Aamulla noin klo 9.00 lähdettiin liikkeelle Imatran keskusliikenne asemalta kolmen läskipyörän voimin. Mukana oli Moonlander, On-One Fatty ja Krampus. Muut oli sitten varmaan vaan kadonneet jonnekin, tosin parin tiesin etteivät päässeet työ/hallistus neuvotteluiden takia.
Ensin käytiin Kruunupuistossa ihmettelemässä uutta kaupunkipuroa, juu oli siellä pari turistia, mut yhtään taimenta/lohta ei näkyny purossa. Mutta hyvin oli pistetty vaikeaksi liikkuminen puron yli. Ois nekin rahat voinu käyttää järkevimmin. Siinä ihmetellessä tuli sitten paikalliset ajokoirat vaudilla ja meni vauhdilla. No onneksi oli semiläskillä liikenteessä ni ei tehny mieli lähteä tollasta vauhtia ajelee. Käytiin Kruunupuiston kärjessä ja sieltä sitten mentiin keskustan läpi kohti Ukoskaa ulkoilureittejä pitkin. Yllättävän paljon oli ihmisiä liikenteessä
Itselläni on mennyt luottamus Surlyn Knard renkaisiin täydellisesti. Ja tuli huomattua se eräässä alamäessä kuplahallin luona. Loiva kurvi oikealle ja renkaat liukuu pikkuhiljaa sivuttain vaikka mitään ohjaus liikettä et tee. No kaveri tuli takaa ja oli menossa ohi ja sillo rysähti. Onneksi ei käynyt pahemmin, takoa kääntyi vinoon ja sen saa suoristettua, ei luita rikki ehkä eniten sai kolhuja omatunto. No siitä jatkettiin eteenpäin ja samalla ihmeteltiin et mitä kaikkee on tehty venäläisturistien hyväksi. Eikö ne perkeleen päättäjät tajua että ulkomaalaiset tulee tänne puhtaan luonnontakia eikä minkään kävelybaanan takia.
Siinä sitten kierrettiin Lammassaari kohti suojaisaa nuotiopaikkaa, se on makkaranpaisto tauko. Siinä sitten höpistiin kaikkee ja mahdollista. Vanhempi pariskunta tuli myös paistamaan makkaraa samoin osallistui keskusteluun. Oli muuten kiva kuunnella kokemuksia eri asioista. Aikaaha tuossa meni, mutta sehä juuri tässä on kivaa, ei kiire mihinkään (paitsi yhdellä takaraja töihin menoksi). Rupesha sitä luntakin tulemaan ja maisema muuttui kerrasta. Makkarat syötiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa.
Sitten mentiin kohti paikallista kivikkojuurakko helvettiä, siellä hävis sitten ne viimeisetkin luottamuksen rippeet renkaisiin. Ei sivuttais pitoa ollenkaan, juuria ja kiviä sai varoa kokoajan ja samalla katsot ku Moonlander vaan menee eleettömästi eteenpäin. Tulipa todettua se ett se mistä Moonlander menee niin ei välttämättä mennä muilla pyörillä ollenkaan. No ainakin ties ajaneensa kivikossa. Päästessä Tainion voimalan kohdille suuntasimme kohti Niskaa ja Kenguruun kaljalle, tosin yksi jatkoi suoraan töihin.
Reissun saldo näin päivää myöhemmin, ei kalustotappiota, nilkka pikkasen kipiä samoin olkapää. Ne menee ohi kyllä. Hauskaa oli. Kiitokset pojille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti