keskiviikko 15. elokuuta 2018

Elämän hektisyys

Kyllä taas huomasi elämän hektisyyden elokuun alkupuolella. Yritä siinä saada firma lopetettua ja homma kasaan. Siinä sitten nauttiessani vapaista ja ajelusta, samalla siirtäessä tavaroita kollegalle, tuli tilaisuus. Huomasin olevani töissä vieraalla, pitkästä aikaa palkkatöissä. Kun tulee tilaisuus niin tarttukaa siihen, ne tulee ihan yllättäen ja puskista. Mutta näillä mennään nyt eteenpäin. Osa lukijoista tietää kyllä missä olen töissä.

Sitten tiedotus, firman puhelinnumero poistuu kohtapuoliin käytöstä. Ne jotka tarvii miun numeron, niin laittakaa viestiä.

Ajellaan varovasti.

perjantai 3. elokuuta 2018

Kesä- ja heinäkuu

Sitä ei ole oikein jaksanut kirjoittaa blogia, mutta nyt tulee sitten kahden kuukauden tarinat kerralla.

Kesäkuu ei ollut niin lämmin kuin toukokuu mutta oli se kuitenkin kesäinen. Yön läpi tuli pyöräiltyä ku tuonne etelän suuntaan tuli lähdettyä. Oli hauskaa ja väliin tuntu kylmältäkin. Porvoossa pidettiin tauko (saunaa, syötävää ja kaljaa) ja pienet tirsat (saanu ku 15 minsan, Matti sai 45 minsan tirsat). Sitten matka jatkui Vantaalle. Hienot oli maisemat reitillä. Perillekin päästiin ehjänä, vaikka välillä epäilytti.










Loppupäivä meni sitten ystäviä tavatessa ja syödessä, kunnes iski zombiolotila pitkästä valvomisesta. Ystävät piti huolen ettei mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Talon isäntä sano mistä löytyy sitte paja mihin mennä nukkumaan. Sinne sitten kömmin.

Sieltä sitten aamulla heräsin, kyllä nukkuminen on kivaa. Oli ihan pirtee olotila. Siinä sitten aamupalaa tai oikeammin voisi sanoa brunssia. Ja tavarat läjään ja takaisin maantielle. Nytten sitten eri reittiä kohti Porvoota. Kyllä pitää sanoa että on Suomi kaunis kesällä. Hienoja pikkuteitä (tiedän että jotkut on erimieltä) mutta kuten sanotaan kauneus on katsojan silmissä. Porvooseen saavuttiin ja syömässä käytiin ja sitten pyörien lastaus autoon ja loppumatka autoillen kotiin. Hieno reissu.









Eka osaToka osaKolmas osaNeljäs osa hyvää katselua.

Muuten kesäkuussa tuli sitten pyristeltyä maanantailenkeillä kunnes kyllästyin henkiinjäämis taisteluun. Ehkä parhain päästös ikinä. Imatralla on kyllä maantiekuskeja niin miehissä kuin naisissa, mutta heitä ei kiinnosta yli 30 keskarilla ajaminen tai ei yksinkertaisesti vauhti riitä siihen. Mutta en ole menossa enään maanantailenkkeihin joten ei ole miun murhe. Joten KIITOKSET Makille maanantailenkeistä.

HEINÄKUU

Kai sitä on jonkin asteisen aivovamman saanu pienenä leikkiessä. Ainakin välillä tuntuu siltä että olis muutama ruuvi löysällä ja kourallinen puuttuu, mutt kait siitä jotain kivaa seuraa ku tulee näitä päähän pistoksia. Ai mikä oli nyt päähän pistos? No 600 brevet, sehä onnistuu kivasti tuonne etelän suuntaan, tasastakin. Ja kelikin kiva. Luulitko tosiaan et tehdään noin helpolla? Ehei, pohjois-karjala, pohjois-savo, etelä-savo noin niiku suurpiirteisesti ja nousumetrejä yli 4500m ja kulutuskin oli kohillaan miulla melkein 11 000 kilokaloria. Tuo varmaan selittää sen miks miun varteen ei läski tartu.

No mutta siis mennään tarinaan. Eli tietämättömille kyseessä on pitkämatka aikalimiitillä ja nyt kyseessä 600 km ja aikaa 40 tuntia.

Perjantaina klo 19:00 startattiin "siwan" pihalta liikkeelle. Ajettiin ensin pienet 'mutkat' alkuun ja sitten kohti Särkisalmea jossa ensimmäinen tauko ja täydennys. Sitten kohti Punkaharjua, josta sitten kohti Kerimäkeä ja sen läpi ajaen. Sitten kohti Puhosta. Kyllä on kauniit maisemat ja mäkiäkin alkoi olemaan. Sitten parin tunnin unet metsässä. Sitten matka jatkui kohti Puhosta. Sitten koukaten Kiteen kautta Tolosenmäkeen aamukahville.

Rääkkylässä sitten ruokapuolen täydennystä ja takaisin satulaan. Sitten Liperissä tauko, sanoinko jo että sää oli helteinen. Käsämässä käytiin kääntymässä Varkauden tielle. Ruokatauko oli sitten Heinäveden kohdilla. En tarkkaa muista käytiinkö uimassa ennen vai jälkeen, mutta tosimies ei simmareita tarvii. Pyyhe oli mukana. Virkisti kyllä, hetken. Sitten jatkettiin matkaa ja suunnattiin Leppävirtaa, siellä taas täydennystä. Sitten kohti Varkautta. Siellä jädetauko. Sitten nokka kohti Oravia. Muistinko mainita että oli mäkiä, paljon mäkiä. Oravi ohitettiin ja sitten mentiin jalkapallokentän huoltorakennukseen nukkuu 1,5 tunniksi.

Herätys ja kohti Savonlinnaa. Hieno fiilis ku kello on 4 ja jengi purkautuu yökerhoista. Hesestä aamukahvi ja kohti Sulkavaa. Siitä kohti Lohilahtea. Lohilahdesta alkaa 10 km pätkä mikä on pelkkää mäkeä. Juha sitten halusi pikkasen nopeammin ajaa, niin hän lähti menemään. Itse jäin polkemaan tasaisesti eteenpäin. Virmutjoki, ei enää pitkästi enää. Ruokolahti, vähenee vähenee. Pieni mäki, pikemmin nyppylä, ei edes mäki. Mieli sano tuon Mont Blank, et pysty ajaa, taluta. Siihen mennessä oli kaikki mäet ajettu ylös. Vähän kirosin. Sitt katoin kelloa, vielä ehtii, enää tuo mäki ja sit on helppoa. 'Siwan' pihalla minuuttia ennen määräaikaa. 39 tuntii 59 minuuttia meni aikaa ja mie aivan poikki. 

No siitä kotiin suihkuun ja lähikuppilaan syömään. Illalla huomasin että kaikki juomani nesteet tuli läpi. Eiku terkkariin ja nesteytykseen. Kolme tuntii tipassa autto kummasti. Parin päivän päästä sitten lääkärillä käynti ku nivuset oli kipeet. Ei mitään näkyvää, mutta käsky seurata nivusta ku saattaa nivustyrää tehdä.

Olihan reissu.


Valitettavasti muuta ei ole reitistä.


Sitten oli Willimies ajotkin. Siellä olin sitten talkooapuna (orjana). Kuitenkin ihan hauakaa tekemistä. Perjantai meni rakentaessa kisakeskusta ja korttelirataa. Siinä päivän ku on ulkona ni kotona tarvii ku nähdä sänky ni nukku ennenku oli sängyssä. Lauantaina aamusta liikkeelle ja kohti kisakeskusta. Korttelikisapäivä, joten tuli sitten näytteille asettajiakin. Uusia tuttavuuksiakin löyty, mukavia ihmisiä. Sade pysy poissa lasten  kirikisan, mutta sato sitten perinteisesti korttelikisan aikana. Kisat ohi ja päivä täys ja kotiin. Sunnuntaina sitten takaisin kello 8 aikoihin eli kotona käytiin vaan nukkumassa. Noh päivän koettelemus oli sitten luuta-auton mekaanikkona. Paljon oli rengasrikkoja, kaikkee ei luuta-autokaan kerkii kerätä mukaan (roskat ja pudonneet pullot) vaikka kuinka yrittää. Sitten kun vielä tulee väsyneitä kisaajia kyytiin niin olisi hyvä olla erillinen raivausauto vielä perässä. Tänä vuonna oli sitten kolme väsynyttä kyydissä. Mutta siitä huolimatta hieno päivä ja kisa. Myöhään illalla olin kotona ja tyytyväinen.

Sitten vain sellainen juttu että kaupparekisterikeskus päätti että firman pito loppuu tähän. Toisin kuin olin ajatellut. Siinä sitten selviteltiin tilitoimiston ja verottajan kanssa mistä kyse. Selvisi se sitten eli Kareisen Pyöräkorjaamo Ky on poistunut yrityskartalta. 21.8.2018 poistuu 0400979399 puhelinnumero. Ne jotka tarvii miun numeron nii kysyy sit ihan henkkohtaisesti.

Nyt mennää jo elokuuta mutta siitä myöhemmin.

Hei, ajelkaa turvallisesti siellä.