot ovat kevyemmät ku vanhat, paljon keveämmät, etukiekon ero oli yli 500 grammaa ja takakiekon ero melkein 300 grammaa. Huomaa muuten ajaessa jo eron. Meni kyllä niin silkin pehmeästi että. Kyll nyt kelpaa ja vielä ku sais paksummat kumit alle niin avot.
maanantai 15. elokuuta 2016
Viikonlopun reissu
Ensin se että ImatraMTB järjestettiin 7.8.2016 ja osanottajia oli aikasta paljon. Ihan kivat pippalot.
Nyt viikonloppuna tein Matin kanssa kahden yön reissun. Matti laittoi perjantaina viestiä että onko mitään viikonloppuna, no eipä ollut ku tytötkin siirtyivät äitinsä tykö. No työpäivä loppuun ja kamat kasaan ja kantoon. Kohti Matin kotia ja siitä sitten reissuun. Eka pysähdys oli Tuen Grilli. Otin tupla makkaraperunat, sitä ennen käytiin S-marketissa ostamassa pari puuttuvaa juttua (kaljaa ja ruokaa). Grilliltä lähdettiin sitten suuntaamaan kohti Lemiä ja sieltä sitten kohti Taavetintietä. Kyseinen tie oli sitten osin soratietä, hyvä kuntoista sellaista. Viime vuonna samainen tie oli huomattavasti huonommassa kunnossa. Valotkin tuli laitettua päälle et näkee mihin sitä on ajamassa. Ettei vaan löytäisi itseään jostain ojan pohjasta halaamassa pyörää intensiivisesti.
Yks kaks pöhlähdettiin Taavetin tielle ja siinä vähän aikaan katseltiin karttaa ja suuntaa ja taivastakin. Suunta kohti Mikkeliä ja siitä sitten äkkiä kohti Heituinlahtea. Siellä piti pysähtyä ja jaloitella hiukan ja ottaa kuva.
Siitä sitten jonkin matkaa jatkettiin eteenpäin vilkuillen sivuille jos löytyisi kiva telttapaikka. Ja löytyi se, kuiva kangasmaasto. Telttat pystyyn ja *reps* "Onks toi teltta, Matti?" "Ei, tää on ruumispussi". Sitten pientä iltapalaa ja vähän taivaan tuijottelua, ku siellä oli joku avaruusjuttu, se missä pienet kivet palaa poroiksi ilmakehään ja näkyy saatanan lyhkäsen ajan. Sitten vaan nuqq.
Herättyä lauantai-aamuna, aikaisin lauantaina mentiin nukkuu, tuntu siltä että kyll tästä kai jotenkin selviää. Teltan purkua ja pientä aamupalaa että jaksaa ajaa Tuohikotin aakkosbaariin. Johan ne marjanpoimijatkin ilmesty heti aamusta leiripaikan läpi. Onneks kamat oli jo kannossa. Ennen telttojen purkua piti ottaa kuva teltoista.
Nyt viikonloppuna tein Matin kanssa kahden yön reissun. Matti laittoi perjantaina viestiä että onko mitään viikonloppuna, no eipä ollut ku tytötkin siirtyivät äitinsä tykö. No työpäivä loppuun ja kamat kasaan ja kantoon. Kohti Matin kotia ja siitä sitten reissuun. Eka pysähdys oli Tuen Grilli. Otin tupla makkaraperunat, sitä ennen käytiin S-marketissa ostamassa pari puuttuvaa juttua (kaljaa ja ruokaa). Grilliltä lähdettiin sitten suuntaamaan kohti Lemiä ja sieltä sitten kohti Taavetintietä. Kyseinen tie oli sitten osin soratietä, hyvä kuntoista sellaista. Viime vuonna samainen tie oli huomattavasti huonommassa kunnossa. Valotkin tuli laitettua päälle et näkee mihin sitä on ajamassa. Ettei vaan löytäisi itseään jostain ojan pohjasta halaamassa pyörää intensiivisesti.
Yks kaks pöhlähdettiin Taavetin tielle ja siinä vähän aikaan katseltiin karttaa ja suuntaa ja taivastakin. Suunta kohti Mikkeliä ja siitä sitten äkkiä kohti Heituinlahtea. Siellä piti pysähtyä ja jaloitella hiukan ja ottaa kuva.
Siitä sitten jonkin matkaa jatkettiin eteenpäin vilkuillen sivuille jos löytyisi kiva telttapaikka. Ja löytyi se, kuiva kangasmaasto. Telttat pystyyn ja *reps* "Onks toi teltta, Matti?" "Ei, tää on ruumispussi". Sitten pientä iltapalaa ja vähän taivaan tuijottelua, ku siellä oli joku avaruusjuttu, se missä pienet kivet palaa poroiksi ilmakehään ja näkyy saatanan lyhkäsen ajan. Sitten vaan nuqq.
Herättyä lauantai-aamuna, aikaisin lauantaina mentiin nukkuu, tuntu siltä että kyll tästä kai jotenkin selviää. Teltan purkua ja pientä aamupalaa että jaksaa ajaa Tuohikotin aakkosbaariin. Johan ne marjanpoimijatkin ilmesty heti aamusta leiripaikan läpi. Onneks kamat oli jo kannossa. Ennen telttojen purkua piti ottaa kuva teltoista.
Sitten taas maantietä nielemään ja kohti Tuohikottia ja kahvikuppia. Aamupala maistui hyvälle ja siinä samalla tiedusteltiin käpysaunan sijaintia ja ajo-ohjeita, kun kerran ollaan Repoveden kansallispuiston lähellä. Saatiin ohjeet ja rupesimme suunnistamaan kohti saunaa.
Ihan vaa huomiona, hölöttäessä ei muuten kiinnitä huomiota tuohon matkan tekoon vaan ympäröivään maisemaan ja kaveriin. Matkakin menee joutusasti.
Siinä sitten mentiin ja ihmeteltiin maisemia. Nähtiin kaks FERRARIA takaapäin ku menivät ohi. Eka ei säväyttänyt, mutta toka säväytti niin et oli melkein paskat housussa. Kyll se v12 on aika säväyttävä ääni. Samainen tie oli sitten revitty auki ja näillä näkymin tulossa uutta pikeä pintaan. Hillosenniemen asemalla ajateltiin juoda vain kahvit, mutta joutuin sortumaan ku juuri paistetut pullat tuotiin nenän eteen.
Siitä sitten jatkettiin ja tie oli sitten revitty oikein kunnolla ja pitkältä matkalta. No uutta pikeä tulossa mutta ei se meitä juuri sillä hetkellä lohduttanut. T-risteyksestä käännyttiin oikealle ja vasemmalle jäi Voikoski. Hyvän matkaa jatkettiin ja kas Matkoslammen laavun kyltti näkyi. Mentiin sitten ekana metsäreittiä sinne, ihan taluttamalla alas ja sitten jopa ajamalla. Loppumatka tultiin ajamalla.
Pitää todeta että hieno paikka kun sen eka kerran näkee livenä.
Siinä sitten ihmeteltiin ja todettiin että pitäs saada sitä ruokaa ja kaljaa, jos meinataan saunoa. Ei muuta ku tarakan tyhjennys ja tavarat laavun alle piiloon. Sitten kohti Mäntyharjua. Oli sitten mahtava soratie, meni järvien ja harjujen lomassa. Rapa lensi mutta ei mitään haitannut. Voisi sanoa että melkein yhtä hauskaa ku läskillä ajo. Mäntyharju tuli sitten vastaan ja siinä aikamme ihmeteltyä sitä missä syötäs. Silmiin osui S-kaupan kompinaatio. Sinne siis menemme.
Ensi syömään. Matti ku on tollanen paksupoika ni hää tyytyi ihan perinteiseen seisovaan pyötään. Mie ku oon tällanen todella kuivan kesän oravannahka, otin vain hampurilaisen, en siis ateriaa.
Hampurilaisen nimi on Ylipäällikkö ja painoa noin kilo. Pikkasen rupesi ahistaa lopussa mutta jaksoin kuitenkin. Kyllä siinä syömistä olikin ku ei ollut mitään mäkkärin höttöä vaan ihan kunnon pihviä (3 kpl), juustoa, sämpylää ja lisukkeita. Olisi pitänyt vaan ottaa vielä toinen tuoppi.
Ja sitten kauppaan ostamaan ne tärkeimmät ja kohti käpysaunaa. Nyt sitten suunnattiin Kinniin ja sadekin oli sitten yltynyt ihan kahdeksi pisaraksi ja hampaita ei hirveesti hymyillyttänyt. Todettiin että vielä vähemmän olisi hymyillyttänyt jos olisi joutunut teltan laittaa pystyyn. Vielä oli soratie ajettavana ennenkui pääsi laittaa tulet saunaan ja rilliin.
Äkkiä tulet saunaan ja ajovaatetta kuivamaan lämmityksen ajaksi. Itselle kuivaa ylle. Sauna lämpeni nopeasti ja sitten saunaan. Jossain välissä tietä myöten tuli pariskunta kylmälaukun kera laavua kohti ja me paettiin saunaan ku Matilla oli postimerkin kokoinen pyyhe ja miulla hiukan isompi. No pariskunta oli vissii jatkanut matkaa johonki ku eivät olleet laavulla.
Siinä makkaroita käristäessä ja syödessä, miulla taisi kestää vaan tavallista kauemmin ku tuo hampurilainen oli täyttänyt vatsan hyvin. Siinä samalla yritettiin tehdä suunnitelmaa takaisin ajamista, ku Matilla oli kotiintuloaika. Perkele tuollaisia tehä tällaisille reissuille. Mietittiin ja ihmeteltiin ja suunniteltiin. Yöllä olisi joutunut lähtee ja eka auki oleva ruokapaikka olisi ollut Lappeenrannan satama, vaan 120 kilsan aamulenkki, juu. No Matilla sitten kävi armahdus kotiintuloajasta. Onneksi.
Yöllä heräsin yskintään (vielä yskitään viimeisiä tupakoinnin jämiä ulos) ja pallea meni sitten lukkoon. Siinä sitten torkuit istualtaan makuupussi ympärillä ja tiesit että ku pallea laukeaa lukosta ni nukkumatti tulee. Ei siinä mihinkää pyörän päälle olisi kyenny. Ennen aurinkoa kuitenkin herättiin ja ruvettiin laittaa leiriä kasaan. Siivottiin jälkemme ja lähdimme eteenpäin. Ensin 30 kilsaa hiekkatietä, olisin nauttinut enempi jos ei olisi tarvinnut jännittää sitä muuttuuko takakiekko monivaihteiseksi fixiksi. Antoi jo vihjeitä edellisenä päivänä. Tuohikotin aakkosbaari, ja lauantaina oli paikallinen parlamentti koolla ja nytkin osa oli jo tullut paikalle.
Sitten kohti Savitaipaletta samaa reittiä ku perjantaina, tosin päivän valossa. Savitaipaleella tauko ja ja ja vi... mis miun lompakko. Paniikki, äffbeeii, armeija, poliisi palokunta. Soitto aakkosbaariin, ei oo siellä, vit.. missä se on. ei ku käymään tankolaukku läpi. Huh löyty, oli joutunut väärään taskuun. Huh. Ei muuten edelleenkään oikein maistunut ruoka, ku oli niin täys olo.
Savitaipaleelta kohti Lappeenrantaa Taipalsaaren kautta. Ei juuri turhia pysähdelty. Toisen kerran tuli ajettua tuolta suunnasta kohti Lappeenrantaa. Yleensä ajanut toisinpäin. Satamatori ja palkitsimme itsemme oluella. Ihan ku oltais ansaittu. Siitä sitten kohti Imatraa, Yhden kusitauon taktiikalla ja yhdellä sadetakin pukemistauolla. Korvenkankaan aakkosbaari kuulostaa hyvältä, nälkä ja kova. Siinä sitten heitettiin heipat ja luvattiin ajaa uudestaan uuteen suuntaan. Syömään.
Viimeinen etappi kotiin. Sauna lämpiämään ja aaaaahhhhh vau. Nyt taas osaa arvostaa pieniä elämää helpottavia asioita, jotka on monesti itsestään selviä. Teltta makkari ja alusta kuivamaan saunan jälkeen.
Reissu oli samalla testi runkolaukulle ja vähän muutenkin pakkaamiselle. Uutta oppi ja nyt niitä uusia kiekkoja metsästämään.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2016
Willimiesajot 2016
Naapuri kaupungissa järjestettiin 23.7. korttelikisa ja 24.7. 136 kilometrin maantieajo.
Ensin kortteliajo. Rata oli tehty varuskunta alueen ympärille, Rakuunamäki alas, oikealle suoraan, Liisankadulle oikealle ylämäkeen, Valtakadun kautta takaisin varuskunta alueelle. ( näinköhä meni oikein). Ihmisiä oli tullut katsomaan kohtuullisen paljon, niin mieki ystävän kanssa (sattu olemaan Kari myös) tandemilla.
Itse kisassa jännitystä piisasi pari kierrosta, sitten oli kolmen kärki selvä. TW-Länken otti kolmois voiton, ei siinä muilla ollut mitään sanottavaa.
Sitten vain ystävien tapaamisen jälkeen takaisin kotiin ja valmistautuminen sunnuntain ajoon.
Maantiekisan reitti oli hieno, viitoitus, järjestelyt ja ruokailu ja muut erinomaisesti järjestetty. Saa muut käydä hakemassa oppia Lappeenrannasta miten homma hoidetaan. Ensi vuodeksi kun saa ne suolakurkut jokaiseen juomapisteeseen niin lähestytään täydellisyyttä.
Oma ajo oli nyt vain sitä mihin pysty ja kykeni. Ei kauheesti hurrannut kaikkoen sairastelun jälkeen, vatsataudidta oli vain reilu viikko. Maisemia kattelin ja ihmettelin ja toivoin että jaksan maaliin. Kyllä jaksoin, mutta jalat oli sitten hyvinkin ajetun oloiset. Reitti oli hyvin mäkinen ja reitin pahimmat mäet oli loppuosassa. Sitten syömisen kautta kaljalle. Ystävä Matti voitti kuntosarjan, ystävä Tatja naisten kilpasarjan ja Valtteri miesten kilpasarjan.
Eilen kävin hierojalla, hän vaan kysy et onks siulla koskaan ollu jalat näin jumissa. Ei ole, ei edes silloin ku tanssin aktiivisesti. Nyt ne oli niin jumissa että maanantaina kävely oli hyvin vaivanloista.
Ensi vuonna talkooapuna Willimiesajoissa.
Turvallista ajoa siellä tien päällä.
Ensin kortteliajo. Rata oli tehty varuskunta alueen ympärille, Rakuunamäki alas, oikealle suoraan, Liisankadulle oikealle ylämäkeen, Valtakadun kautta takaisin varuskunta alueelle. ( näinköhä meni oikein). Ihmisiä oli tullut katsomaan kohtuullisen paljon, niin mieki ystävän kanssa (sattu olemaan Kari myös) tandemilla.
Itse kisassa jännitystä piisasi pari kierrosta, sitten oli kolmen kärki selvä. TW-Länken otti kolmois voiton, ei siinä muilla ollut mitään sanottavaa.
Sitten vain ystävien tapaamisen jälkeen takaisin kotiin ja valmistautuminen sunnuntain ajoon.
Maantiekisan reitti oli hieno, viitoitus, järjestelyt ja ruokailu ja muut erinomaisesti järjestetty. Saa muut käydä hakemassa oppia Lappeenrannasta miten homma hoidetaan. Ensi vuodeksi kun saa ne suolakurkut jokaiseen juomapisteeseen niin lähestytään täydellisyyttä.
Oma ajo oli nyt vain sitä mihin pysty ja kykeni. Ei kauheesti hurrannut kaikkoen sairastelun jälkeen, vatsataudidta oli vain reilu viikko. Maisemia kattelin ja ihmettelin ja toivoin että jaksan maaliin. Kyllä jaksoin, mutta jalat oli sitten hyvinkin ajetun oloiset. Reitti oli hyvin mäkinen ja reitin pahimmat mäet oli loppuosassa. Sitten syömisen kautta kaljalle. Ystävä Matti voitti kuntosarjan, ystävä Tatja naisten kilpasarjan ja Valtteri miesten kilpasarjan.
Eilen kävin hierojalla, hän vaan kysy et onks siulla koskaan ollu jalat näin jumissa. Ei ole, ei edes silloin ku tanssin aktiivisesti. Nyt ne oli niin jumissa että maanantaina kävely oli hyvin vaivanloista.
Ensi vuonna talkooapuna Willimiesajoissa.
Turvallista ajoa siellä tien päällä.
tiistai 12. heinäkuuta 2016
Vieraita
Tänä kesänä on jonkin verran käynyt vieraita, sekä pyöräileviä että ihan näitä ystäviä kaukaa.
Lisään pyöräilevät vieraat tuonne vieras listaan niin tiedetään sitten missä mennään.
Viime sunnuntaina kävin sitten ottamassa tehot pihalle testin muodossa. Garminissa kun oli ftp-testi ku omistaa wattipolkimet. No tulihan sitä tehtyä ensin myötätuuleen lämmittely ja sitten vastatuuleen (4-5m/s tuuli) testi 20 minsaa. Tulos oli 219 W 20 minsan keskiteho, tehokynnys eli ftb on 208W 3,08W/kg ja samalla tuli maksimi hapenottokyky 49ml/kg/min eli sekin sitten nousi. Jotain edistystä on tapahtunut sitten alkuvuoden räpellyksen.
Nyt sitten mennään ihan sen tuntemuksen mukaan miten jaksaa. Tän vuoden maanantai porukkalenkit on miun kohdalta tapulteltu tältä vuodelta. En viitsi mennä sinne enään taistelee hengissä pysymisessä, ei vaan ole enään kivaa.
Trekin Bemaxi tuli laitettua läjään, ketju ja jarru puuttuu.
Lisään pyöräilevät vieraat tuonne vieras listaan niin tiedetään sitten missä mennään.
Viime sunnuntaina kävin sitten ottamassa tehot pihalle testin muodossa. Garminissa kun oli ftp-testi ku omistaa wattipolkimet. No tulihan sitä tehtyä ensin myötätuuleen lämmittely ja sitten vastatuuleen (4-5m/s tuuli) testi 20 minsaa. Tulos oli 219 W 20 minsan keskiteho, tehokynnys eli ftb on 208W 3,08W/kg ja samalla tuli maksimi hapenottokyky 49ml/kg/min eli sekin sitten nousi. Jotain edistystä on tapahtunut sitten alkuvuoden räpellyksen.
Nyt sitten mennään ihan sen tuntemuksen mukaan miten jaksaa. Tän vuoden maanantai porukkalenkit on miun kohdalta tapulteltu tältä vuodelta. En viitsi mennä sinne enään taistelee hengissä pysymisessä, ei vaan ole enään kivaa.
Trekin Bemaxi tuli laitettua läjään, ketju ja jarru puuttuu.
perjantai 8. heinäkuuta 2016
Saimaan ympäri
Heinäkuun ekana viikonloppuna tuli sitten ajettua Saimaan ympäri vanhoja autoja vastaan. Osan matkaa ajoin Imatralta lähteneen porukan mukana ja siihen liittyi Lappeenrannassa muutama mukaan. Lpr satamatorilta Savitaipaleelle meni vielä hyvin, tosin kyyti oli hyvin nykivää. Oli kyydissä Taipalsaaren trikisoihin menevä hiihtäjätyttö. Onnea hälle toivotettiin.
Sanoin Savitaipaleen tauolla että voisko menoa hiukan rauhoittaa, no tulos oli se että keskituntinopeus nousi 1km/h Savitaipale Vääränkauppa välillä ollen yli 29km/h ja jäin yksin ajamaan, jonkin ajan kuluttua Mattia tiputtautui avuksi. Jo tässä vaiheessa jäi paskan maku suuhun maantieporukoista. Ollut sama maku kokoajan, jos tiput porukasta niin pärjää yksin. Suuri kiitos Mattialle, samaa en voi danoa muulle porukalle. Reissun keskari oli 27,3 km/h
Matka meni suhteellisen hyvin kaikkinensa vaivoine. Puumalasta eteenpäin ajoin yksin omaa vauhtia kotiin, en edes sitä ketun lenkkiä että sais 300 km täyteen. Samalla päätin että kesän porukkalenkit oli tässä, lukuunottamatta torstailenkkiä. Vanhan vauhti ja kunto ei enään riitä tuollaiseen hullutteluun ja toisekseen ajattelin et on kiva olla vielä loppukesä ilman mitään vaivoja.
Turvallisia kilometrejä kaikille. Ehkä lähden pitkäksi aikaan talvea pakoon ehkä en.
Sanoin Savitaipaleen tauolla että voisko menoa hiukan rauhoittaa, no tulos oli se että keskituntinopeus nousi 1km/h Savitaipale Vääränkauppa välillä ollen yli 29km/h ja jäin yksin ajamaan, jonkin ajan kuluttua Mattia tiputtautui avuksi. Jo tässä vaiheessa jäi paskan maku suuhun maantieporukoista. Ollut sama maku kokoajan, jos tiput porukasta niin pärjää yksin. Suuri kiitos Mattialle, samaa en voi danoa muulle porukalle. Reissun keskari oli 27,3 km/h
Matka meni suhteellisen hyvin kaikkinensa vaivoine. Puumalasta eteenpäin ajoin yksin omaa vauhtia kotiin, en edes sitä ketun lenkkiä että sais 300 km täyteen. Samalla päätin että kesän porukkalenkit oli tässä, lukuunottamatta torstailenkkiä. Vanhan vauhti ja kunto ei enään riitä tuollaiseen hullutteluun ja toisekseen ajattelin et on kiva olla vielä loppukesä ilman mitään vaivoja.
Turvallisia kilometrejä kaikille. Ehkä lähden pitkäksi aikaan talvea pakoon ehkä en.
maanantai 27. kesäkuuta 2016
Juhannusajo ja sen jälkeinen olotila
Juhannuksena kävin Taipalsaaressa kääntymässä. Kävin asiakkaan luona hakemassa palautettavan viallisen kammen. Ajo meni ihan suunnitelmien mukaan, mitä nyt oli hiostavan kuuma. Kyllähä siinä sitten kilometrejäkin tuli 136 km. Olo oli ajon jälkeen hyvä, ellei jopa erinomainen.
Sitä ei voinut sanoa enään aamulla, päiväksi luvattu ihan kesän kuumimpia lukemia ja kyllä mieskin otti kesän kuumimpia lukemia kuumemittarilla. Tuli sitten se kuume aikaisin aamulla ja sen mukaan mentiin sunnuntai. Kivennäisvettä meni sellanen 9 litraa päivän aikana ja kerran tunnissa käyt kusella. No meni se päivä noinkin tekemättä mitään. Joku vielä ihmettelee miks en pidä lämpimistä keleistä. Viime yö sitten nukuttiin ihan "hyvin", jos ei oteta lukuun tuota kuumetta. Tääkin päivä menee toipuessa kuumeesta eli ei tehdä juuri mitään.
Kesää on vielä jäljellä.
Sitä ei voinut sanoa enään aamulla, päiväksi luvattu ihan kesän kuumimpia lukemia ja kyllä mieskin otti kesän kuumimpia lukemia kuumemittarilla. Tuli sitten se kuume aikaisin aamulla ja sen mukaan mentiin sunnuntai. Kivennäisvettä meni sellanen 9 litraa päivän aikana ja kerran tunnissa käyt kusella. No meni se päivä noinkin tekemättä mitään. Joku vielä ihmettelee miks en pidä lämpimistä keleistä. Viime yö sitten nukuttiin ihan "hyvin", jos ei oteta lukuun tuota kuumetta. Tääkin päivä menee toipuessa kuumeesta eli ei tehdä juuri mitään.
Kesää on vielä jäljellä.
lauantai 18. kesäkuuta 2016
Reissun jälkeen.....
Se mitä mietin reissun jälkeen oli kyllä aika mielenkiintoista. Eilinen perjantai meni sitten ihan sisällä ollessa, ei jaksanut mennä ulos eikä tehdä muuta ku syödä ja nukkua. Niin väsynyt oli reissun jälkeen ja takkikin aivan tyhjä.
Ahvenanmaan luonto on kaunis ja jos tekisin tän reissun niin tekisin sen toisinpäin nyt. Eli ensin mantereella ja sitten saaristoon. Laivayhteydet toimii paremmin mantereelta saaristoon. Reissu oli upea ja vielä monena iltana lämmittää mieltä kuten jokainen reissu. Kuvia ei ehkä tule otettua niin paljoa kuin pitäisi mutta kyllä ne tuonne verkkokalvoon palaa.
Nyt olen lunastanut lupaukseni tyttäreilleni, tosin olen tehnyt uuden lupauksen siitä että jossain vaiheessa mennään Lontooseen koko konkkaronkka, ei fillareilla vaan ihan lentäen. Sitä en tiedä lähtevätkö isän kanssa vielä reissuun fillareilla vai ei. Aika näyttää. Mutta takaisin asiaan. Kolmen lupauksen lunastamiseen meni aikaa jokunen vuosi eka oli 2012 ja seuraava 2014 ja viimeinen nyt 2016. Kaikki tytöt oli 14 vuotiaita reissussa, tosin vanhin täytti syksyllä 2011.
Mitä tällä sain? Sain aivan mielettömän kokemuksen jokaisen tyttären kanssa erikseen ja samalla hyvin vahvan yhdessä olon ja yhdessä tekemisen. Toivottavasti myös tartutin uuden kokemisen tyttärille. Kaikki olivat hyvin erilaisia ja jokaiseen piti suhtautua eri tavalla. Reissun suunnittelua myöten oli erilaista. Vanhimman kanssa piti olla aika tarkka reitti suunniteltuna, keskimmäisen kanssa ei niin tarkka ja nuorimmaisen kanssa suunnittelin reitin viikkoa ennen reissua ja sekin muuttui matkalla. Mutta kaikkinensa jokainen reissu oli mahtava ja jokainen tytär on minulle aarre.
Siis yksinkertaisesti laatuaikaa tyttären kanssa, jokaisen kanssa oma reissu. Suosittelen jokaiselle, ei tartte olla kummonen reissu ja ei tarvitse olla pitkäkään vaan voi olla viikonlopun reissu. Voit ehkä yllättyä. Syksymmällä yön yli reissu laavulle haaveissa tyttärien kanssa.
Nyt sitten voin suunnitella omia reissuja ihan vapaasti ilman mitään sitoutumista. Tandemin kakkospaikka on vapaa tällä hetkellä. Sitä kun ollaan vapaa ihminen.
Turvallisia kilometrejä kaikille. Moikataan kun nähdään.
Ahvenanmaan luonto on kaunis ja jos tekisin tän reissun niin tekisin sen toisinpäin nyt. Eli ensin mantereella ja sitten saaristoon. Laivayhteydet toimii paremmin mantereelta saaristoon. Reissu oli upea ja vielä monena iltana lämmittää mieltä kuten jokainen reissu. Kuvia ei ehkä tule otettua niin paljoa kuin pitäisi mutta kyllä ne tuonne verkkokalvoon palaa.
Nyt olen lunastanut lupaukseni tyttäreilleni, tosin olen tehnyt uuden lupauksen siitä että jossain vaiheessa mennään Lontooseen koko konkkaronkka, ei fillareilla vaan ihan lentäen. Sitä en tiedä lähtevätkö isän kanssa vielä reissuun fillareilla vai ei. Aika näyttää. Mutta takaisin asiaan. Kolmen lupauksen lunastamiseen meni aikaa jokunen vuosi eka oli 2012 ja seuraava 2014 ja viimeinen nyt 2016. Kaikki tytöt oli 14 vuotiaita reissussa, tosin vanhin täytti syksyllä 2011.
Mitä tällä sain? Sain aivan mielettömän kokemuksen jokaisen tyttären kanssa erikseen ja samalla hyvin vahvan yhdessä olon ja yhdessä tekemisen. Toivottavasti myös tartutin uuden kokemisen tyttärille. Kaikki olivat hyvin erilaisia ja jokaiseen piti suhtautua eri tavalla. Reissun suunnittelua myöten oli erilaista. Vanhimman kanssa piti olla aika tarkka reitti suunniteltuna, keskimmäisen kanssa ei niin tarkka ja nuorimmaisen kanssa suunnittelin reitin viikkoa ennen reissua ja sekin muuttui matkalla. Mutta kaikkinensa jokainen reissu oli mahtava ja jokainen tytär on minulle aarre.
Siis yksinkertaisesti laatuaikaa tyttären kanssa, jokaisen kanssa oma reissu. Suosittelen jokaiselle, ei tartte olla kummonen reissu ja ei tarvitse olla pitkäkään vaan voi olla viikonlopun reissu. Voit ehkä yllättyä. Syksymmällä yön yli reissu laavulle haaveissa tyttärien kanssa.
Nyt sitten voin suunnitella omia reissuja ihan vapaasti ilman mitään sitoutumista. Tandemin kakkospaikka on vapaa tällä hetkellä. Sitä kun ollaan vapaa ihminen.
Turvallisia kilometrejä kaikille. Moikataan kun nähdään.
Ahvenanmaan seikkailu 12. päivä
Siinä sitten herättiin puskamajoituksesta ja kuunneltiin hetki tuulta. Jaaha tänäänkin sitten tuulee ja sivusta ja loppumatka vastaisesti. Ei muuta ku leiri kasaan viimeisen kerran tällä reissulla. Sekin kävi nopeesti ja nopeesti oltiin tienpäällä.
10 kilsaa ajetuamme pidimme aamiastauon bussipysäkillä. Eipähän ollu itikoita ja muita ökkimönkijöitä. Aamupala maistui ja kahvi myös. Sitten ajettiin Ylämaalle asti ja korupirtissä pidettiin tauko ja siitä sitten ajettiin eteenpäin. Sitten tuuli koveni ja taivas synkkeni. Siinä sitten soitettiin kotiväelle että ette viitsis tulla hakee kärryä, niin päästäs vähän helpommalla eteenpäin. Vielä kerittiin ajaa eteenpäin ennenkuin kotiväki tuli vastaan. Oli ajettu 45 km ja kärry lähti auton kyydissä kotiin. Kyllä oli kevyt olo kun ei ollut kärryä enään perässä.
Siinä sitten ajettiin vauhdilla kohti Lappeenrantaa ja Viipurinporttia. Satamaankin rupes ja eiku sadetakkia ylle ja lisää kampikierroksia. Viipurinportti saavutettiin ja vielä viimeinen ateria reissussa ennen kotia. Siinä sitten sadekin loppui sopivasti ja nokka kohti Imatraa.
Nyt rupesi olee niin tutut maisemat että rupesin jo laskemaan tien montut ja siinä kun ajaa vastatuuleen niin rupeaa mieli järkkymään pahasti. Sitä vaan taisteli tuulta vastaan, tuuli vs Tandemi erä 3. Joutseno ohitettiin ja kohti kotia mentiin. Pieniä taukoja joutui pitämään että saa juotua nestettä. Keli oli nimittäin hiostavan kuuma. Mutta ajatus siitä että koti on aina vain lähempänä auttoi jaksamaan vielä taistelemaan tuulta vastaan.
Imatra näkyy tai ainakin aakkosbaari ja Neste. Siinä rampin kohdilla Antti tais mennä Konnunsuon tempoon kun tööttäs. Vielä viimeinen kymppi kotiin ja mahdollisimman suoraan. Uutta asfalttiakin oli ilmestynyt Vuoksen jälkeiseen kevyenliikenteen väylään vanhan kutosen reunaan. Hyvä juttu ja vielä kun saadaan noi montut umpeen ja kiertotietkin kuntoon ni hyvä. Se muuten rupeaa satamaan taas. Ei kurvi Lidlin katoksen alle ja sadetakki päälle ja vielä viimeinen 2,5 km kotiin. Nopeesti mentiin (ainakin tuntui siltä).
Kotona. Äkkiä ovi auki, pyörä sisään ja kuivaa päälle. Sauna lämpiämään ja pizzaa pakkasesta uuniin ja kaljaa esille. Tehdään tarvittavat sitten myöhemmin.
Päivän kilometrit 107,92
yhteensä 668,83 km
10 kilsaa ajetuamme pidimme aamiastauon bussipysäkillä. Eipähän ollu itikoita ja muita ökkimönkijöitä. Aamupala maistui ja kahvi myös. Sitten ajettiin Ylämaalle asti ja korupirtissä pidettiin tauko ja siitä sitten ajettiin eteenpäin. Sitten tuuli koveni ja taivas synkkeni. Siinä sitten soitettiin kotiväelle että ette viitsis tulla hakee kärryä, niin päästäs vähän helpommalla eteenpäin. Vielä kerittiin ajaa eteenpäin ennenkuin kotiväki tuli vastaan. Oli ajettu 45 km ja kärry lähti auton kyydissä kotiin. Kyllä oli kevyt olo kun ei ollut kärryä enään perässä.
Siinä sitten ajettiin vauhdilla kohti Lappeenrantaa ja Viipurinporttia. Satamaankin rupes ja eiku sadetakkia ylle ja lisää kampikierroksia. Viipurinportti saavutettiin ja vielä viimeinen ateria reissussa ennen kotia. Siinä sitten sadekin loppui sopivasti ja nokka kohti Imatraa.
Nyt rupesi olee niin tutut maisemat että rupesin jo laskemaan tien montut ja siinä kun ajaa vastatuuleen niin rupeaa mieli järkkymään pahasti. Sitä vaan taisteli tuulta vastaan, tuuli vs Tandemi erä 3. Joutseno ohitettiin ja kohti kotia mentiin. Pieniä taukoja joutui pitämään että saa juotua nestettä. Keli oli nimittäin hiostavan kuuma. Mutta ajatus siitä että koti on aina vain lähempänä auttoi jaksamaan vielä taistelemaan tuulta vastaan.
Imatra näkyy tai ainakin aakkosbaari ja Neste. Siinä rampin kohdilla Antti tais mennä Konnunsuon tempoon kun tööttäs. Vielä viimeinen kymppi kotiin ja mahdollisimman suoraan. Uutta asfalttiakin oli ilmestynyt Vuoksen jälkeiseen kevyenliikenteen väylään vanhan kutosen reunaan. Hyvä juttu ja vielä kun saadaan noi montut umpeen ja kiertotietkin kuntoon ni hyvä. Se muuten rupeaa satamaan taas. Ei kurvi Lidlin katoksen alle ja sadetakki päälle ja vielä viimeinen 2,5 km kotiin. Nopeesti mentiin (ainakin tuntui siltä).
Kotona. Äkkiä ovi auki, pyörä sisään ja kuivaa päälle. Sauna lämpiämään ja pizzaa pakkasesta uuniin ja kaljaa esille. Tehdään tarvittavat sitten myöhemmin.
Päivän kilometrit 107,92
yhteensä 668,83 km
Ahvenanmaan seikkailu 11. päivä
Aamu oli kaunis ja stnan melunen (varmaan miljoona lintua huuteli aamulla omaa lauluaan). Päivästä oli taas tulossa kuuma, kaiken lisäksi tytär oli polttanut nahkansa, joten hällä on sitten irtolahkeet ja hihat päällä (jottei polta enempää). Aamupalan tekoa ja sitten vielä vessan avaimen luovutus ja sitten kohti Kotkaa. Siinä aikamme ajettua tultiin Pyhtään kohdille ja sillo ajattelin että vois käydä ostamassa voidetta tyttären kärähtäneeseen ihoon. No löyty aakkosbaari ja sinne.
Pullakahvi=pk, tauko, voiteen osto ja lisää juotavaa. Maantien kutsu on vahva ja siten kohti Kotkaa matka vie. Täälläkin tuli muutamia fillaristeja vastaan. Osa morjesti osa ei ja tandemi keräsi katseita edellee paljon. Pikku hiljaa saavuttiin Kotkaan ja siitä sitten ajettiin pientä sokkeiloista ajoa kohti Amiraalia. Siellä sitten ruokatauko ja talon oma burgeri eteen, oli kyllä sopivasti suolanen näin helteellä. Tuli ainakin juotua riittävästi. Siitä sitten lähdettiin eteenpäin ja kohti Haminaa.
Hamina tuli vaivihkaan vastaan ja ohi mentiin kun päätettiin ettei tarvita kaupasta mitään ennen Vaalimaata. Joten jatkettiin matkaa kohti Vaalimaata. Kyllä oli sitten kiva ajaa tietyömaalla autojen seassa, onneksi sopu sijaa antaa ja kukaan ei ruvennut raivoamaan. Siinä sitten mentiin sulassa sovussa eteenpäin ja pikkuhiljaa rupesi jo kaipaamaan sitä että määränpää tulisi jo vastaan. Kello näytti ties mitä ja vielä oli matkaa edessä.
Virojoki ohitettiin ihan huomaamatta ja ajettiin eteenpäin. Kun kyseinen asia huomattiin niin päätettiin että käydään Vaalimaan Tepoililla pyörähtämässä. Vessa ja juomatäydennys ja takaisin maantielle ja kohti Lappeenrantaa. Kilometri eteenpäin ja siitä sivutielle ja leiri pystyyn pikavauhtia (oli ihan perkeleesti itikoita). Äkkiä telttaan ja iltapalaa ja sitten nukkumaan.
Ajopäivä oli tuulinen ja tietenkin vastainen. Tuuli vs tandemi erä 2
Päivän kilometrit 101,98
yhteensä 560,91
Pullakahvi=pk, tauko, voiteen osto ja lisää juotavaa. Maantien kutsu on vahva ja siten kohti Kotkaa matka vie. Täälläkin tuli muutamia fillaristeja vastaan. Osa morjesti osa ei ja tandemi keräsi katseita edellee paljon. Pikku hiljaa saavuttiin Kotkaan ja siitä sitten ajettiin pientä sokkeiloista ajoa kohti Amiraalia. Siellä sitten ruokatauko ja talon oma burgeri eteen, oli kyllä sopivasti suolanen näin helteellä. Tuli ainakin juotua riittävästi. Siitä sitten lähdettiin eteenpäin ja kohti Haminaa.
Hamina tuli vaivihkaan vastaan ja ohi mentiin kun päätettiin ettei tarvita kaupasta mitään ennen Vaalimaata. Joten jatkettiin matkaa kohti Vaalimaata. Kyllä oli sitten kiva ajaa tietyömaalla autojen seassa, onneksi sopu sijaa antaa ja kukaan ei ruvennut raivoamaan. Siinä sitten mentiin sulassa sovussa eteenpäin ja pikkuhiljaa rupesi jo kaipaamaan sitä että määränpää tulisi jo vastaan. Kello näytti ties mitä ja vielä oli matkaa edessä.
Virojoki ohitettiin ihan huomaamatta ja ajettiin eteenpäin. Kun kyseinen asia huomattiin niin päätettiin että käydään Vaalimaan Tepoililla pyörähtämässä. Vessa ja juomatäydennys ja takaisin maantielle ja kohti Lappeenrantaa. Kilometri eteenpäin ja siitä sivutielle ja leiri pystyyn pikavauhtia (oli ihan perkeleesti itikoita). Äkkiä telttaan ja iltapalaa ja sitten nukkumaan.
Ajopäivä oli tuulinen ja tietenkin vastainen. Tuuli vs tandemi erä 2
Päivän kilometrit 101,98
yhteensä 560,91
Ahvenanmaan seikkailu 10. päivä
Heräsin sitten aikaisin ja hikisenä, joten siitä päätellen en kovin hyvin vissii nukkunut. Katilakin oli juuri töihin lähdössä ja siten sitten yhdistelmän haku pyörävarastosta etupihalle. Sitten takaisin sisälle ja aamiasen tekoon ja varsinkin aamukahvin juomiseen. Siinä pikkuhiljaa sitten valmistauduttiin lähtemiseen ja ajateltiin et olis hyvä jos Kotkaan asti pääsis mutta ei otettu paineita siitä.
Sitten lähtö koitti ja yritettiin ajaa mahdollisimman suoraan pois pääkaupunki seudulta. Kyllä on paikat muuttunut sitten viime näkemän (18 vuotta, ei paljoo vuosia) ja uutta rakennusta oli tullut ja uutta tietäkin. Reilu 25 kilsaa ajettiin ennenkuin päästiin porvoontielle. Siinä sitten kohti Porvoota ja tauko pidettiin Sörjotain paikassa, Käytiin kaupassa ostamassa juotavaa ja banaanilastuja. Sitten matka jatkui tylsänä kohti Porvoota.
Sitten olikin jo ruokatauon paikka, siinä sitten menikin pikkasen aikaa, kun ulkona oli kuuma. Ihan riittävän kuuma, aivan liian kuuma. Onneksi on myötätuuli, muutama mäki tuli talutettua välillä Porvoo-Koskenkylä (pitää tehdä noille välityksille jotain ku kotiin pääsee) Koskenkylästä-Loviisaaan mentiin sitten ekaa kertaa toisinpäin, Harvassa oli kylät tällä tiellä ja hiljaista oli mitä nyt muutama fillaristi tuli vastaan. Siinä vaiheessa kun tuli kyltti että Loviisa 2km ja Kotka 48km (nää on sitte muistikuvia prkl) niin kyllä Loviisa kuulosti erinomaiselta paikalta. Siinä sitten suunnistettiin kohti Tamminiemen leirintäaluetta.
Leirintäalueelle saavuttaessa omistaja tunnisti että olen aikaisemminkin käynnyt täällä. Siinä aikamme juteltua hän kertoi että ei hirveesti ulkomaalaiset heinäkuussa reissaa Suomessa, kun ovat oppineet että Suomi on kiinni heinäkuussa. Eli silloin ei tapahdu mitään Suomessa, ei kannata tulla Suomeen. (pitäs ehkä tehdä jotain asialle).
No suihkuun ja voi jesse ku tuntu ihanalta kuuman päivän jälkeen. Sitten iltapalaa ja masu täyteen ja nukkumaan.
Päivän kilometri 102,69
yhteensä 458,93 km
Sitten lähtö koitti ja yritettiin ajaa mahdollisimman suoraan pois pääkaupunki seudulta. Kyllä on paikat muuttunut sitten viime näkemän (18 vuotta, ei paljoo vuosia) ja uutta rakennusta oli tullut ja uutta tietäkin. Reilu 25 kilsaa ajettiin ennenkuin päästiin porvoontielle. Siinä sitten kohti Porvoota ja tauko pidettiin Sörjotain paikassa, Käytiin kaupassa ostamassa juotavaa ja banaanilastuja. Sitten matka jatkui tylsänä kohti Porvoota.
Sitten olikin jo ruokatauon paikka, siinä sitten menikin pikkasen aikaa, kun ulkona oli kuuma. Ihan riittävän kuuma, aivan liian kuuma. Onneksi on myötätuuli, muutama mäki tuli talutettua välillä Porvoo-Koskenkylä (pitää tehdä noille välityksille jotain ku kotiin pääsee) Koskenkylästä-Loviisaaan mentiin sitten ekaa kertaa toisinpäin, Harvassa oli kylät tällä tiellä ja hiljaista oli mitä nyt muutama fillaristi tuli vastaan. Siinä vaiheessa kun tuli kyltti että Loviisa 2km ja Kotka 48km (nää on sitte muistikuvia prkl) niin kyllä Loviisa kuulosti erinomaiselta paikalta. Siinä sitten suunnistettiin kohti Tamminiemen leirintäaluetta.
Leirintäalueelle saavuttaessa omistaja tunnisti että olen aikaisemminkin käynnyt täällä. Siinä aikamme juteltua hän kertoi että ei hirveesti ulkomaalaiset heinäkuussa reissaa Suomessa, kun ovat oppineet että Suomi on kiinni heinäkuussa. Eli silloin ei tapahdu mitään Suomessa, ei kannata tulla Suomeen. (pitäs ehkä tehdä jotain asialle).
No suihkuun ja voi jesse ku tuntu ihanalta kuuman päivän jälkeen. Sitten iltapalaa ja masu täyteen ja nukkumaan.
Päivän kilometri 102,69
yhteensä 458,93 km
perjantai 17. kesäkuuta 2016
Ahvenanmaan seikkailu 9. päivä
Aamulla heräsin ajoissa, Katin kanssa kerkesi vielä jutella ja juoda kahvit ennen hänen töihin lähtöä. Siinä aamulla pakkasin pyörän ja muutenkin tarkastin tavarat. Sitten taas tyttären herätys aamun todelllisuuteen. Siinä vielä Juhan kanssa aamun viimeiset jutut heitettiin ja takaisin tien päälle.
Ensin se 2,5 km soratietä että pääsee asfalttitielle. Sitten nokka kohti Helsinkiä tietä 110 pitkin. Siinä sitten ajeltiin jo rutiinilla, (välitykset sais olla toisenlaiset kärryn kanssa) Jokunen mäki tuli talutettua ihan sen takia että olivat jyrkkiä ja mutkasia. Mutta matka joutui hyvin. Kaimalle oli viestikin heitetty ja hän tulee vastaa jossain kohtaa. Keli on aurinkoinen ja mukava ei pahemmin tuule. Eka tauko pidettiin Hiidenvedellä.
Siitä jatkettiin matkaa eteenpäin, kyllä noissa autoilijoissa on sitten eroja jo tälläkin matkalla. Osa ohittaa kaukaa ja osa ajaa niin että kyynärpää lähtee. Kyllä suomalainen maisema on vaan kaunis kesällä. Sitten pidettiin tauko Veikkolassa, jäde tauko. Siitä sitten kohti Bemböleä. Aikamme ajettua Kari tuli vastaan ja lähti opastamaan meitä kohti Shimanon toimipaikkaa. Mentiin kuninkaantietä myöten ja välillä kehä kolmosen vierestä. Pyöräkin muuttuin sinkulaksi, ku akusta loppui virta. Mentiin mäkkäriin syömään, siitä sitten Shimanon toimipaikkaan.
Shimanon pojat vaihtoi akun täyteen akkuun. ISO KIITOS SIITÄ POJAT. Aikani juteltua siinä ja tyttären käytyä hotelli helpotuksessa. Lähdettiin eteenpäin kohti Bike Planettia ostamaan uusia jarrupaloja, vanhat oli saanu pikkasen öljyä ja eivät niin pysäyttäneet enään. Sieltä sitten Martinlaakson apteekkiin ja samalla vaihdoin jarrupalat. On muuten ihanaa ku jarrut toimii.
Sitten mentiin Munkkikoskelle joka sattui olee kiinni. Samalla tavattiin Elasto(en tiedä menikö oikein). No siitä sitten Paloheinään kuluttamaan aikaa, ennenkuin pääsee Katilan luokse. No kyllä pitää sanoa että on paikat muuttuneet sen jälkeen kun on pois muuttanut pääkaupunkiseudulta. Siinä sitten ajettiin Myyr Yorkiin ja päästiin perille Katilan luokse.
Ensin ruoka yksinkertainen sellainen jälkkärin kera, sitten sauna, välissä jalkapalloa ja sitten nukkumaan.
Päivän kilometrit 76,17
yhteensä 356,24
Ensin se 2,5 km soratietä että pääsee asfalttitielle. Sitten nokka kohti Helsinkiä tietä 110 pitkin. Siinä sitten ajeltiin jo rutiinilla, (välitykset sais olla toisenlaiset kärryn kanssa) Jokunen mäki tuli talutettua ihan sen takia että olivat jyrkkiä ja mutkasia. Mutta matka joutui hyvin. Kaimalle oli viestikin heitetty ja hän tulee vastaa jossain kohtaa. Keli on aurinkoinen ja mukava ei pahemmin tuule. Eka tauko pidettiin Hiidenvedellä.
Siitä jatkettiin matkaa eteenpäin, kyllä noissa autoilijoissa on sitten eroja jo tälläkin matkalla. Osa ohittaa kaukaa ja osa ajaa niin että kyynärpää lähtee. Kyllä suomalainen maisema on vaan kaunis kesällä. Sitten pidettiin tauko Veikkolassa, jäde tauko. Siitä sitten kohti Bemböleä. Aikamme ajettua Kari tuli vastaan ja lähti opastamaan meitä kohti Shimanon toimipaikkaa. Mentiin kuninkaantietä myöten ja välillä kehä kolmosen vierestä. Pyöräkin muuttuin sinkulaksi, ku akusta loppui virta. Mentiin mäkkäriin syömään, siitä sitten Shimanon toimipaikkaan.
Shimanon pojat vaihtoi akun täyteen akkuun. ISO KIITOS SIITÄ POJAT. Aikani juteltua siinä ja tyttären käytyä hotelli helpotuksessa. Lähdettiin eteenpäin kohti Bike Planettia ostamaan uusia jarrupaloja, vanhat oli saanu pikkasen öljyä ja eivät niin pysäyttäneet enään. Sieltä sitten Martinlaakson apteekkiin ja samalla vaihdoin jarrupalat. On muuten ihanaa ku jarrut toimii.
Sitten mentiin Munkkikoskelle joka sattui olee kiinni. Samalla tavattiin Elasto(en tiedä menikö oikein). No siitä sitten Paloheinään kuluttamaan aikaa, ennenkuin pääsee Katilan luokse. No kyllä pitää sanoa että on paikat muuttuneet sen jälkeen kun on pois muuttanut pääkaupunkiseudulta. Siinä sitten ajettiin Myyr Yorkiin ja päästiin perille Katilan luokse.
Ensin ruoka yksinkertainen sellainen jälkkärin kera, sitten sauna, välissä jalkapalloa ja sitten nukkumaan.
Päivän kilometrit 76,17
yhteensä 356,24
Ahvenanmaan seikkailu 8. päivä
Kylläpä nukutti hyvin vaikka kovasti yritti illalla katsoa leffaa. Mutta on se jännä juttu kun saa nukkua sisällä niin ei meinaa nukkua kunnolla ollenkaan. Tuli sitten välipäivä tästäkin ihan nuorison vaatimuksesta. Hyvä niinkin.
Oma päivä meni lukiessa kirjaa ja ihmetellessä maatalon touhuja. Nuoriso juoksenteli ympäri tilaa sen minkä kerkis, hyvä niin. Päivästä hirveesti mitään kerrottavaa ole muille kun nää jää omiin muistoihin. Jokunen valokuva tulee tänne myöhemmin.
Ajoissa nukkumaan.
Oma päivä meni lukiessa kirjaa ja ihmetellessä maatalon touhuja. Nuoriso juoksenteli ympäri tilaa sen minkä kerkis, hyvä niin. Päivästä hirveesti mitään kerrottavaa ole muille kun nää jää omiin muistoihin. Jokunen valokuva tulee tänne myöhemmin.
Ajoissa nukkumaan.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2016
Ahvenanmaan seikkailu 7. päivä
Kyll toi reissu on muuttunut jo kotimatkaksi, mut olkoon tuon niminen nyt (ihan muitten mieliharmiksi)
Aammun herätys oli aikas viilee, sanoisin jopa kolee. Ei muuta ku aamiaisen tekoon ja klo 8 tyttären raaka herätys todellisuuteen. Aamupala mitään ihmeellisyyksiä suuhun ja leirin purkuun. Aivaimen luovutus (suosittelen Salon Vuohensaaren leirintäaluetta, rauhallinen paikka), juomapullojen täyttö, viimeinen katselmus ja takaisin tienpäälle. Salon läpiajaminen ja 110 tielle pääseminen oli hyvinkin mielenkiintoista.
Matka rupesi etenemään omaa tuttua kaavaa, hitaasti mäkiä ylös ja vauhdilla alas. Tuulinkin oli välillä uhmakas ja yritti kovasti häiritä meidän ajamista. Muutama retkipyöräilijä tuli vastaan. Ennen Lahnajärveä pidettiin ruokatauko, ihan levähdyspaikalla. Siinä muuta fillaristi meni ohi. Kyllä lämmin ruoka maistuu hyvälle. Siitä sitten jatkettiin matkaa ja pidettiin jäätelöpaussi Lahnajärvellä, oli aukaistu uudestaan. Väkeä riitti, motoristeja, paikallisia, matkalaisia, lomalaisia jne. Hieno paikka, kannattaa pysähtyä (en saa tästä lauseesta euron euroa).
Sitten matkan jatkaminen kohti päämäärää, Saukkolaa. Se tuli varkain. Sivassa käynti ja ruoka täydennystä ja vielä viimeinen puristus. Viimeiset pari kilsaa mentiin soratietä pitkin. Ystävän luona viimein (enhä mie ollu ku viime syksynä viimeeksi)
Siru oli hiukan hiljainen mutta kyllä sitten juttua riitti kun alku jännitys oli kaihkonnut. Hauskaa tuntui olevan Jennyn kanssa. Hyvä niin. Saunassakin käytiin ja grillattiin.
En muuten muistanut miten mäkinen tuo pätkä oli, 56 km ja nousumetrejä 518m eli aika pirusti ja pari sellaista mäkeä, et ei prkl. Usko meinas loppua.
Päivän kilometrit 56,80
Yhteensä 280,07 km
Aammun herätys oli aikas viilee, sanoisin jopa kolee. Ei muuta ku aamiaisen tekoon ja klo 8 tyttären raaka herätys todellisuuteen. Aamupala mitään ihmeellisyyksiä suuhun ja leirin purkuun. Aivaimen luovutus (suosittelen Salon Vuohensaaren leirintäaluetta, rauhallinen paikka), juomapullojen täyttö, viimeinen katselmus ja takaisin tienpäälle. Salon läpiajaminen ja 110 tielle pääseminen oli hyvinkin mielenkiintoista.
Matka rupesi etenemään omaa tuttua kaavaa, hitaasti mäkiä ylös ja vauhdilla alas. Tuulinkin oli välillä uhmakas ja yritti kovasti häiritä meidän ajamista. Muutama retkipyöräilijä tuli vastaan. Ennen Lahnajärveä pidettiin ruokatauko, ihan levähdyspaikalla. Siinä muuta fillaristi meni ohi. Kyllä lämmin ruoka maistuu hyvälle. Siitä sitten jatkettiin matkaa ja pidettiin jäätelöpaussi Lahnajärvellä, oli aukaistu uudestaan. Väkeä riitti, motoristeja, paikallisia, matkalaisia, lomalaisia jne. Hieno paikka, kannattaa pysähtyä (en saa tästä lauseesta euron euroa).
Sitten matkan jatkaminen kohti päämäärää, Saukkolaa. Se tuli varkain. Sivassa käynti ja ruoka täydennystä ja vielä viimeinen puristus. Viimeiset pari kilsaa mentiin soratietä pitkin. Ystävän luona viimein (enhä mie ollu ku viime syksynä viimeeksi)
Siru oli hiukan hiljainen mutta kyllä sitten juttua riitti kun alku jännitys oli kaihkonnut. Hauskaa tuntui olevan Jennyn kanssa. Hyvä niin. Saunassakin käytiin ja grillattiin.
En muuten muistanut miten mäkinen tuo pätkä oli, 56 km ja nousumetrejä 518m eli aika pirusti ja pari sellaista mäkeä, et ei prkl. Usko meinas loppua.
Päivän kilometrit 56,80
Yhteensä 280,07 km
Ahvenanmaan seikkailu 6. päivä
Aamulla tuli herättyä myöhään, mutta ansaittu oli pitkä uni. Sen verta tuhlasin rahaa että piti saada kahvia ja torttu. Sitten rupesin tekee aamupalaa tai oikeastaan se olinenemmän brunssi mut kuitenki. Kävin herättämässämSirun ettei hän nyt koko päivää nuku.
Siinä syödessä taivas tummeni ja sitten tuli rakeita ja vettä oikein kunnolla hetken verran. Ei auttanut ku odotella Esterin mielenliikkeiden selviämistä. Siinä sitten luettiin kirjaa ja syötiin. Sää selkeni, joten lähdimme kaupungille Plazaan ihmettelee.
Siru löysi jotainnlukemista ja muutenkin ihmeteltiin kauppakeskusta joka sijouttuin muutaman korttelin alueelle. Niißä pääsi liikkumaan taloast toiseen tunnelia pitkin mikä oli kadun yläpuolella. Samalla käytiin morjestamassa Maria, hänen työpaikalla. Siinä aikamme hölistyä sovimme että näemme illalla. Sitte kauppaan ostamaan ruokaa. Olivat muutennhyvin piilottaneet kanamunat (ei prkl löytynyt vaikka vihikoiran kanssanetsi).
Juuri kun oltiin lähdössä kohti majapaikkaa niin Esteri oli eri mieltä asiasta. Siinä odotettiin pahimman ohi menemistä. Sitten liikuttiin sen verran että päästiin sillan alle suojaan. Siinä meni hetki taas. Sitte taas lähdettiin liikkeelle ja Esterin itkupotkuraivari oli mennyt ohi. Leirille päästyä, ruuat kantoon ja sapuskan tekoon. Ruokalistalla tänään Mexican pataa, leipää, saaristolais meetvurstia ja juustoa, juomana maitoa. Hyvää oli neljälle tarkoitettu annos on näköjään tarkoitettu yhdelle.
Sitten minigolffaa, tuloksesta on ihan turha puhua. Hauskaa oli. Ilma oli vaan kylmän puoleinen. Mari tulikin melkein heti pelin jälkeen. Kuulumiset vaihdettiin tarkemmin ja muutenkin kyseltiin miten elämä on heitellyt. Niin se aika vaan kuluu kun on paljon asiaa.
Ajateltiin grillata vielä makkaraa, mutta jäi ajatuksen asteelle. Grillipaikalla laulettiin ja grillattiin niin ei jaksettu mennä häiriköimään. Uni tuli nurkan takaa yllättäin.
Päivän kilometrit 8,83
Yhteensä 223,27 k,
Ne kuvat tulee myöhemmin.......
Siinä syödessä taivas tummeni ja sitten tuli rakeita ja vettä oikein kunnolla hetken verran. Ei auttanut ku odotella Esterin mielenliikkeiden selviämistä. Siinä sitten luettiin kirjaa ja syötiin. Sää selkeni, joten lähdimme kaupungille Plazaan ihmettelee.
Siru löysi jotainnlukemista ja muutenkin ihmeteltiin kauppakeskusta joka sijouttuin muutaman korttelin alueelle. Niißä pääsi liikkumaan taloast toiseen tunnelia pitkin mikä oli kadun yläpuolella. Samalla käytiin morjestamassa Maria, hänen työpaikalla. Siinä aikamme hölistyä sovimme että näemme illalla. Sitte kauppaan ostamaan ruokaa. Olivat muutennhyvin piilottaneet kanamunat (ei prkl löytynyt vaikka vihikoiran kanssanetsi).
Juuri kun oltiin lähdössä kohti majapaikkaa niin Esteri oli eri mieltä asiasta. Siinä odotettiin pahimman ohi menemistä. Sitten liikuttiin sen verran että päästiin sillan alle suojaan. Siinä meni hetki taas. Sitte taas lähdettiin liikkeelle ja Esterin itkupotkuraivari oli mennyt ohi. Leirille päästyä, ruuat kantoon ja sapuskan tekoon. Ruokalistalla tänään Mexican pataa, leipää, saaristolais meetvurstia ja juustoa, juomana maitoa. Hyvää oli neljälle tarkoitettu annos on näköjään tarkoitettu yhdelle.
Sitten minigolffaa, tuloksesta on ihan turha puhua. Hauskaa oli. Ilma oli vaan kylmän puoleinen. Mari tulikin melkein heti pelin jälkeen. Kuulumiset vaihdettiin tarkemmin ja muutenkin kyseltiin miten elämä on heitellyt. Niin se aika vaan kuluu kun on paljon asiaa.
Ajateltiin grillata vielä makkaraa, mutta jäi ajatuksen asteelle. Grillipaikalla laulettiin ja grillattiin niin ei jaksettu mennä häiriköimään. Uni tuli nurkan takaa yllättäin.
Päivän kilometrit 8,83
Yhteensä 223,27 k,
Ne kuvat tulee myöhemmin.......
torstai 9. kesäkuuta 2016
Ahvenanmaan seikkailu 5. päivä
Aamun herätys oli omalla tavalla karu, kun muisti mihin oli majoittunut (ei edes jaksanut vaihtaa vaatteita). No teltan sisällä leipää naamariin ja vettä perään. Leiri kasaan ja maantielle kun tie kutsuu. Tuuli tuntui yltyneen eilisestä ja arvelin et päivästä tulee rankka.
Nauvossa käytiin aamukahvilla plus munkki. Samalla käytiin loppusijoittamassa eiliset ruuat ja juomat. Pankkiautomaattikin löyty, taas tuntee olonsa varmemmaksi. Taas mentiin, tänään on yksi lossi ylitys ja sitten ei enään ole. Tie on kyll löytänyt mäkiä ja jyrkkiä (ainakin tuntu siltä ku tandemilla menee) tuntuu löytyneen ne saaren korkeimmat kohdat. Tuulikin ku oli mukavan sivuvastanen tai vastanen.
Lossi ylitys oli sitte kiva, ku kysyin et mihin kohtaan, ni vastaus valkkaa ite mihin meet, vapaa valinta tänään. Käyhän se meille. Tästä eteenpäin oli sellasta taistelua tuulta vastaan ja mäkiä vastaan. Kaarinasa käytiin kaupassa ja siitä sitten 110 tietä eteenpäin.
En muuten muistanut et eihän tällä tiellä niitä mäkiä ollut koskaan tasattu vaan ne oli jyrkkiä ku mitkäkin penteleet. Kävelyksi meni, ei oo jerkkua niin paljoo et ois jaksanut ajaa ylös (yksistäön miun voiman tuotolla, hah). Silmssä kiilti vain vähenevät kilometrit määränpäähän. Taisin itse olla jo hämärän rajamailla, kun eteen pamahti monumettaalinen näky "Prisma, tuo äss-kerhon kauppahelvetti". No ei muuta ku kurvaten sinne, tytär osti uuden muistikortin ja minä uuden reissupyyhkeen. Sitten suunta kohti leirintäaluetta, Vuohensaari.
Hetki meni karttaa (leirintäalueen) tutkiessa et missäs se respa on, löytyhä se ja kahden yön majoitus maksettu. Sitten taas leiri pystyyn ja suihkuun. On muuten luxusta saada lämmintä vettä saariston jälkeen (kuvittelevat et kaikki kestää kylmää samalla tavalla kuin he, ei prkl.)
Sen jälkeen yksinkertaisesti syömään yksinkertaista pastaa ja leipää lisukkeineen. Hyvää oli, varmaan johtu siitä että nälissään kaikki maistuu hyvälle. Tyttären äitillekin soitettiin. Nyt sitten kirjoitettiin tän päivän tapahtumat ja ilmetellään maailman menoa ja luetaan kirjaa. Huomenna käydään sen verran kaupungilla et käydään kaupassa.
Päivän km 100,95
Yhteensä 214,44 km
Aikas hyvin 14 v. Tytöltä jumalattomassa tuulessa.
Nauvossa käytiin aamukahvilla plus munkki. Samalla käytiin loppusijoittamassa eiliset ruuat ja juomat. Pankkiautomaattikin löyty, taas tuntee olonsa varmemmaksi. Taas mentiin, tänään on yksi lossi ylitys ja sitten ei enään ole. Tie on kyll löytänyt mäkiä ja jyrkkiä (ainakin tuntu siltä ku tandemilla menee) tuntuu löytyneen ne saaren korkeimmat kohdat. Tuulikin ku oli mukavan sivuvastanen tai vastanen.
Lossi ylitys oli sitte kiva, ku kysyin et mihin kohtaan, ni vastaus valkkaa ite mihin meet, vapaa valinta tänään. Käyhän se meille. Tästä eteenpäin oli sellasta taistelua tuulta vastaan ja mäkiä vastaan. Kaarinasa käytiin kaupassa ja siitä sitten 110 tietä eteenpäin.
En muuten muistanut et eihän tällä tiellä niitä mäkiä ollut koskaan tasattu vaan ne oli jyrkkiä ku mitkäkin penteleet. Kävelyksi meni, ei oo jerkkua niin paljoo et ois jaksanut ajaa ylös (yksistäön miun voiman tuotolla, hah). Silmssä kiilti vain vähenevät kilometrit määränpäähän. Taisin itse olla jo hämärän rajamailla, kun eteen pamahti monumettaalinen näky "Prisma, tuo äss-kerhon kauppahelvetti". No ei muuta ku kurvaten sinne, tytär osti uuden muistikortin ja minä uuden reissupyyhkeen. Sitten suunta kohti leirintäaluetta, Vuohensaari.
Hetki meni karttaa (leirintäalueen) tutkiessa et missäs se respa on, löytyhä se ja kahden yön majoitus maksettu. Sitten taas leiri pystyyn ja suihkuun. On muuten luxusta saada lämmintä vettä saariston jälkeen (kuvittelevat et kaikki kestää kylmää samalla tavalla kuin he, ei prkl.)
Sen jälkeen yksinkertaisesti syömään yksinkertaista pastaa ja leipää lisukkeineen. Hyvää oli, varmaan johtu siitä että nälissään kaikki maistuu hyvälle. Tyttären äitillekin soitettiin. Nyt sitten kirjoitettiin tän päivän tapahtumat ja ilmetellään maailman menoa ja luetaan kirjaa. Huomenna käydään sen verran kaupungilla et käydään kaupassa.
Päivän km 100,95
Yhteensä 214,44 km
Aikas hyvin 14 v. Tytöltä jumalattomassa tuulessa.
Avenanmaan seikkailu 4. päivä
Edelliseen päivään sen verta että tuli nähtyä hirvi, joka meni leirintäalueen poikki. Siinä katottiin ja ihmeteltiin, eikä tajuttu ottaa kuvaa.
Aamu valkeni hyvin sateisena ja tuulisena. Siis tääkö muka myrsky? Eikös myrskyn määritelmä ole jotain sellaista et tuulta on 20m/s eikä jotain 8 m/s ja vähän rippaa vettä? No siinä sitten syötiin aamupala ja laitettiin leiri kasaan vaihettain, ku sattui välillä sataa. Viimein saatiin kamat kantoon ja liikenteeseen.
Noin 8 kilsan siirtymä satamaan ja odottaa laivaa joka meni kökarin saareen jossa vietettäisiin noin 3,5-4 tuntia ennenkuin pääsee Turunsaariston. Mutta ei nyt mennä asioiden edelle. Siinä tuulessa sitten odotettiin laivaa, yks tuli mutta meni aivan vika suuntaan, ei muuta ku odotetaan seuraavaa. Tulihan sieltä laiva joka menee Kökariin. Valkoinen sellanen.
Laivamatkan ajan ihmeteltiin saaristoa ja sen kauneutta. Yksi pysähdys Sottungissa ja piti pyörä kääntää toisinpäin. Sitten taas odotettiin perille pääsyä. Vihdoinkin päästiin perille.
Laivasta ulos ja tienpäälle, kun ensin oli vaihdettu kuulumiset yhden pariskunnan kanssa. Käytiin katsomassa kirkko joka oli hyvinkin tuulisessa paikassa. Sieltä sitten kylään ja kahvilaan, join stallhagenin pale alen (oli muuten hyvää) ja sämpyläkin tuoretta. Siinä sitten maleksittiin sen mikä jaksettiin. Sitten taas liikenteeseen ja katsomaan maisemia. Löytyi levähdyspaikka ja siellä sitten vietettiin aikaa ja syötiin lisää ruokaa. Join wiskeyn pois minkä olin laivalta ostanut. Siinä sitten päätettiin ajella takaisin satamaan ja ihmetellä maailman menoa ja maisemia.
Laiva tuli ajallaan ja yhdistelmä laivan sisuksiin ja kahvilaan. Odotellaan että päästään korppoon saarelle. Kyllä saarelle päästiin klo 21.00 ja samalla tavattiin henkilö joka luki blogia (ihan hienoa). Sitten ruvettiin etsimään sopivaa plaania mihin yksiön vois sijoittaa yhdeksi yksi. Lossillakin tuli mentyä ja tytär näki hirven. Nauvon saaresta löyty mukava kohta mihin yksiön laitto. Hyväö yötä
Kirjoitetru eilen 8.6. Ja läheteþy 9.6
Päivän km 39,10
Yhteensä 113,49
Aamu valkeni hyvin sateisena ja tuulisena. Siis tääkö muka myrsky? Eikös myrskyn määritelmä ole jotain sellaista et tuulta on 20m/s eikä jotain 8 m/s ja vähän rippaa vettä? No siinä sitten syötiin aamupala ja laitettiin leiri kasaan vaihettain, ku sattui välillä sataa. Viimein saatiin kamat kantoon ja liikenteeseen.
Noin 8 kilsan siirtymä satamaan ja odottaa laivaa joka meni kökarin saareen jossa vietettäisiin noin 3,5-4 tuntia ennenkuin pääsee Turunsaariston. Mutta ei nyt mennä asioiden edelle. Siinä tuulessa sitten odotettiin laivaa, yks tuli mutta meni aivan vika suuntaan, ei muuta ku odotetaan seuraavaa. Tulihan sieltä laiva joka menee Kökariin. Valkoinen sellanen.
Laivamatkan ajan ihmeteltiin saaristoa ja sen kauneutta. Yksi pysähdys Sottungissa ja piti pyörä kääntää toisinpäin. Sitten taas odotettiin perille pääsyä. Vihdoinkin päästiin perille.
Laivasta ulos ja tienpäälle, kun ensin oli vaihdettu kuulumiset yhden pariskunnan kanssa. Käytiin katsomassa kirkko joka oli hyvinkin tuulisessa paikassa. Sieltä sitten kylään ja kahvilaan, join stallhagenin pale alen (oli muuten hyvää) ja sämpyläkin tuoretta. Siinä sitten maleksittiin sen mikä jaksettiin. Sitten taas liikenteeseen ja katsomaan maisemia. Löytyi levähdyspaikka ja siellä sitten vietettiin aikaa ja syötiin lisää ruokaa. Join wiskeyn pois minkä olin laivalta ostanut. Siinä sitten päätettiin ajella takaisin satamaan ja ihmetellä maailman menoa ja maisemia.
Laiva tuli ajallaan ja yhdistelmä laivan sisuksiin ja kahvilaan. Odotellaan että päästään korppoon saarelle. Kyllä saarelle päästiin klo 21.00 ja samalla tavattiin henkilö joka luki blogia (ihan hienoa). Sitten ruvettiin etsimään sopivaa plaania mihin yksiön vois sijoittaa yhdeksi yksi. Lossillakin tuli mentyä ja tytär näki hirven. Nauvon saaresta löyty mukava kohta mihin yksiön laitto. Hyväö yötä
Kirjoitetru eilen 8.6. Ja läheteþy 9.6
Päivän km 39,10
Yhteensä 113,49
tiistai 7. kesäkuuta 2016
Ahvenanmaan seikkailu 3. päivä
Jaa että hyvin nukuttu yö, tuokaa miulle sellanen. Yö meni katkonaisesti, pari tuntii herästys, neljä tuntii herätys rytmillä. Arvaa vituttiko. Siinä sitten yrität olla vielä yskimättä ni menee jo urheilusuorituksen puolelle. No aamulla amupalan tekoa, puuroa, kahvia, leipää ja leikkeleitä. Noilla pitäs kone lähteä käyntiin, ja ihme, lähti se.
Sitten leirin purku, pyörän pakkaaminen ja oltiin ajovalmiit kello 9.50 ja liikkeellä noin klo 10.00. Siis noin eikä nyt puututa kielioppi virheisiin ja ajan tarkkaan määritelmään, saati sitten sääennusteisiin, nih. Aurinko oli noussut jo korkeelle ja lämmitti muuten helteisesti, aivan liian helteisesti. Ei muuten totu tuohon pyörätien jatkeen eteen pysähtyviin autoihin, ei sitte millään. Pelkkä ajatus siitä et menet tien yli niin johan noi vetää liinat kiinni.
Nokka kohti Svinöä, muuten hyvä mut mitenköhä nää paikalliset liikennesuunnittelijat ooli ajatellut asia. Muuten helvetin hyvin, suurimmaksi osaksi mentiin kelviä pitkin, mitä nyt jokunen kilsa tienreunaa. Lämmintä riitti ja tuulikaa ei häirinnyt. Sirun kanssa pelattiin "keltanen auto"-peliä vähän sama ku 20 vuotta sitte "vihree rättäri, nippasu"-peli.
Äkkiä huomattiin olevamme Svinön satamassa. Siinä odotellessa paikallinen palotarkastaja kertoili elämäntarinan ja kyseli ohessa kuulumisia ja muistutti punkeista. Anto vielä näppärän punkinpoisto välineen. Siinä sitten odotettii laivaa. Oliha hienoo kattoo et työntekijät pitävät lakisääteiset tauot. Päästiin laivaan ja pyörät köytettiin laitaan kiinni. Kyllä pari muutakin fillaristia liikenteessä. Siinä laivamatkan aikana ihailtiin maisemia (kuvat tulee myöhemmin, uskokaa jo).
Degerbyn satamaan mentiin aika ahdasta väylää pitkin, mutta hyvin päästiin perille. Samalla käytiin syömässä ja kaupassa. Mummolle lähettiin kortti kun hän ei lue blogia. Siitä sitten liikkeelle ja kohti leirintäaluetta. Tänään oltiin sitten aika ajoissa ja hintaa yhdelle yölle on 13 euroa per teltta ja kaks henkilöä. No ei muuta ku leiri pystyyn ja rakennuksen varjoon. Ruokaakin tehtii ja hyvin maistu. Nyt vain lataillaan laitteita ja tapetaan aikaa. Siru tuossa piirtää sarjakuvaa reissusta. Sekin esitetään jos piirtäjä antaa luvan.
Päivän kilometrit 37,79
Yhteensä 74,39
Sitten leirin purku, pyörän pakkaaminen ja oltiin ajovalmiit kello 9.50 ja liikkeellä noin klo 10.00. Siis noin eikä nyt puututa kielioppi virheisiin ja ajan tarkkaan määritelmään, saati sitten sääennusteisiin, nih. Aurinko oli noussut jo korkeelle ja lämmitti muuten helteisesti, aivan liian helteisesti. Ei muuten totu tuohon pyörätien jatkeen eteen pysähtyviin autoihin, ei sitte millään. Pelkkä ajatus siitä et menet tien yli niin johan noi vetää liinat kiinni.
Nokka kohti Svinöä, muuten hyvä mut mitenköhä nää paikalliset liikennesuunnittelijat ooli ajatellut asia. Muuten helvetin hyvin, suurimmaksi osaksi mentiin kelviä pitkin, mitä nyt jokunen kilsa tienreunaa. Lämmintä riitti ja tuulikaa ei häirinnyt. Sirun kanssa pelattiin "keltanen auto"-peliä vähän sama ku 20 vuotta sitte "vihree rättäri, nippasu"-peli.
Äkkiä huomattiin olevamme Svinön satamassa. Siinä odotellessa paikallinen palotarkastaja kertoili elämäntarinan ja kyseli ohessa kuulumisia ja muistutti punkeista. Anto vielä näppärän punkinpoisto välineen. Siinä sitten odotettii laivaa. Oliha hienoo kattoo et työntekijät pitävät lakisääteiset tauot. Päästiin laivaan ja pyörät köytettiin laitaan kiinni. Kyllä pari muutakin fillaristia liikenteessä. Siinä laivamatkan aikana ihailtiin maisemia (kuvat tulee myöhemmin, uskokaa jo).
Degerbyn satamaan mentiin aika ahdasta väylää pitkin, mutta hyvin päästiin perille. Samalla käytiin syömässä ja kaupassa. Mummolle lähettiin kortti kun hän ei lue blogia. Siitä sitten liikkeelle ja kohti leirintäaluetta. Tänään oltiin sitten aika ajoissa ja hintaa yhdelle yölle on 13 euroa per teltta ja kaks henkilöä. No ei muuta ku leiri pystyyn ja rakennuksen varjoon. Ruokaakin tehtii ja hyvin maistu. Nyt vain lataillaan laitteita ja tapetaan aikaa. Siru tuossa piirtää sarjakuvaa reissusta. Sekin esitetään jos piirtäjä antaa luvan.
Päivän kilometrit 37,79
Yhteensä 74,39
maanantai 6. kesäkuuta 2016
Ahvenenmaan seikkailu 2. päivä
Ei oikein tiedä olisko tämä jatkoa vai ei. Nukuttua tuli sitten ruhtinaaliset pari tuntia. Sitten taas valvella ei nukuta ei sitt nukuta, mut yskittää sitte senkin edestä. Stnan kokolattiamatot, aivan järkkyjä pölypesiä. No kyll tuontytärkin heräs, no ei muuta ku jotain huiko palaa kuvun alle (sain ison kahvin ilmatteeksi, oltiin niin symppiksiä, Pecco jäit toiseksi.)
Oli upee auringonnousu, mut ei se paljoo lämmitä huonon yön jälkeen. Jäi siitä muisto verkkokalvolle ja kameran valokennoihin, voi sitten lapsenlapset katella millasta oli aikoinaan. Siinä sitten piti kuluttaa aikaa ennenku pääsi autokannelle (piti käydä kysyy infon kauniilta tytöltä, vastaus tuli hymyn kera) No ei muuta ku takas autokannen oven taakse ja tiettynä kellon hetkenä napin painallus. Siellä se oli siinä mihin se laivaan tullessa jätettiin. Kuski asemiin ja kelkka ympäri, oli muuten tilaa. Takaporttikl kosketti maata ni auto lähti ja me heti perään työntäen, samalla kun viimeinen rengas irtosi laivasta niin portti alkoi nousta eli meidät "heitetriin vauhdissa ulos"
Ei edes päästy terminaalista ulos ku laiva meni jo. Kiire oli. Meidän kiire loppui siihen. No ei muuta ku lähin leirintäalueelle suorinta tietä. No kysseinen paikka aukasee portin klo 9.00 Siinä sitten istuttiin terassilla ja otettiin aurinkoa. No kello oli sitten ysi ja ketään ei näkynyt muuta ku yks työntekijä. Sano vain et kirjoita nimet ylös ku respa ei tulekkaan tänään. Kivaa touhuu ku huoltomies joutuu tekee kaiken. Onnisruu se noinkin.
Teltta pystyyn, kamat levälleen ja kaupungille hoitaa laiva tiketti ja kauppaan ostaa ruokaa. Takas leirille ja ruuantekoon, syönti ja kamojen selvittely ja järjestely tulevia päiviä varten. Sitten taas tandemin päälle ja ajelemaan. Jos nyt kiertäs kaupungin ympäri, siis ihan oikeesti hei, tää on käpykylä pieni sellainen. Yhteen asiaan ei sitten millään totu, nimittäin autot ANTAA tietä, en prkl usko vieläkään. No luonto on kauniin karu omalla tavallaan, muutamia hienoja piirroksia seinissä. No erilaiset maisemat ku kotona. Nyt vain istutaan ja ladataan kännyn akkua leirintäalueen baarissa (ei kovin kummonen)
Kilometrejä tänään tuli 15,52
Yhteensä 36,60
Oli upee auringonnousu, mut ei se paljoo lämmitä huonon yön jälkeen. Jäi siitä muisto verkkokalvolle ja kameran valokennoihin, voi sitten lapsenlapset katella millasta oli aikoinaan. Siinä sitten piti kuluttaa aikaa ennenku pääsi autokannelle (piti käydä kysyy infon kauniilta tytöltä, vastaus tuli hymyn kera) No ei muuta ku takas autokannen oven taakse ja tiettynä kellon hetkenä napin painallus. Siellä se oli siinä mihin se laivaan tullessa jätettiin. Kuski asemiin ja kelkka ympäri, oli muuten tilaa. Takaporttikl kosketti maata ni auto lähti ja me heti perään työntäen, samalla kun viimeinen rengas irtosi laivasta niin portti alkoi nousta eli meidät "heitetriin vauhdissa ulos"
Ei edes päästy terminaalista ulos ku laiva meni jo. Kiire oli. Meidän kiire loppui siihen. No ei muuta ku lähin leirintäalueelle suorinta tietä. No kysseinen paikka aukasee portin klo 9.00 Siinä sitten istuttiin terassilla ja otettiin aurinkoa. No kello oli sitten ysi ja ketään ei näkynyt muuta ku yks työntekijä. Sano vain et kirjoita nimet ylös ku respa ei tulekkaan tänään. Kivaa touhuu ku huoltomies joutuu tekee kaiken. Onnisruu se noinkin.
Teltta pystyyn, kamat levälleen ja kaupungille hoitaa laiva tiketti ja kauppaan ostaa ruokaa. Takas leirille ja ruuantekoon, syönti ja kamojen selvittely ja järjestely tulevia päiviä varten. Sitten taas tandemin päälle ja ajelemaan. Jos nyt kiertäs kaupungin ympäri, siis ihan oikeesti hei, tää on käpykylä pieni sellainen. Yhteen asiaan ei sitten millään totu, nimittäin autot ANTAA tietä, en prkl usko vieläkään. No luonto on kauniin karu omalla tavallaan, muutamia hienoja piirroksia seinissä. No erilaiset maisemat ku kotona. Nyt vain istutaan ja ladataan kännyn akkua leirintäalueen baarissa (ei kovin kummonen)
Kilometrejä tänään tuli 15,52
Yhteensä 36,60
sunnuntai 5. kesäkuuta 2016
Ahvenanmaan seikkailu 1.päivä
Aamu varhaisella käytiin vielä hakemassa pari puuttuvaa tavaraa, esim. mittari. Olis se ollut kauheeta kun ei olis tiennyt kilometrejä ollenkaan, ei mittaria ei ajettu piste. Mut sitten aamukahvia tähän rumaan naamariin jos vaikka uskaltais katsoa peiliin. Niin ja se aamupalakin meni samaan osoitteeseen. Sitten tyttären äidin kyydissä keskusliikenneasemalle, hieno nimi vai mitä. Siinä sitten odoteltiin junaa tulevaksi kaikessa rauhassa. Se penteleen pendolino yllätti.
Junamatka, noh kyllä työ tiiätte, ei juurikaan kommentoitavaa, ei edes maisemista. Helsinki päätepysähki, onneks ei Kaivopiha express.
Ei muuta ku vuorokauden tiketin ostoon kummallekin, sitten metroon ja käynti Rastilan leirintäalueen respassa ostamassa tän vuoden tarra korttiin, saa jotain alennusta jostain. Sitten metroon ja takaisin keskustaan ja käynti terminaalissa ja taas takaisin keskustaan. Syömään, retkipyyhkeen ostoon (58x120) microkuitu pyyhe 14 € ja kaasua 100g, ihan varuille jos vaikka loppuu vanha. Sitten maleksimista kohti junaa. Vantaankoski oli kohteena.
Siellä sitten ihan piruuttaan istuttiin bussipysäkillä ja arvuutettiin kuva-arvoituksella missä ollaan.Matti ilmestyi paikalle ja alkoi tandemin ja kärryn ajokuntoon saattaminen. Saatiinha se ja siinä oli jo lähdön jännitystä. Matti otti vielä kuvankin.
Sitten nokka kohti satamaa, gps ehdotteli vaikka mitä reittiä (eikös ne aina tee niin jos on monta vaihtoehtoa) enemmän luotin omaan vanhän muistiin joka sekin kaipaa rankempaa päivitystä ja muistin laajennusta. Meilahden kohdalla siirryin rannan lähelle sen takia että sieltä pääsee hyvin terminaaliin. Kakkoskuski otti kuvia ja nautti maisemista. Terminaaliin päästiin hyvin ja sityen odotettiin kummipojan tädin miestä (menikö tarpeeksi vaikeasti?) ja annoin hänelle satulan vietäväksi kummipojalle. Sitten siirryttiin odottamaan laivaan pääsyä.
Ensin muutettiin maksettu varaus tiketeiksi ja sitten odottamaan motoristien kanssa. Ensin oltiin päästämässä ja sitten ei ollakaan päästämässä. Siinä jo apumieskin kiroili (ollu jo 16 tuntii töissä) olisin tarjonnu kaljan jos olis ollut mahdollisuus. Tiedotettakin tuli kun Silja Symhonylla mennään ( joojoo tiedän tiedän, on norovirusta ja vaikka miyä) se on vaan paska säkä jos tarttuu. No laivaan päästiin ja esimmäinen asia jonka halus oli kahvi ja kaakao, et saa jotain lämmintä. Sitten taxfree hintojen kauhistelua, onneks oltiin tandemilla liikenteessä (rajallinen kuljetuskapasiteetti) ostin mie wiskiä 5 cl (mahtuu taskuun). Sitten lämmin ateria ja pieni kävely ja jumittuminen 11 kannen ikkuna paikalle (tätä näpytellään tässä, töpseli löytyy ja vessakin on lähellä). Ja niitä kaikkien kaipaamia kuvia tulee reissun aikana ja etenkin reissun jälkeen. Datatietoja tulee jos kaikki pelaa.
Päivän kilometrit 21,1
Yht. 21,1
Junamatka, noh kyllä työ tiiätte, ei juurikaan kommentoitavaa, ei edes maisemista. Helsinki päätepysähki, onneks ei Kaivopiha express.
Ei muuta ku vuorokauden tiketin ostoon kummallekin, sitten metroon ja käynti Rastilan leirintäalueen respassa ostamassa tän vuoden tarra korttiin, saa jotain alennusta jostain. Sitten metroon ja takaisin keskustaan ja käynti terminaalissa ja taas takaisin keskustaan. Syömään, retkipyyhkeen ostoon (58x120) microkuitu pyyhe 14 € ja kaasua 100g, ihan varuille jos vaikka loppuu vanha. Sitten maleksimista kohti junaa. Vantaankoski oli kohteena.
Siellä sitten ihan piruuttaan istuttiin bussipysäkillä ja arvuutettiin kuva-arvoituksella missä ollaan.Matti ilmestyi paikalle ja alkoi tandemin ja kärryn ajokuntoon saattaminen. Saatiinha se ja siinä oli jo lähdön jännitystä. Matti otti vielä kuvankin.
Sitten nokka kohti satamaa, gps ehdotteli vaikka mitä reittiä (eikös ne aina tee niin jos on monta vaihtoehtoa) enemmän luotin omaan vanhän muistiin joka sekin kaipaa rankempaa päivitystä ja muistin laajennusta. Meilahden kohdalla siirryin rannan lähelle sen takia että sieltä pääsee hyvin terminaaliin. Kakkoskuski otti kuvia ja nautti maisemista. Terminaaliin päästiin hyvin ja sityen odotettiin kummipojan tädin miestä (menikö tarpeeksi vaikeasti?) ja annoin hänelle satulan vietäväksi kummipojalle. Sitten siirryttiin odottamaan laivaan pääsyä.
Ensin muutettiin maksettu varaus tiketeiksi ja sitten odottamaan motoristien kanssa. Ensin oltiin päästämässä ja sitten ei ollakaan päästämässä. Siinä jo apumieskin kiroili (ollu jo 16 tuntii töissä) olisin tarjonnu kaljan jos olis ollut mahdollisuus. Tiedotettakin tuli kun Silja Symhonylla mennään ( joojoo tiedän tiedän, on norovirusta ja vaikka miyä) se on vaan paska säkä jos tarttuu. No laivaan päästiin ja esimmäinen asia jonka halus oli kahvi ja kaakao, et saa jotain lämmintä. Sitten taxfree hintojen kauhistelua, onneks oltiin tandemilla liikenteessä (rajallinen kuljetuskapasiteetti) ostin mie wiskiä 5 cl (mahtuu taskuun). Sitten lämmin ateria ja pieni kävely ja jumittuminen 11 kannen ikkuna paikalle (tätä näpytellään tässä, töpseli löytyy ja vessakin on lähellä). Ja niitä kaikkien kaipaamia kuvia tulee reissun aikana ja etenkin reissun jälkeen. Datatietoja tulee jos kaikki pelaa.
Päivän kilometrit 21,1
Yht. 21,1
Tämä oli kuva-arvoitus
perjantai 3. kesäkuuta 2016
Valmisteluja
Nyt aamulla tandemi ja kärry lähti ystävä Matin kyydissä ensin Lappeenrantaan (Matin töihin) ja sitten myöhemmin kohti Isoa Kirkkoa. Jää pois tää Imatra Helsinki välin ajaminen. Takaisin tullaan kyllä ajamalla. Jos reissun päällä näette meidät niin saa tulla juttelee ja vaikka tarjota kahvit. Ei me purra, ainakaan kovaa.
Kyl tuo pakkaaminen on vaan sellainen laji ett välillä vaan ihmettelee et miten siinä onnistuu. Nyt jäi vielä tyttären tavarat pois ja ne tulee repussa perille ja laitetaan kärryyn. Ainoo mitä pitää muistaa nyt verrattuna aikasempiin on et ottaa noi lääkkeet mukaan. Eri juttuja on netistä kateltu ja ihmetelty.
Tänään vielä hieronta ja viimeiset työt ja talon saattaminen lomakuntoon talovahtia varten. Sitten huomenna koulun päättäjäiset, keskimmäinen päättää peruskoulun. Ja mahdollisesti vielä yksi asiakas. Sunnuntaina sitten aamujunalla kohti Helsinkiä ja iltapäivällä laivalla kohti Ahvenanmaata.
Pysykää kuulolla, kohta alkaa reissutarinointi taas.
Turvallisia kilometrejä, toivottavasti ne on ilometrejä.
Kyl tuo pakkaaminen on vaan sellainen laji ett välillä vaan ihmettelee et miten siinä onnistuu. Nyt jäi vielä tyttären tavarat pois ja ne tulee repussa perille ja laitetaan kärryyn. Ainoo mitä pitää muistaa nyt verrattuna aikasempiin on et ottaa noi lääkkeet mukaan. Eri juttuja on netistä kateltu ja ihmetelty.
Tänään vielä hieronta ja viimeiset työt ja talon saattaminen lomakuntoon talovahtia varten. Sitten huomenna koulun päättäjäiset, keskimmäinen päättää peruskoulun. Ja mahdollisesti vielä yksi asiakas. Sunnuntaina sitten aamujunalla kohti Helsinkiä ja iltapäivällä laivalla kohti Ahvenanmaata.
Pysykää kuulolla, kohta alkaa reissutarinointi taas.
Turvallisia kilometrejä, toivottavasti ne on ilometrejä.
sunnuntai 29. toukokuuta 2016
Viikko vielä
Viikon verran vielä pitää odottaa ennenkuin pääsee lähtemään nuorimman tyttären kanssa reissuun. Tandemikin on saanut uutta osaa ja päivitystä sitten viime näkemän. Tullut lokarit jotka ei niin hirveesti rämise, vanhat löysty niiteistä ja rupesivat kilisee ilkeesti. Tarakka muuttui satulatolppa tarakaksi joka on sitten helppo siirtää Läskiin tarvittaessa. B&M Luxos U tuli keulaan, siinä on yhdistetty lataus pistoke usb vehkeille. Toimii hyvin.
Eilen käytiin tyttären kanssa pidemmällä lenkillä, kun hän halusi. Matkaa kerty 58 kilsaa, ihan hyvin 14 vuotiaalta. Veikkaan että reissu menee kohtuullisen hyvin. Jaa että reittisuunnitelma, ei sellasta ole eikä tarvitse. Mennään sen mukaa miltä tuntuu. Teltta, makuualustat ja makuupussit tarkistettu. Ens viikolla kärri tulee alas katon rajasta ja käydään läpi. Jos sitä nyt lähtis ajaa sen satasen taas pois päiväjärjestyksestä.
Eilen käytiin tyttären kanssa pidemmällä lenkillä, kun hän halusi. Matkaa kerty 58 kilsaa, ihan hyvin 14 vuotiaalta. Veikkaan että reissu menee kohtuullisen hyvin. Jaa että reittisuunnitelma, ei sellasta ole eikä tarvitse. Mennään sen mukaa miltä tuntuu. Teltta, makuualustat ja makuupussit tarkistettu. Ens viikolla kärri tulee alas katon rajasta ja käydään läpi. Jos sitä nyt lähtis ajaa sen satasen taas pois päiväjärjestyksestä.
lauantai 21. toukokuuta 2016
Lahti24
Tuli sitten oltua tuollaisessa tapahtumassa 13.-15.5.2016. Tosin tapahtuma alkoi vasta 14 päivä mutta herrasmiesmäisesti olimma jo perjantaina laittamassa leiriä pystyyn. Perjantaina ei ollut muita kuin CCG porukkaa paikalla. Paljukin saapui ja melkein heti perään saapui vpk täyttämään paljun ja vesisäiliön. Iltapalaa syötiin ja meikällä loppui veto sitten aikaseen.
Aamulla herätys ja sitten rupesi muitakin saapumaan paikalle ja rupesi paikka täyttymään. Nyt sitten laitettiin telttasauna pystyyn niin pääsee saunaan välillä ja samalla paljuun. Mutta kello 12 lähdettiin ekalle kierokselle porukalla ja opastuksen kera. Reitti tutuksi ja sitten sai ajella ihan omantunnon mukaan. Rata oli sitten ei niin helppo kuin olisi ajatellut.
Välillä syötiin ja saunottiin ja paljuiltiin, jossain välissä piti nukkua väsymystä pois. Yölläkin oli kivaa paljuilla lämpimässä paljussa. Sadetta muuten sitten piisasi pitkin päivää. Kaljaakin meni ihan riittävästi.
Sunnuntaina kävin ajamassa kolme kierrosta. Oli muuten kädet pikkasen loppu, pariin kuukauteen maastossa ole oltu, joten se näkyi. Jaloista ei puhti loppunut vaan käsistä. Nopeesti sitten leiri purkautuin ja näytti siltä ettei siellä koskaan mitään ole järjestetty.
Aamulla herätys ja sitten rupesi muitakin saapumaan paikalle ja rupesi paikka täyttymään. Nyt sitten laitettiin telttasauna pystyyn niin pääsee saunaan välillä ja samalla paljuun. Mutta kello 12 lähdettiin ekalle kierokselle porukalla ja opastuksen kera. Reitti tutuksi ja sitten sai ajella ihan omantunnon mukaan. Rata oli sitten ei niin helppo kuin olisi ajatellut.
Välillä syötiin ja saunottiin ja paljuiltiin, jossain välissä piti nukkua väsymystä pois. Yölläkin oli kivaa paljuilla lämpimässä paljussa. Sadetta muuten sitten piisasi pitkin päivää. Kaljaakin meni ihan riittävästi.
Sunnuntaina kävin ajamassa kolme kierrosta. Oli muuten kädet pikkasen loppu, pariin kuukauteen maastossa ole oltu, joten se näkyi. Jaloista ei puhti loppunut vaan käsistä. Nopeesti sitten leiri purkautuin ja näytti siltä ettei siellä koskaan mitään ole järjestetty.
Kohti Lahtea.
Iltapala
Leiri melkei pystyssä
Sauna vasemmalla ja palju on vielä enemmän vasemmalla
Leiri kasaan 1
Leiri kasaan 2
Kotia kohti
lauantai 7. toukokuuta 2016
Kaljalla käynti
Helatorstai oli sitten "pyhä", no ei ainakaan liikenteessä näkynyt sitten millään mittarilla että olis pyhä. Päätin aamulla että lähden ajaa yksin, kun ajokaveri laitto viestii 'ei pysty, ei kykene'. Tosin hänelle annettakoon anteeksi, hän ajoi muutamassa (4 päivässä) noin 1k, et eiköhän kroppa vaadi silloin lepoa ja hoivaa.
Sitä kaikki aina kysyy et miten noilla pitkillä matkoilla pää pysyy kasassa. Helposti, on sinut itsensä kanssa ja ajaessa ei hirveesti ajattele asioita vaan sitä perusjuttuu, pidä pyörä liikkeessä ja pystysssä. Kaikki muu jää taka-alalle.
No aamusta siis lähdin kohti pohjoista tai oikeastaa enempi tuonne idän suuntaan. Eka tauko oli Simpeleen tepoili, siis eihä sitä tullut ajettua ku reilu tunti. Sitten taas tielle ja katse eteenpäin. Pieniä pysähdyksiä oli jolloin geeli ja hörpyt ja veden heitot. Seuraava isompi pysähdys oli Pivankassa Kesälahdessa. Siellä törmäsin siis noin kuvainnollisesti tuttuun polisiin (imatran porukka tuntee hänent) joka moottoripyörällä liikkuu. Kuulumiset vaihdettiin ja sitten syömään, suosittelen kyseistä paikkaa. Hyvät pöperöt.
Juuri ennen lähtöä heitin viestin arctic bikerille, nimimerkki fillarifoorumista, että olen tulossa. No hän tuli vastaan ja sitten ajettiin Tolosenmäelle. Ihan kiva saada nimimerkille kasvot ja jutella muuutenkin ja juttua olisi riittänyt ainakin parille päivälle. Joskus vielä. Kiitokset hänelle kaljasta, tarjosi sen miulle.
Sitten takaisin päin ajamista, nyt oikeastaan pääsi siihen mielentillaan mitä joskus harvoin saa aikaiseksi, sitä vaan ajaa ja tarkastelee asiaa tavallaan ulkopuolelta ja nauttii juuri tästä hetkestä. Pysähdykset olivat lyhyitä ja pullot vaan täytettiin. Jossain välissä havahduin siihen että etuvaihtaja ei "toimi", jaaha akusta alkaa olee virtanen vähissä. Enpä muistanut ladata ennen lähtöä. Onneksi oli jäänyt pienempi etulimppu käyttöön. Siinä sitten ajaessa välähti mieleen että perkele, miehä käytän näitä vaihteita aika ahkeraan, mitä jos toi takavaihtajakin jää jollekin kivalle rattaalle. Se oli ohi menevä ajatus, vika tauko oli Simpeleen tepoililla. Oli pakko käydä vessassa. Tästä on enään reilu tunti kotiin.
Siinä eteenpäin lähtiessä ajatteli että tää loppu mennään vaikka kontaten pyörä selässä. Rautjärven risteyksen ohittaessani huomasin että tää pyörä on nyt sitten sinkula. Eli akku loppu piste. Että olikos kiva välitys, no oli ja ei. Sitä vaan toivo että ei olis kovin pitkiä mäkiä edessä eikä tarttis hirveesti putkelta ajaa. Kotio pääsin ja kalja kädessä raukeen väsyneenä odotin saunan lämpenemistä.
Reissu onnistui kaikkinensa hyvin, tankkauksineen ja taukoineen, ainoo vaan et perse on ruvella tollasen reissun jälkeen.
Grandi66
Sitä kaikki aina kysyy et miten noilla pitkillä matkoilla pää pysyy kasassa. Helposti, on sinut itsensä kanssa ja ajaessa ei hirveesti ajattele asioita vaan sitä perusjuttuu, pidä pyörä liikkeessä ja pystysssä. Kaikki muu jää taka-alalle.
No aamusta siis lähdin kohti pohjoista tai oikeastaa enempi tuonne idän suuntaan. Eka tauko oli Simpeleen tepoili, siis eihä sitä tullut ajettua ku reilu tunti. Sitten taas tielle ja katse eteenpäin. Pieniä pysähdyksiä oli jolloin geeli ja hörpyt ja veden heitot. Seuraava isompi pysähdys oli Pivankassa Kesälahdessa. Siellä törmäsin siis noin kuvainnollisesti tuttuun polisiin (imatran porukka tuntee hänent) joka moottoripyörällä liikkuu. Kuulumiset vaihdettiin ja sitten syömään, suosittelen kyseistä paikkaa. Hyvät pöperöt.
Juuri ennen lähtöä heitin viestin arctic bikerille, nimimerkki fillarifoorumista, että olen tulossa. No hän tuli vastaan ja sitten ajettiin Tolosenmäelle. Ihan kiva saada nimimerkille kasvot ja jutella muuutenkin ja juttua olisi riittänyt ainakin parille päivälle. Joskus vielä. Kiitokset hänelle kaljasta, tarjosi sen miulle.
Sitten takaisin päin ajamista, nyt oikeastaan pääsi siihen mielentillaan mitä joskus harvoin saa aikaiseksi, sitä vaan ajaa ja tarkastelee asiaa tavallaan ulkopuolelta ja nauttii juuri tästä hetkestä. Pysähdykset olivat lyhyitä ja pullot vaan täytettiin. Jossain välissä havahduin siihen että etuvaihtaja ei "toimi", jaaha akusta alkaa olee virtanen vähissä. Enpä muistanut ladata ennen lähtöä. Onneksi oli jäänyt pienempi etulimppu käyttöön. Siinä sitten ajaessa välähti mieleen että perkele, miehä käytän näitä vaihteita aika ahkeraan, mitä jos toi takavaihtajakin jää jollekin kivalle rattaalle. Se oli ohi menevä ajatus, vika tauko oli Simpeleen tepoililla. Oli pakko käydä vessassa. Tästä on enään reilu tunti kotiin.
Siinä eteenpäin lähtiessä ajatteli että tää loppu mennään vaikka kontaten pyörä selässä. Rautjärven risteyksen ohittaessani huomasin että tää pyörä on nyt sitten sinkula. Eli akku loppu piste. Että olikos kiva välitys, no oli ja ei. Sitä vaan toivo että ei olis kovin pitkiä mäkiä edessä eikä tarttis hirveesti putkelta ajaa. Kotio pääsin ja kalja kädessä raukeen väsyneenä odotin saunan lämpenemistä.
Reissu onnistui kaikkinensa hyvin, tankkauksineen ja taukoineen, ainoo vaan et perse on ruvella tollasen reissun jälkeen.
Grandi66
maanantai 2. toukokuuta 2016
Kauden eka 200
Nyt on sitten ajettu kauden eka kakssatanen tai oikeastaan se meni vähän yli, ihan vähä vain 62 km. Nyt ku ystävä kysyi kilometrikisaan mukaan ni tuli sitten lähdettyä. Ajettiin toisen ystävän kanssa tätä vastaan Vaalimaan tuolle puolelle. Eli käytiin Vaalimaan Teboililla kahvilla ku muutakaan tekemistä ollut.
Päivä sattui olee kaunis kevätpäivä ja pyörä kulki vastatuuleenkin yllättävän hyvin. Takaisin tullessa meitä oli kolme ja ylämaalla liittyi vielä yksi mukaan. Oli oikeastaan yllättävän kivaa ajaa. Että tällainen "vappumarssi" tällä kertaa.
Päivä sattui olee kaunis kevätpäivä ja pyörä kulki vastatuuleenkin yllättävän hyvin. Takaisin tullessa meitä oli kolme ja ylämaalla liittyi vielä yksi mukaan. Oli oikeastaan yllättävän kivaa ajaa. Että tällainen "vappumarssi" tällä kertaa.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2016
Kuulumisia täältä itärajan tuntumasta
Kait sitä on jonkun sortin hullu masokisti, kun lupauduin kilometrikisan joukkueeseen jossa jokaisen osallistujan pitäisi/saa/haluaa ajaa fillarilla viikossa vähintään 450 km. Helppoo ku heinän teko. Ajanjakso olis 1.5-22.9. välinen aika, siin on sitten tuo reissukin tyttären kanssa, mut sillo on aikaa ajaa. Kaikkee sitä tulee luvatttua itsensä, mut näillä mennään. Tänä vuonna on kohta 2k mittarissa. Vähän ollaan tavoitteesta jäljessä eli 140 km viikko, mut meno muuttuu 1.5 alkaen.
Sitten 5.5 alkaa naisten maantielenkit, johon lupauduin vetäjäksi. Siinä saa sitten suunnitella reittiä ja vaikka mihin suuntaa, kahden tunnin ajaksi. Ihan ku olis vapaa-ajan ongelmia, sitä ku ei ole. Mut siihen on tottunut.
Täällä on ajettu sekä maastossa että maantiellä. Farleyssa on uus takapakka 11-40 10-pakka ja hyvin toimii.
Sitten 5.5 alkaa naisten maantielenkit, johon lupauduin vetäjäksi. Siinä saa sitten suunnitella reittiä ja vaikka mihin suuntaa, kahden tunnin ajaksi. Ihan ku olis vapaa-ajan ongelmia, sitä ku ei ole. Mut siihen on tottunut.
Täällä on ajettu sekä maastossa että maantiellä. Farleyssa on uus takapakka 11-40 10-pakka ja hyvin toimii.
tiistai 12. huhtikuuta 2016
Kausi alkanut
Kausi on alkanut ainakin töiden määrästä päätellen ja auringon, kuun ja tähtien asennosta katsoen. Ensimmäinen porukkalenkki on ajettu ja vanha kehäkettu luuli olevansa aivan rapakunnossa kun ei salilla käynyt koko kevään ja alku vuoden aikana. Kaikkea muuta kuin rapakunnossa, vieläkö tuon lääkityksen sais ihan kohillee niin avot. Vielä on hakusessa ja tämän kuun lopussa käydään puhaltelemassa ja sitten saadaan tietää onko keuhkoahtautuma vai ei. Päivä päivältä elämä maistuu ja tuoksuu erilaiselta. Eli päästös olla polttamatta on pitänyt hyvin ja elämästä nauttii ihan eritavalla nyt kuin ennen.
Pyöräily tuntuu lisääntyvän kokoajan ja sehän on hyvä asia. Lasten kanssa päätettiin tuossa yksi päivä että ensi vuonna mennään viikoksi Lontooseen sekoilee eli on säästötavoite sitten vuodeksi eteenpäin.
Nyt vaan turvallisia kilometrejä kaikille ja ollaan varovaisia siellä.
Pyöräily tuntuu lisääntyvän kokoajan ja sehän on hyvä asia. Lasten kanssa päätettiin tuossa yksi päivä että ensi vuonna mennään viikoksi Lontooseen sekoilee eli on säästötavoite sitten vuodeksi eteenpäin.
Nyt vaan turvallisia kilometrejä kaikille ja ollaan varovaisia siellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)