perjantai 28. joulukuuta 2018

Vuoden tilitys

Tämä vuosi oli pyöräilyllisesti sitten heikoimpia vuosia, kilometrillisesti siis. Tänä vuonna on sitten sattunut kaikkee.

Tuli ajettua muutama yön yli reissu, muutama brevetti, muuten vaan ajelua, lopetettua firman pito, saatu työpaikka. Mutta kuitenkin reissut ollut aivan mahtavia ja siten tullut löydettyä se oma laji. Sitä sitten jatketaan ensi vuonna.

Kaikkeen sitä tulee lähdettyä, kuten ajetaan yön yli kohti Helsinkiä ja sit vielä vähän matkaa takaisinpäin. Hauska reissu. 200 ja 300 brevetit meni ihan kivasti hyvässä kelissä. 600 meni sitten helteisessä kelissä ja siitä palautuminen otti aikansa kyllä tehokkaasti (tuo rupes vaan laiskaksi, ei siin muuta syytä ole) . Pieniä lenkkejä tuli ajettua syksyn mittaan.

Sitten huomasin et B&M Luxos U sanoi työsopimuksen irti. No uutta tilaukseen ja samalla varalle saman valmistajan IQ-X lamppu. Koeajot meneillään että löytää kytkennät. Supernovan dynamo takavalokin tuli, on kirkas (ihan sika häikäsevä, mulkku). Uutta keulaa odotellessa, tulee kun kerkii. Sit rupee mankeli olee valmis pidempiin reissuihin.

Talokin on myynnissä. Aikansa kutakin, uudet tuulet puhaltaa. Työpaikka löyty naapurikaupungista. Niin oli tuossa häätkin, kummipojan häät.

Ei hyvää ilman surua. Syksy meni pitkälti äidistäni huolehtien ja murehtien. Nyt ei tarvitse enää murehtia. Hän poistui keskuudestamme maanantaina 17.12.2018
Rauha hänen sielulle. Antakaa rakkaillenne sitä kallista aikaa ja ylimääräinen hali tai suukko.

Vielä ajan pari pientä lenkkiä tänä vuonna, mutta seuraa kirjoitus tulee ensi vuonna.

Ajellaan varovasti ja pidetään valot päällä.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Sähköpyörän koeajoa

Päätin menneellä viikolla kokeilla sähköavusteista pyörään kahden työmatkan verran. (Toi äijä rupee olee heikko ja vanha. Tarvii kohta tollasen) Pyörä on Spessun Vado 4.0

Töistä kotiin oli eka matka (47 km). Sää oli tuulinen ja vastainen kaiken lisäksi. (Ihan oikein tuollaiselle vanhalle kehärääkille joka mihinkää jaksa ilman apuja) Pyörä tuntu aika hassulta ensi alkuun, mutta nopeesti tottu avustukseen. Vastatuuleen matka taittu vaivattomasti ja mäet nousi vielä vaivattomammin. Kylmäkin meinas tulla kunnolla. Matkaan meni 2 tuntii ja 4 minuuttia kaikkine pysähdyksineen.(toi juoksi vähän väliä puskaan) Mutta kotiin päästiin.

Seuraavana aamuna sitten toiseen suuntaan. Samalla tuli huomattua että akkua ei hirveesti ole jälljellä, mutta ihmiskoehan tää on. Ja samalla saa selville ominaisuuksia selville. Joutsenon jälkeen loppui akun kapasiteetti, MUTTA muutaman hetken jälkeen huomasin mielenkiintoisen jutun. Akku luovuttaa jonkin verran avustutta vaikka on lopussa. Ei juuri avusta mäessä, mutta tasasella kyllä. Loppumatka tultiin suurimaksi osaksi lihasvoimalla. (Oikein tuolle mulkerolle, mitäs pitää taukoja ajamisessa) Perille päästiin kyllä.

Avustusta oli 3 pykälää. Kovimmalla pääsee mäet vauhdilla ylös, samoin 2/3 osa avustuksella. 1/3 avustus on hyvä sitten pitkällä matkalla, joutuu hiukan käyttää lihasvoimaa. Pyörähän painaa jonkin verran yli 20 kiloo, jonka huomaa ylämäessä ja avittaa alamäessä. Avustus loppuu 25 km/h kohdalla eli ei mikään formula ole.

Plussat
-avustus toimii hyvin
-tekee pyörällä ajosta helppoa ja nauyittavaksi
-kaupunkia alueella on jopa autoa parempi ja nopeampi ja näppärämpi
-akusta riittää virtaa ja avustusta aivan loppuun jonkin verran.

Miinukset
-pitkällä matkalla pitäisi olla lataus molemmissa päissä tai lataushärpätintä pitäisi kuljettaa mukana.
-avustus alueita saisi olla enemmän kuin kolme(mahdollisesti ohjelmoitavissa)

Loppusanat
Puoltaa kyllä sijansa pyörägenreissä. Hauska laite kokonaisuudessaan. Jos työmatka olis lyhyt, niin tuollainen olisi tallissa. Käykää hyvät ihmiset koeajamassa, voi mielipide muuttua kuten minulla.

Hei, ajellaan turvallisesti siellä liikenteessä ja muistetaan valot ja heijastimet, että autoilijat huomaavat meidät.

perjantai 7. syyskuuta 2018

Ruska?

Näillä näkymin joudun jättämään Ruska ajon väliin ennenkuin edes alkaa. Syy on se että on ongelmia jalkojen kanssa. Ollut jo 600 jälkeen ja ei ole paremmaksi tullut. Nyt mennään terveys edellä. Ei pidä rikkoa itseään, niitä ajoja tulee kyllä lisää. Lisäksi syynä on läheisen huono kunto, parempi olla saatavilla.

Näillä mennään tällä kertaa. Osallistujille turvallista matkaa. Katsotaan mitä ens vuonna tehdään. Saatan tehdä pienen reissun fillarilla.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Elämän hektisyys

Kyllä taas huomasi elämän hektisyyden elokuun alkupuolella. Yritä siinä saada firma lopetettua ja homma kasaan. Siinä sitten nauttiessani vapaista ja ajelusta, samalla siirtäessä tavaroita kollegalle, tuli tilaisuus. Huomasin olevani töissä vieraalla, pitkästä aikaa palkkatöissä. Kun tulee tilaisuus niin tarttukaa siihen, ne tulee ihan yllättäen ja puskista. Mutta näillä mennään nyt eteenpäin. Osa lukijoista tietää kyllä missä olen töissä.

Sitten tiedotus, firman puhelinnumero poistuu kohtapuoliin käytöstä. Ne jotka tarvii miun numeron, niin laittakaa viestiä.

Ajellaan varovasti.

perjantai 3. elokuuta 2018

Kesä- ja heinäkuu

Sitä ei ole oikein jaksanut kirjoittaa blogia, mutta nyt tulee sitten kahden kuukauden tarinat kerralla.

Kesäkuu ei ollut niin lämmin kuin toukokuu mutta oli se kuitenkin kesäinen. Yön läpi tuli pyöräiltyä ku tuonne etelän suuntaan tuli lähdettyä. Oli hauskaa ja väliin tuntu kylmältäkin. Porvoossa pidettiin tauko (saunaa, syötävää ja kaljaa) ja pienet tirsat (saanu ku 15 minsan, Matti sai 45 minsan tirsat). Sitten matka jatkui Vantaalle. Hienot oli maisemat reitillä. Perillekin päästiin ehjänä, vaikka välillä epäilytti.










Loppupäivä meni sitten ystäviä tavatessa ja syödessä, kunnes iski zombiolotila pitkästä valvomisesta. Ystävät piti huolen ettei mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Talon isäntä sano mistä löytyy sitte paja mihin mennä nukkumaan. Sinne sitten kömmin.

Sieltä sitten aamulla heräsin, kyllä nukkuminen on kivaa. Oli ihan pirtee olotila. Siinä sitten aamupalaa tai oikeammin voisi sanoa brunssia. Ja tavarat läjään ja takaisin maantielle. Nytten sitten eri reittiä kohti Porvoota. Kyllä pitää sanoa että on Suomi kaunis kesällä. Hienoja pikkuteitä (tiedän että jotkut on erimieltä) mutta kuten sanotaan kauneus on katsojan silmissä. Porvooseen saavuttiin ja syömässä käytiin ja sitten pyörien lastaus autoon ja loppumatka autoillen kotiin. Hieno reissu.









Eka osaToka osaKolmas osaNeljäs osa hyvää katselua.

Muuten kesäkuussa tuli sitten pyristeltyä maanantailenkeillä kunnes kyllästyin henkiinjäämis taisteluun. Ehkä parhain päästös ikinä. Imatralla on kyllä maantiekuskeja niin miehissä kuin naisissa, mutta heitä ei kiinnosta yli 30 keskarilla ajaminen tai ei yksinkertaisesti vauhti riitä siihen. Mutta en ole menossa enään maanantailenkkeihin joten ei ole miun murhe. Joten KIITOKSET Makille maanantailenkeistä.

HEINÄKUU

Kai sitä on jonkin asteisen aivovamman saanu pienenä leikkiessä. Ainakin välillä tuntuu siltä että olis muutama ruuvi löysällä ja kourallinen puuttuu, mutt kait siitä jotain kivaa seuraa ku tulee näitä päähän pistoksia. Ai mikä oli nyt päähän pistos? No 600 brevet, sehä onnistuu kivasti tuonne etelän suuntaan, tasastakin. Ja kelikin kiva. Luulitko tosiaan et tehdään noin helpolla? Ehei, pohjois-karjala, pohjois-savo, etelä-savo noin niiku suurpiirteisesti ja nousumetrejä yli 4500m ja kulutuskin oli kohillaan miulla melkein 11 000 kilokaloria. Tuo varmaan selittää sen miks miun varteen ei läski tartu.

No mutta siis mennään tarinaan. Eli tietämättömille kyseessä on pitkämatka aikalimiitillä ja nyt kyseessä 600 km ja aikaa 40 tuntia.

Perjantaina klo 19:00 startattiin "siwan" pihalta liikkeelle. Ajettiin ensin pienet 'mutkat' alkuun ja sitten kohti Särkisalmea jossa ensimmäinen tauko ja täydennys. Sitten kohti Punkaharjua, josta sitten kohti Kerimäkeä ja sen läpi ajaen. Sitten kohti Puhosta. Kyllä on kauniit maisemat ja mäkiäkin alkoi olemaan. Sitten parin tunnin unet metsässä. Sitten matka jatkui kohti Puhosta. Sitten koukaten Kiteen kautta Tolosenmäkeen aamukahville.

Rääkkylässä sitten ruokapuolen täydennystä ja takaisin satulaan. Sitten Liperissä tauko, sanoinko jo että sää oli helteinen. Käsämässä käytiin kääntymässä Varkauden tielle. Ruokatauko oli sitten Heinäveden kohdilla. En tarkkaa muista käytiinkö uimassa ennen vai jälkeen, mutta tosimies ei simmareita tarvii. Pyyhe oli mukana. Virkisti kyllä, hetken. Sitten jatkettiin matkaa ja suunnattiin Leppävirtaa, siellä taas täydennystä. Sitten kohti Varkautta. Siellä jädetauko. Sitten nokka kohti Oravia. Muistinko mainita että oli mäkiä, paljon mäkiä. Oravi ohitettiin ja sitten mentiin jalkapallokentän huoltorakennukseen nukkuu 1,5 tunniksi.

Herätys ja kohti Savonlinnaa. Hieno fiilis ku kello on 4 ja jengi purkautuu yökerhoista. Hesestä aamukahvi ja kohti Sulkavaa. Siitä kohti Lohilahtea. Lohilahdesta alkaa 10 km pätkä mikä on pelkkää mäkeä. Juha sitten halusi pikkasen nopeammin ajaa, niin hän lähti menemään. Itse jäin polkemaan tasaisesti eteenpäin. Virmutjoki, ei enää pitkästi enää. Ruokolahti, vähenee vähenee. Pieni mäki, pikemmin nyppylä, ei edes mäki. Mieli sano tuon Mont Blank, et pysty ajaa, taluta. Siihen mennessä oli kaikki mäet ajettu ylös. Vähän kirosin. Sitt katoin kelloa, vielä ehtii, enää tuo mäki ja sit on helppoa. 'Siwan' pihalla minuuttia ennen määräaikaa. 39 tuntii 59 minuuttia meni aikaa ja mie aivan poikki. 

No siitä kotiin suihkuun ja lähikuppilaan syömään. Illalla huomasin että kaikki juomani nesteet tuli läpi. Eiku terkkariin ja nesteytykseen. Kolme tuntii tipassa autto kummasti. Parin päivän päästä sitten lääkärillä käynti ku nivuset oli kipeet. Ei mitään näkyvää, mutta käsky seurata nivusta ku saattaa nivustyrää tehdä.

Olihan reissu.


Valitettavasti muuta ei ole reitistä.


Sitten oli Willimies ajotkin. Siellä olin sitten talkooapuna (orjana). Kuitenkin ihan hauakaa tekemistä. Perjantai meni rakentaessa kisakeskusta ja korttelirataa. Siinä päivän ku on ulkona ni kotona tarvii ku nähdä sänky ni nukku ennenku oli sängyssä. Lauantaina aamusta liikkeelle ja kohti kisakeskusta. Korttelikisapäivä, joten tuli sitten näytteille asettajiakin. Uusia tuttavuuksiakin löyty, mukavia ihmisiä. Sade pysy poissa lasten  kirikisan, mutta sato sitten perinteisesti korttelikisan aikana. Kisat ohi ja päivä täys ja kotiin. Sunnuntaina sitten takaisin kello 8 aikoihin eli kotona käytiin vaan nukkumassa. Noh päivän koettelemus oli sitten luuta-auton mekaanikkona. Paljon oli rengasrikkoja, kaikkee ei luuta-autokaan kerkii kerätä mukaan (roskat ja pudonneet pullot) vaikka kuinka yrittää. Sitten kun vielä tulee väsyneitä kisaajia kyytiin niin olisi hyvä olla erillinen raivausauto vielä perässä. Tänä vuonna oli sitten kolme väsynyttä kyydissä. Mutta siitä huolimatta hieno päivä ja kisa. Myöhään illalla olin kotona ja tyytyväinen.

Sitten vain sellainen juttu että kaupparekisterikeskus päätti että firman pito loppuu tähän. Toisin kuin olin ajatellut. Siinä sitten selviteltiin tilitoimiston ja verottajan kanssa mistä kyse. Selvisi se sitten eli Kareisen Pyöräkorjaamo Ky on poistunut yrityskartalta. 21.8.2018 poistuu 0400979399 puhelinnumero. Ne jotka tarvii miun numeron nii kysyy sit ihan henkkohtaisesti.

Nyt mennää jo elokuuta mutta siitä myöhemmin.

Hei, ajelkaa turvallisesti siellä.



tiistai 5. kesäkuuta 2018

Toukokuu oli ja meni

Toukokuu oli sitten miun muistin mukaan kaikkien aikojen lämpimin (ei ton muisti pitkälle riitä). Hellepäiviä oli riittävästi ajaa maantien laitaan. En ole aikaisemmin tätä määrää ajanut toukokuussa, 1357 km noin.

Sain tehtyä ihan yön yli reissun ja samalla testattua pakkaamista. Sen mitä tarvii ja mitä ei tarvitse reissussa. Lähtöä edeltävänä päivänä kävin sitten teippauttamassa selkäni (ei toi muuten kestä kasassa, hajoo ja luhistuu). Aamulla sitten nukuin pitkään (sen siitä saa ku valvoo yöt) kiireellä pyörän pakkaus ja tielle. Olotila ei ollut ihan parhain (krapula tolla oli, mitäs maisteli viiniä kono yön). Lämmintä oli ja vettä kulu. Pohja-Lankilan kautta Punkaharjulle. Flesha porukkakin ohitti miut. Hyvä vauhti oli pojilla.  Punkaharjulla sitten ruokatauko ja kohti Savonlinnaa. Savonlinnan Lidlistä ruokaa ja pieni tauko siinä tankaten. Sitten kaupungin läpi toiselle puolelle ja yöpaikan etsintä. Sellainen löyty, mutta olisi voinut vähän paremminkin valita. Hyttysiä ja muita lentäviä ötököitä aivan järkyttävästi. Äkkiä vaan bivy, makkari ja alusta nukkuma kuntoon ja itse perässä.










Aamulla heräsin eka kerran ja leiri samantein kasaan ja tielle. Kello oli vähän yli 6 (hullu miäs ku tohon aikaa liikenteessä). Nokka kohti Sulkavaa, hiljainen oli tie. Ei kovin montaa kulkijaa ollut. Sulkavassa piti käydä pyörähtämässä ja ei siellä juuri ketään liikkunut. Eikun kohti Lohilahtea, tuulikin näytti pikkuhiljaa nousevan. Onneksi tuuleenselän takaa (mitähän siitäkin olis tullut jos vastatuulen olis puurtanut). Lossimatkakin oli reitillä, Lohilahtikin tuli vastaan. Taukopaikka ja ruokaa ja kahvia. Jonkin aikaa latailin kännykkää siinä. Sitten takaisin satulaan ja kohti seudun mäkiä. Niitä riitti tällänreitillä. Sitten se Virmutjoki tuli vastaan. Tauko ja matka jatku kohti kotia. Kotiin pääsi taas ajoissa. Tavarat kuivamaan ja suihkun kautta Rautionkulmaan syömään (on muuten hyvä pizza).

Taas tuli oppia siitä mitä kannattaa ottaa mukaan ja mitä ei. Ensi kerralla taas ollaan viisaampia.









Loppu kuukausi oltiin sitten rauhallisesti, mitä nyt naapurikaupungissa tuli käytyä.
Ulkomaankirjeenvaihtaja kävi sitten 'ulkomailla', naapurimaakunnassa.

Hei, ollaan varovaisia siellä liikenteessä, morjestetaan kun kohdataan.



maanantai 14. toukokuuta 2018

B300

Mitä sitä muuta tekis Helatorstaina ku ajais 300 brevetin? Aamusta kukon pierasun aikaan ylös ja ulos raikkaaseen kevät säähän (v'ttu tuo hullu raahaa miut pakkaseen) Sitten vielä ajokavereiden odottelua ja nollakuitti automaatista. Liikenteeseen.
Näin aikaisin aamulla keli tuntui hyvin viileältä, mutta alku tuntui menevän hyvin.

Äkkiä oltiin Puumalassa, myötätuulen avittamana (nauti nyt vielä ku on mahdollisuus). Aikaisemmin pidettiin parin minuutin tauko (jotku meni puun juurelle) Nyt sitten Puumalassa leima ja vähän täydennystä ja matka jatkuu. Sitten ajettiin suoraan Anttolaan asti ja siellä Ravintola Rysään (mitä te oikein kuvittelette, hävetkää). Palvelu erinomaista ja ruoka todella hyvää (kait se on hyvää nälkäsenä ku tuo ajaa). Siitä sitten jatkettiin matkaa.

Sitten alko Anttolan mäet ja jokunen auto meni aivan liian läheltä. Muuten kyllä oli rurvallista ajaa. Käännös vasempaan ja museotielle. Pieni tauko ja reviirimerkki ja matka jatkuu. Nyt sitten mentiin aikalailla vastatuulessa tai sivuvastasessa tai sit tuuli pyöri. Ristiinassa oli päästävä istumaan posliinille (ettei ruon tartte puristaa perseellä) Motoristien kauden avaus näytti olevan myös siinä. Takaisin tielle ja puurtamaan. Suomenniemen kohdilla nestettä ja jäätelöä ja leima.

Siitä takaisin puurtamaan, katse kohti horisonttia. Savitaipale ohitettiin, käännös oikeaan ja kohti Lemin kirkonkylää. Kouvon baarissa tankkaustauko ja vielä olis 75 kilsaa määränpäähän. Eikun ratsun selkään ja valkoista viivaa mittaamaan. Nyt tunsi kyllä vastatuulen ja väsymyskin rupesi painamaan. Lappeenranta ohitettiin, Joutsenokin meni. Nyt on väsynyttä oloa, todella väsynyttä. Imatra lähestyy ja pikkasen joutuu kiertää et saa viimeiset kilometrit täyteen. Täyteen tuli ja loppuleima Rautionkulmasta. Sitten kotiin suihku ja toiset vaatteet ja Nesteelle syömään (ei se menny pyörällä, taxilla meni)

Kaikkee näki ja koki, mut ollaan varovaisia siellä liikenteessä ja käytetään niitä perävaloja ja muita huomiota herättäviä vaatteita.















keskiviikko 9. toukokuuta 2018

"Maltillinen"

Tuo otsikon sana sai aivan uuden merkityksen maanantaina. Pidetään vauhti maltillisena. Voin käsittää kyllä aivan "väärin" kyseisen sanan, mutta mielestäni se tarkoitaa sitä ett vauhti on sellanen että kaikki pysyy mukana. Mutta ehkä se "maltillisuus" on sitten aivan jotain muuta, miulle se oli viikon kovin lenkki ja sellai juuri siinä punasen rajalla ajamista. Ihan siinä välillä punasella käyden ja watteja ihan reilusti tarjoten. Kiva lenkki sinänsä, MUTTA olis ihan kiva saada juotua jotain jossain välissä. Se mikä ärsytti oli se että just kun saat kiinni nii taas vauhti nousi.

Lenkin lopussa kyllä sanottiin että tavan sissi olet. Siis tilanne tieto lukijoille, talvella en tehnyt mitään kunnon eteen, lorvin, nukuin, join kaljaa, söin ja vähän ajoin, MUTTA ei kiinnostanut pätkän vertaa ajaa enempää ku oli pakko. Nyt on ajettu sama määrä kilsoja kahdessa viikossa ku koko talvena.

Mut hei mennään turvallisesti siellä liikenteessä.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Kauden eka brevetti

Nyt on eka brevetti ajettu. Aamulla klo 9 lähtöleima ja liikkeelle. Ettei asia olis helppo, niin kammet ei ollut täysin oikeassa asennossa. Ei muuta ku irti ja uudelleen laitto ja matka jatku. Lauritsalan kautta Vehkataipaleelle ja sieltä Taipalsaarelle. Siinä pieni tauko ja sitten kohti Savitaipaletta, jossa lounastauko, sitten jatkettiin Taavetin tietä niin pitkään kunnes päästiin Uimintielle. Sitten oli mäkistä maastoa Lemin kirkolle asti. Siitä sitten kohti Lappeenrantaa ja Lauritsalan Violetissa tauko. Sitten loppumatka Rautioon yhtä soittoa. Loppuleima ja kotiin saunaa

https://connect.garmin.com/modern/activity/2658394217

Viikonloppu muualla

Ulkomaankirjeenvaihtaja kävi sitten ihan eteläisessä maakunnassa pyörähtämässä. Lasketaanko se ulkomaaksi? Ihan piti käydä kattomassa Helsingin vilinää perjantain verran ja sitten lauantai ja sunnuntai meni ystävien kanssa.

Onnibussilla Stadiin ja sitten kiireellä Kampista Sofiankadulle. Juu ei kannata ottaa ratikkaa tai bussia, kävellen olet perillä aikaisemmin. Niin siinä sitten näin ensimmäisen ystävän ja eiku syömään. Kyll oli hyvää pizzaa. Sitten ystävän kyydissä Sturenkadun lähelle ja kohti hostelllia et voi sisäänkirjautua ja saa laukun säilöön siksi aikaan kun käy kaupungilla.

Kyllä tavallaan näytti keväältä siis näytti (kieli pitkällä katteli kuitenkin naisten sääriä) ilma oli hiukan vilpoinen vaikka aurinko paistoi.  Kävin ihmettelemässä kaupungin menoa ja kävelin ympäri kaupunkia. Sitten vain takaisin hostellille vähäksi aikaan lepäämään. Sitten tuli ystävältä soitto ja eiku pihalle odottamaan. Sitten tapaamaan paria vanhaa ystävää pubiin. Siitä sitten kohti Espoota ja Vaakkuvaan Ankkaan, jossa sitten istuttiin jonkin aikaa. Sitten pitikin ottaa bussi kohti Hesaa josta sitten ratikalla hostellille ja nukkumaan.

Lauantai aamuna sitt aamupalalle virkeänä. (Ei tuo mitenkään virkeä ollut vaan yritti olla hereillä kaikin mahdollisin keinoin) Hostellin kahvi ei sitten millään herättänyt, joten jonkin ajan kuluttua kirjauduin ulos ja suuntasin kohti Toni&Toni liikettä. Morjestamaan Toneja ja kuulemaan kuulumisia ja sain hyvää kahvia. Hyvin näytti pojilla homma toimivan. Siitä sitten läksin kohti ystäväpariskuntaa kattomaan että kuinka toipilas jaksaa. Mies oli riippuliidin onnettomuudessa ja pari päivää sitten kotiutunut sairaalasta.

Aika kului kivasti siinä höpistessä ja ulkona käydessä. Aikani siinä istuessa tuli puhelu ystävältä että ollaan kohta ihan siinä lähellä. No ei muuta ku hyvästelyt ja ystävän kyytiin. Ruokakaupan kautta Klaukkalaan. Ilta meni istuessa ja hölöttäessä.


Sunnuntai aamuna ima tuli aamukahville. Sitten autoon astu as kohti Torron suota. Pitkospuita, maastoa ja viimein syömistä. Aivan ihana reissu. Paluu matkalla sitten pari kertaa pilkin. Sitten vain iltapala ja nukkumaan.






lauantai 14. huhtikuuta 2018

Maantiekauden avaus.

Pitää sanoa että ei ole vuodet toistensa veljeksiä. Mutta nyt tänään aukaisin maantiekauden. Jotkut ovat avanneet kauden jo aikaisemmin mutta itse odottelin lämpimämpiä kelejä. Mutta nyt sitten alkaa tavoite kilsojen takaa-ajo, niistä ollaan jäljessä aika reippaasti (1640) mutta katotaan miten miehen käy.

Noh eka lenkki ja heti karkas lapasesta. Ei sitten enää puhuta mitään alle 100 kilsan lenkeistä. Jooko? (ne puhuu kuitenkin siun selän takana, on sellasia piruja ja luuletko olevas joku isokin stara. häh?) No en luule oon vaan tällanen tavan tallaaja joka haaveilee kaikesta kivasta joka liittyy pitkään matkaan. Nyt kirjoitus karkas sivuraiteelle. Mutta siis ensi ajettii sellai rauhallisesti kohti Simpeleen TBtä ja sit tuumattii et ajetaan sittekin tuolta mutkan kautta kiertäen Simpele ja sit vasta TBlle taukoa pitämään.

Siitä sitten nokka kohti Imatraa ja tietenki vastatuuli, homma hoidettiin sellai että 2km ja vaihto vuorovedolla, pidettiin tasainen vauhti ja käännyttiin sitten Rautjärven kk kautta tutulle tielle. Sama mitä aikaisemmin tultiin ja nyt mentii toiseen suuntaan. Siinä sitten ohitettiin tuttu kuski joka käveli juuri mäenpäälle että pääsee helpommin liikkeelle. Loppu lenkki meni ihan kivasti mutta oli ilmestynyt vielä yksi ajaja lisää ja miulla saati kaverilla ei ollut mitään tietoo et oli neljäskin ajaja. Entä jos olisi tullut nurinmeno? Ei siinä kerkii ajatella muita, voin sanoa sen kokemuksen syvällä rintaäänellä vai onko jollain vielä enemmän kokemusta kolareista. Jos on kaks per vuosi nii voi puhua ja nyt ei lasketa niitä jotka ajavat kisaa.

Tuosta tulikin mieleen että pitäsköhä varoittaa ensiapuasemaa? Mutt  lenkki oli kiva ja jalat toimi (toi ihmettelee vieläkin mistä se johtuu) Mutta hienoa kevättä kaikille ja hei. OLLAAN VAROVAISIA SIELLÄ LIIKENTEESSÄ

Tässä teille katsottavaa

Relive 'Morning Ride'


       


Vanha sai uudet vaatteet.