Heinäkuun ekana viikonloppuna tuli sitten ajettua Saimaan ympäri vanhoja autoja vastaan. Osan matkaa ajoin Imatralta lähteneen porukan mukana ja siihen liittyi Lappeenrannassa muutama mukaan. Lpr satamatorilta Savitaipaleelle meni vielä hyvin, tosin kyyti oli hyvin nykivää. Oli kyydissä Taipalsaaren trikisoihin menevä hiihtäjätyttö. Onnea hälle toivotettiin.
Sanoin Savitaipaleen tauolla että voisko menoa hiukan rauhoittaa, no tulos oli se että keskituntinopeus nousi 1km/h Savitaipale Vääränkauppa välillä ollen yli 29km/h ja jäin yksin ajamaan, jonkin ajan kuluttua Mattia tiputtautui avuksi. Jo tässä vaiheessa jäi paskan maku suuhun maantieporukoista. Ollut sama maku kokoajan, jos tiput porukasta niin pärjää yksin. Suuri kiitos Mattialle, samaa en voi danoa muulle porukalle. Reissun keskari oli 27,3 km/h
Matka meni suhteellisen hyvin kaikkinensa vaivoine. Puumalasta eteenpäin ajoin yksin omaa vauhtia kotiin, en edes sitä ketun lenkkiä että sais 300 km täyteen. Samalla päätin että kesän porukkalenkit oli tässä, lukuunottamatta torstailenkkiä. Vanhan vauhti ja kunto ei enään riitä tuollaiseen hullutteluun ja toisekseen ajattelin et on kiva olla vielä loppukesä ilman mitään vaivoja.
Turvallisia kilometrejä kaikille. Ehkä lähden pitkäksi aikaan talvea pakoon ehkä en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti