torstai 25. joulukuuta 2014

Tandemin projekti etenee...

Projektissa tapahtui tänään sen verran edistystä että nyt on myös takajarru paikallaan ja se liitoskappale jonka olin jo aikaisemmin käynyt ostamassa. Nyt myös sain piuhat laitettuu noin asentoon, pitää vielä miettiä mihin sen akku telineen laittaa kiinni. Sitten pitää käydä ostamassa sinistä teippiä. ja vähän muutakin. Taitaa tulla Lappeenranta reissu eteen, ku siellä olis vähän isompi valikoima, jos sitä sitten ens vuonna pyöräilis sinne.

Tässä pari kuvaa






Hauskaa Uutta Vuotta kaikille.



lauantai 20. joulukuuta 2014

Uudet korvat

Sain 8.12 koekäyttöön Phonak Sky Q70-SP kojeet molempiin korviin ja apuvälineen jolla voin kuunnella musiikkia ja puheluita puhelimesta. Apuväline toimii bluetooth signaalilla ja siirtää sitten induktiosilmukalla suoraan kuulokojeeseen. Ero entisiin kojeisiin on kuin yöllä ja päivällä. Musiikkia en niin hirveesti kuunnellut muuten kuin liikkuessani ja leffoja katsoessani. Siihen tuli kertaheitolla muutos uusien kanssa, melkein viikko meni kuunnellessa eri tilanteissa hakiessa eroja mitä entisiin oli. Asiaa voisi verrata niin että sai todella hifi-tason kaiuttimet korviin. Äänimaailma laajeni kertalaakista, kuulin ääniä mitä en ole joko koskaan kuullut tai sitten olen kuulut joskus menneessä.

Alku oli aika hämmentävä kokemus, kun rupesit erottamaan musiikista eri sävyjä ja mietit samalla mihin soittimeen ne kuuluivat, sitten ulkona kuulit lumen narskunnan ja muuta pieniä ääniä. Kyyneleitä virtasi melkein joka päivä kun yhdistit äänen johonkin ja samalla tajusi mihin todella kuului. Eniten jäin vaan kuuntelemaan ihmisten ääniä, ne sai syvyyttä ja sävyjä. Nyt todella erotin eri mielialat äänestä jota en ole pitkään aikaan erottanut. Muutamien ystävien äänet olen tiennyt olevan vähän erikoiset ja nyt sain sitten huomata että miten erikoiset ne on.

Olen joutunut säätämään kotiteatterin uudestaan vastaamaan nykyistä äänimaailmaa, mikä on todellakin hyvä juttu. Siinä huomasi miten erilaiset laitteet on. Toinen missä huomasin näiden laitteiden mahtavuuden, olin pyörälenkillä viime lauantaina. Oli satanut lunta ja ajon aikana ihmettelin pientä ääntä mistä se oikein tuli. Metsästin sitä koko lenkin ajan ja just ku tulin kotiin niin huomasin että se ääni tuli ketjusta joka oli venähtänyt. Ääni tuli siitä kun ketju yritti kiivetä rattaan hampaan päälle, mutta ei tuntunut vielä kammissa. Pikkasen oli hämmentynyt olo. Onneksi en lähtenyt purkamaan pyörää ja käymään läpi kaikkia laakereita ja jarruja.

Reilu viikko meni kunnes pää sano et nyt on tauon paikka. Pari päivää meni sumussa, opettele ääniä ja opettele uudelleen se mitkä on tärkeitä ja mitkä on vähemmän tärkeitä. Ei mikään helppo prosessi tän päivän maailmassa, jossa ääntä riittää. Tiedän menee muutama kuukausi ennenkuin pää on oppinut uuden tavan.

Pitäkää ihmiset omaa kuuloa hyvänä, sen tarpeellisuuden huomaa vasta kun joku hertsi alue häviää pois. Nauttikaa luonnonäänistä, hiljaisuudesta ja erityisesti kanssa ihmisten äänistä. Olen onnellinen että saan vielä kuulla ne äänet mitkä luulin jo menettäneeni. Tiedän että valutan kyyneleitä vielä monet kerran, mutta siitä onnen tunteesta kun kuulen jonkun äänen jonka olen joskus kuullut.

Suuret kiitokset ihmisille jotka jaksavat tehdä työtä, että muut saavat kuulla, nähdä, liikkua yms. puutteista huolimatta. He tekevät todella arvokasta työtä. Pankkiirit tekee rahaa, mutta pidän heitä rahan ahneina korppikotkina, ei he sitä rahaa saa mukaansa. Elämä on tuolla ulkona ja ympärillä.


Siinä apuväline ja toisen korvan koje.



Hyvää Joulua Kaikille.

torstai 11. joulukuuta 2014

Maxxis Chronicle 29x3 EXO

Uudet renkaat saapuivat vihdoin. Se olikin ihan oma projektinsa saada Knardit pois vanteelta ja laittaa Maxxikset tilalle. Kyllä sai jumpata ihan kivasti, kun on gettotubeleksina renkaat. Siinä on ainakin se hyvä puoli ettei lurppaa niin helposti. Aikansa jumpattua ne oli vanteella ja hetken päästä pyörässä.

Voi jee ku pyörän luenne muuttu kerta laakista. Pitoa rupes löytymään sivusuunnassa ja pituussuunnassa. Ajoin lamppuajona ne paikat lähimaastossa missä knardeilla ei menty, näillä mentiin ku ei mitään. Rengas ei ole niin pyöreä profiililtaan kuin knard eli kosketus pinta on isompi jo samoilla painella. Tuli ihan läskipyörä fiilis. Pitihä sitä kylellää käydä ku haki renkaan rajoja, varoitti kyllä ajoissa et ollaan rajoilla. Huomenna jatketaan empiirisiä tutkimuksia.




sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Global Fatbike day

Eilen 6.12.2014 oli kansainvälinen läskipyörä päivä ja samalla Suomen 97. itsenäisyyspäivä.

Aamulla noin klo 9.00 lähdettiin liikkeelle Imatran keskusliikenne asemalta kolmen läskipyörän voimin. Mukana oli Moonlander, On-One Fatty ja Krampus. Muut oli sitten varmaan vaan kadonneet jonnekin, tosin parin tiesin etteivät päässeet työ/hallistus neuvotteluiden takia.

Ensin käytiin Kruunupuistossa ihmettelemässä uutta kaupunkipuroa, juu oli siellä pari turistia, mut yhtään taimenta/lohta ei näkyny purossa. Mutta hyvin oli pistetty vaikeaksi liikkuminen puron yli. Ois nekin rahat voinu käyttää järkevimmin. Siinä ihmetellessä tuli sitten paikalliset ajokoirat vaudilla ja meni vauhdilla. No onneksi oli semiläskillä liikenteessä ni ei tehny mieli lähteä tollasta vauhtia ajelee. Käytiin Kruunupuiston kärjessä ja sieltä sitten mentiin keskustan läpi kohti Ukoskaa ulkoilureittejä pitkin. Yllättävän paljon oli ihmisiä liikenteessä

Itselläni on mennyt luottamus Surlyn Knard renkaisiin täydellisesti. Ja tuli huomattua se eräässä alamäessä kuplahallin luona. Loiva kurvi oikealle ja renkaat liukuu pikkuhiljaa sivuttain vaikka mitään ohjaus liikettä et tee. No kaveri tuli takaa ja oli menossa ohi ja sillo rysähti. Onneksi ei käynyt pahemmin, takoa kääntyi vinoon ja sen saa suoristettua, ei luita rikki ehkä eniten sai kolhuja omatunto. No siitä jatkettiin eteenpäin ja samalla ihmeteltiin et mitä kaikkee on tehty venäläisturistien hyväksi. Eikö ne perkeleen päättäjät tajua että ulkomaalaiset tulee tänne puhtaan luonnontakia eikä minkään kävelybaanan takia.

Siinä sitten kierrettiin Lammassaari kohti suojaisaa nuotiopaikkaa, se on makkaranpaisto tauko. Siinä sitten höpistiin kaikkee ja mahdollista. Vanhempi pariskunta tuli myös paistamaan makkaraa samoin osallistui keskusteluun. Oli muuten kiva kuunnella kokemuksia eri asioista. Aikaaha tuossa meni, mutta sehä juuri tässä on kivaa, ei kiire mihinkään (paitsi yhdellä takaraja töihin menoksi). Rupesha sitä luntakin tulemaan ja maisema muuttui kerrasta. Makkarat syötiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa.

Sitten mentiin kohti paikallista kivikkojuurakko helvettiä, siellä hävis sitten ne viimeisetkin luottamuksen rippeet renkaisiin. Ei sivuttais pitoa ollenkaan, juuria ja kiviä sai varoa kokoajan ja samalla katsot ku Moonlander vaan menee eleettömästi eteenpäin. Tulipa todettua se ett se mistä Moonlander menee niin ei välttämättä mennä muilla pyörillä ollenkaan. No ainakin ties ajaneensa kivikossa. Päästessä Tainion voimalan kohdille suuntasimme kohti Niskaa ja Kenguruun kaljalle, tosin yksi jatkoi suoraan töihin.

Reissun saldo näin päivää myöhemmin, ei kalustotappiota, nilkka pikkasen kipiä samoin olkapää. Ne menee ohi kyllä. Hauskaa oli. Kiitokset pojille.