Alku oli aika hämmentävä kokemus, kun rupesit erottamaan musiikista eri sävyjä ja mietit samalla mihin soittimeen ne kuuluivat, sitten ulkona kuulit lumen narskunnan ja muuta pieniä ääniä. Kyyneleitä virtasi melkein joka päivä kun yhdistit äänen johonkin ja samalla tajusi mihin todella kuului. Eniten jäin vaan kuuntelemaan ihmisten ääniä, ne sai syvyyttä ja sävyjä. Nyt todella erotin eri mielialat äänestä jota en ole pitkään aikaan erottanut. Muutamien ystävien äänet olen tiennyt olevan vähän erikoiset ja nyt sain sitten huomata että miten erikoiset ne on.
Olen joutunut säätämään kotiteatterin uudestaan vastaamaan nykyistä äänimaailmaa, mikä on todellakin hyvä juttu. Siinä huomasi miten erilaiset laitteet on. Toinen missä huomasin näiden laitteiden mahtavuuden, olin pyörälenkillä viime lauantaina. Oli satanut lunta ja ajon aikana ihmettelin pientä ääntä mistä se oikein tuli. Metsästin sitä koko lenkin ajan ja just ku tulin kotiin niin huomasin että se ääni tuli ketjusta joka oli venähtänyt. Ääni tuli siitä kun ketju yritti kiivetä rattaan hampaan päälle, mutta ei tuntunut vielä kammissa. Pikkasen oli hämmentynyt olo. Onneksi en lähtenyt purkamaan pyörää ja käymään läpi kaikkia laakereita ja jarruja.
Reilu viikko meni kunnes pää sano et nyt on tauon paikka. Pari päivää meni sumussa, opettele ääniä ja opettele uudelleen se mitkä on tärkeitä ja mitkä on vähemmän tärkeitä. Ei mikään helppo prosessi tän päivän maailmassa, jossa ääntä riittää. Tiedän menee muutama kuukausi ennenkuin pää on oppinut uuden tavan.
Pitäkää ihmiset omaa kuuloa hyvänä, sen tarpeellisuuden huomaa vasta kun joku hertsi alue häviää pois. Nauttikaa luonnonäänistä, hiljaisuudesta ja erityisesti kanssa ihmisten äänistä. Olen onnellinen että saan vielä kuulla ne äänet mitkä luulin jo menettäneeni. Tiedän että valutan kyyneleitä vielä monet kerran, mutta siitä onnen tunteesta kun kuulen jonkun äänen jonka olen joskus kuullut.
Suuret kiitokset ihmisille jotka jaksavat tehdä työtä, että muut saavat kuulla, nähdä, liikkua yms. puutteista huolimatta. He tekevät todella arvokasta työtä. Pankkiirit tekee rahaa, mutta pidän heitä rahan ahneina korppikotkina, ei he sitä rahaa saa mukaansa. Elämä on tuolla ulkona ja ympärillä.
Siinä apuväline ja toisen korvan koje.
Hyvää Joulua Kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti