maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannusajelu ja sen päästös

Nyt meni juhannusaatto kivasti ajaen pitkää lenkkiä. Matalilla sykkeillä mentiin ja sillä olis jatkettu kotio asti. Mutta mutta autoilija päätti sitten lyhentää retkeä ja mentiin sitten sairaalan kautta kotia. Olen tällä hetkellä kunnossa ja kaikki luut on ehjiä, toisin on kyllä pyörän suhteen. Siitä ei juurikaan osia säästynyt ehjänä.

Tässä muutama kuva




torstai 19. kesäkuuta 2014

Valokuvat

Nyt on reissun kuvat omilla paikoillaan.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Viro 8. pävä

No kävi niin kuin epäilin. Kia oli aamulla kuumeessa ja hytisi, joten ei muuta kuin kuljetuksen järjestäminen kotiin. Kummipoika kävi sitten heittämässä meidät kotiin, suurkiitos siitä hänelle. Reissu siis loppui Helsinkiin. Näille sairastumisille ku ei voi mitään, se on vain elämään.

Reissun saldo oli hienoja kokemuksia ja muutamia ruhjeita, muutama muutos kohta pyörässä. Reissussa rähjääntyy ja kaikkea sattuu ja tapahtuu, mutta muistot on ja pysyy. Lähipäivinä lisään kuvat oikeille paikoille niin saatte käydä katselemassa niitä.

Tällä erää reissu oli viikon mittainen, niinhä se aina on ettei mitä tulee eteen ja mitä tapahtuu.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Viro 7.päivä

Tänään oli herätys sitten noin klo 7 aamulla. Aamupala, leirin purku ja tien päälle taistelemaan vastatuulta vastaa. Samalla tuntui siltä että oli taistelu tylsyyttä vastaa. Tuntui siltä vaikka kuinka ajoi niin maisema ei muuttunut.mihinkään. Taukoa noin 5-10 kilsan välein ja vauhtia oli se 15 km/t. Tallinnaan tultiin ajo tuntui paljon paremmalta kuin tiellä. Sitten talutettiin vanhan kaupungin läpi, ei niitä mukulakiviä aja ku maastopyörällä ja satamaan. Tikettien osto ja syömään, jonka jälkeen alkoi odotus lastaamiseen. Sitä sai odottaa jonkin aikaa, mutta ensimmäisenä päästiin sisään.

Laiva matka ei sitten tarjonnut juurikaan mitään ihmeellistä. Sitä samaa vanhaa, porukan roudaamassa litra kaupalla kaljaa kotimaahan. Itse toin yhden kalja ja senkin ihan Pärnusta asti. Aika laivalla meni kirjaa lukiessa. Sitten vaan ajan koettaessa siirryttiin pyörän luokse ja ajettiin ulos. Kummipoika oli vastassa ja kuljetti meidät Tapanilaan hänen uuteen kämppään yöpymään.

Nyt sitten jännätään et saiko tytär flussan vai ei. Jos sai ni reissu loppu tähän. Syy on ettei terveydellä leikitä piste.

Päivän data

















lauantai 14. kesäkuuta 2014

Viro 6. päivä

Sen verta jäi eilisestä mainitsematta, että leirintäalueelle tuli ranskalainen reissaaja, joka tänä aamuna lähti jo ennen klo7. Itse kävin vessassa ja takas telttaan löhöö ja lukee kirjaa. Siinä klo8 herätin Kian ja syötiin aamupala ja sitten oli leirin purku edessä. Naapurille annettiin loput vedet mitä ei mahtunut mukaan. Sitten vaan kylän läpi Via Baltialle. Ehkä maailman tylsin tie joka piiretty viivottimella karttaan.

Tien päällä oli sitten vastatuuli alusta alkaen ja metrilukemat oli 5-8 m/s. Ei sitten menty lujaa ei. Tasasesti 15km/t leuka rinnassa, pää kallellaa kohti Tallinnaa. Ajo piti rytmittää sellaseksi että jakso ajaa, tauot oli noin 8-10 kilsan välein, välillä lyhkäsempi välillä pitempi. Voin sanoa että meni ihan silkan tahdonvoimalla ja voimatreenin puolelle, nyt kädet ei vaan tahdo totella ku ovat ihan väsyneet taistelusta tuulen oikkuja vastaan.

Tarkoituksena oli Märjamaan jälkeen etsiä majoitusta, mutta mutta tuli vaan totaalinen stoppi ja kurvaus Vaimöisan kohdalla kohti metsää ja puskamajoitusta. Tie menee kivenheiton päässä ja heti ku aamulla herää ni karavaani liikkuu. Positiivinen asia tänään oli  se että 14 v. tyttö jakso polkee 71,4 kilsaa vastatuuleen ja tuulen oikkuja tuntiessaan.

Huomenna tullaan Tallinnaan.

Päivän data











perjantai 13. kesäkuuta 2014

Viro 5. päivä

Tänään harrastettiin pientä pyöräilyä, kuviokelluntaa, ostoksia ja syömistä ja löhöilyä. Nukuttiin aamulla pitkään ja aamiainen syötiin ulkona. Liikkeelle lähdettiin noin klo 11 ja ajettiin sinne rantaan, ei muuten tälläkään kertaan kasteltu varpaita meressä vaan kylpylässä. Sieltä sitten ajettiin takas leirille ja suoraan kävellen kaupoille. Siinähä sitä meni aikaa ku tyttö on kasvanut tai virolaiset neitoset on pienempiä, ku löyty kivoja mekkoja mut ei kokoja.

Sitten vaan kaupan kautta takas just ennenku tuli sadekuuro. Ei muuta ku retkikeittiöön tekemään hedelmäsalaattia. Oli muuten hyvää, Nyt sitten vaan ollaan ja ladataan akkuja huomista ajoa varten. Kuvat tulee myöhemmin, en vaan jaksa ruveta laittelee niitä paikallee tähän hätään.

Päivän data










torstai 12. kesäkuuta 2014

Viro 4. päivä

Tänään on kävelty, pidetty sadetta, hankittu prepaid liittymä, ostettu tuliaisia. Ihmetelty et on paikka parissa vuodessa  muuttunut paljon. On rantaraittia ja ostaria vieri vieressä ja ei edes päästy vielä vanhaan kaupunkiin. Kaupassa käytiin ostamassa ruuat ja sitten taas pidetty sadetta. Eli sateinen päivä tänään.

Ja sitten lukioille, ehdotuksia majoituksesta/teltta paikasta Märjamaan kohdilta. Tullaan tylsintä tietä takaspäin, tiedän ja ei tarte ehdottaa muuta reittiä. Tyttären toive, mut pakko jakaa kahteen päivään ajo ku ei varmasti onnistu koko 129 kilsan ajaminen vaikka toivoisi. Ehdotuksia saa laittaa kommenteihin.

Kohta varmaan mennään tekee ruokaa. Ja kaikkihan huutaa niitä kuvia. Osa tulee nyt ja osa sitten ku päästään kotiin. Päivän kuva saldo.










keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Viro 3.päivä

Rapla-Pärnu

Aamulla nukutti sitten pitkään. Päästiin liikenteeseen noin klo 9 eli nukkumatti hoiiti homman kotiin. Tavaroita pakatessa mustekala päätti sitten näpäyttää minnuu näpeille sillä seurauksella et etusormi on nyt sitten kahden nivelen välistä turvonnu ja musta. Varmaan murtunut, joutu ottaa kipulääkettä. Toimii kyllä, luulen et hiusmurtuma mille ei voi tehdä mitään. Täähän on jo ihan normia miun reissuissa. Parempi et miulle sattuu ja tapahtuu ku tyttärelle.

Siitä sitten ajettiin 25 kilsaa aamiaiselle ja ennen lähtöä paikan omistaja/johtaja totesi ettei se yö maksa mitään. Ai stana et on tylsää ajaa viimottimella vedettyjä tietä. Ku päästiin Märjamaaha niin käytiin ostamassa aamiais/lounas tarvikkeet ja ajettiin vähän syrjemmälle syömään. 2 litraa kokista, iso redbull, puolikas juustopatonki, croiisant ja banaani teki tehtävänsä. Siihen sitten ilmestyi paikallinen mummo ja toteisi et taukoa ko pidätte. Hällä toinen koti Suomessa ja puhu ymmärrettävää suomea. Naimisissa suomalaisen kanssa. No mummo otti ja lähti polkee eteenpäin ja jätti meidät tulee, varmaan ikänsä ajanut fillarilla, ku ei ole ajokorttia.

Tän päivän ajo oli jaksottamista kuumuuden takia. Pari pitkän matkan ajajaa pääs yllättää takaa ja meni menojaan. Nostivat peukkua ja toivottivat turvallisia kilometrejä ja hävis horisonttiin. Me ajettiin sillo 24 km/t.
Sitä vaan tunsi itsensä aloittelijaksi. Piiiitkä suora tie ja ei mitään katsottavaa ja ei mäkeä, tylsää ja samaa mieltä oli tytär. Jos hää tulee Viroon käymään ni autolla tai bussilla, mut ei fillarilla. JES

Yks tauko keskustelu oli siinä mielessä mielenkiintoinen et salsa sattaa olla ahkerammassa käytössä tulevaisuudessa. Tytär on saanut kimmokkeen retkipyöräilyyn. Totesin et katotaan kun saa ensin peruskoulun suoritettua.

Taukoa ja tankkausta oli päivän sana. Nestettä meni sellaset 7-9 litraa ja muut syömiset siihen päälle. Pärnuun tultiin rauhallisesti ja vanha saa huomata et parissa vuodessa on tullu paljon uutta paikkakunnalle. Olii tullu uutta joenranta väylää ja pyörätietä ja ja .... Huomenna tiedetäään lisää.

Leirintäalue Konse löyty vanhan muistin mukaan ja kolme yötä makso 39 euroo. Teltta pystyyn ja suihkuun ja sen jälkeen syömään. Nyt sitten kirjoitellaan ja katsotaan emailit ja sun muut.

Päivän data ja Garmin päätti sammua kilsan ennen leirintäaluetta.










Viro 2. päivä

Helsinki- Rapla

Aamulla oli aikainnen herätys ja ajo länsiterminaaliin. Kerrankin pääs laivaan ensimmäisenä, voi jee, sai laittaa rauhassa pyörän paikalleen ja sitten ylöspäin. Aamupala laivalla ja sitten ajantappamista ja tyhmien suomalaisten katsomista. On se kumma tuo viinan voima. Siinä se aika meni ku yritti saada netti yhteyttä ja puhelin yhteyttä. Perseestä molemmat.

Tallinnaan päästyä sitten ruvettiin katsomaan mihin päin pitää lähteä. Vanha totuus pitää paikkansa, kaupunkiin on helppo tulla, mutta kaupungista ulos on sitten iham oma tarinansa. Oma aikansan siinä menni ennen ku löysi oikean reitin ja tiedoksi muille, suunnatkaa perkele ensin suorinta tietä ulos Tallinnasta jos meinaatte niitä pyöräreittejä ajella. Meillä meni kaksi tuntia siihen et seurattiin reittiä 13, varmaan heino mut ei oikein napannut. Olis säästynyt muutama kilometri jos olis menty suoraan. Se siitä.

Muuten reitti oli mahtava, pari hazardia lukuun ottamatta. Tuli testasttua tandemin kestävyys vähän huonommalla tiellä joka oikaisi varmaan 4-6 kilsaa ettei tarvinnu ajaa lenkkiä. Suurimmaksi osaksi saatiin ajaa pyörätietä pitkin. (Minna me nähtiin ne sillo junasta)

Yks paha virhe tapahtu ajon aikana. Me ei juotu tarpeeksi nestettä. Pilvinen ja lämmin ei vaan tuntunut siltä et olis lämmin. Tämä kostautui sitten illalla kramppeina. Ei muuta ku eletrolyytti juomaa naamariin.

Raplaa saavuttiin sopiivasti infopisteen kiinni meno aikaan, saatiin ohjeet mihin voi teltan iskeä pystyy. Ei muuta ku kohti paikkaa. Muutama kilometri ja paikka löyty ja saatiin teltta pystyy. Syömään ja takas teltalle. Meinaa tää oli paikka ilman mukavuuksia ja toisekseen yö ei maksanut mitään, ruoka kylläkin ja on sitä parempiakin sapuskoita tullu syötyä.

Nukkumatti tuli sittenkin ajoissa, muiistan katsoneeni kelloa joskus 21 aikoihin ja seuraava muistikuva oli aamu.

Tässä reissu data, tosin garmin päätti toimia ihan oman pään mukaan mut kilometrit on oikein.