Sunbilla (levikepaikka)-Urrugne (leirintäalue)
Eilen illalla samalle levikkeelle tuli rekka unille, kuski kävi kysyy et häiritseekö ni sanoin et ei ku käyn kohta nukkuu ja niin kuulema hänkin. Aamulla oli rekka häipynyt ennen miun heräämistä. Itse laitoin leirin kasaan heti kun oli riittävän valoisaa. Ensin se kolme kilsaa takaspäin ja kas riippusilta kävelijöille ja fillaristeille. En eilen sitä huomannut ollenkaa. Sitten oltiin joen oikealla puolella, sorapintaista oli ja ei sille minkään voinnut. Siitä vaan eteenpäin kunnes kumi puhkes. Tällä kertaa etunen, siellä oli jonkun kasvin piikki päällisessä kiinni. Ei ku uus paikalle ja matka jatkuu. Sorapinta oli paikoin niin huonossa kunnossa että olisi ollut parempi olla maastopyörä, mut vastaan tulevien pyöräilijöiden kannustus antoi voimaa jatkaa. Muutama hieno tunneli oli matkan varrella.
Sit tultiin jobtiheämmän asutuksen reunalle ja kävin ostaa sikareita et voin polttaa ku näen meren. Siinä sit ajettiin jo Ranskan puolella pitkin joenrantaa ja yhden mutkan näin sen, Atlantin valtameren. Pysähdyin, kävin istumaan ja laitoin sikarin palaa. Osatavoite saavutettu. Hyvä mie!! Yli 5 000 km selän takana jokjnen edessä. Siinä aikani ihailin merta ja soitin yhden puhelun ja sitten alkoi auki olevan leirintäalueen etsintä. Monet oli kiinni, kunnes yhdessä neuvoivat yhteen leirintäalueeseen joka on auki. Eiku sinne polkasten.
Leirintäalueen portilla oli pientä ruuhkaa ja sain itseni sisään ja samalla tilasin aamuksi 2 patonkia ja yhden suklaacroisantin. Kyllä palbelu pelaa. Sit teltta pystyyn ja lyhköset päälle ja kevyemmät kengät jalkaan ja kauppaan. Olen kaksi yötä tässä ja huomenna huollan pyörän ja muutenkin lepäilen ja perjantaina jatkan matkaan. Katsellaan huomenna mitä muuta tulee tehtyä. Nyt nautiskelen kunnon leorielämästä hetken ja katson videoo ja käyn sitten nukkuu.
Nyt sitä ollaan oltu 100 päivää reissussa.
Kuvat
