sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Kahden vuoden tavoite

Otsikon mukainen tavoite saavutettu tänään. Kaksi vuotta siihen meni, mutta nyt se on poissa kummittelemasta. Moni ihmettelee mikä, kaks vuotta sitten sanoin että ajan yhdessä porukassa vasta sitten kun ajan 100 kilsaa 30 km/h keskitunti nopeudella.

Tässä data


maanantai 15. syyskuuta 2014

CCG:n mettä ajoleiri

Siis tuollainen oli sitten viikonloppuna Räyskälän lentokentän lähistöllä olevalla mökillä. Sinne piti lähteä sitten niiku ajoissa perjantaina aamujunalla. Kamat kantoon ja mies Krampuksen päälle ja kohti juna-asemaa, hyvin rullaa, kiva ajaa ja sitten ku olen sen pari kilometriä ajanut, ni takakumi tyhjä. Muutaman minuutin mietintä paikkaanko/vaihdanko sisurin tässä ja nyt vai talutanko pyörää sen 5 kilsaa asemalle, päätin sitten taluttaa pyörän asemalle. Voin sitten sanoa ettei pyöräilykengät ole mitkään kävelykengät, on meinaa nilka vieläkin kipeet.

Ja sitten ne saatanan VR:n pyörätelineet. Voiko noin päin persettä suunnitella telinettä mihin ei mahdu mitään ja joudut käymään vitummoisen taistelun et saat fillarin roikkumaan niihin. Perkeleen Venaa Rauhassa vois tuodan takas ne konnari vaunut ni tulis noita ihmisä takas junaan fillarin kera, nyt suuntaus näyttäs olevan se et mennään bussilla ja varmaan itsekin menen seuraavan kerran bussilla. Eipä siinä junamatkassa sitten oikein muuta ku taas tapeltiin telineen kanssa Tikkurilassa.

Tikkurilassa oli sitten vastassa KMW, pyörä autoon ja (kalja)kaupan kautta kohti Räyskälää. Kumma kyllä Supermarketissa ei ollut pikaliimaa, mikä kyllä löyty pikkukaupasta joka oli huoltamon kylessä. Pikaliima oli ihan sitä varten et saan paikattua ulkokumin, ku oli gettotubeless versio. Mutta ei mennä asioiden edelle. Päästiin Räyskälän lentokentän ravinteliin lounaalle, oli ihan hintansa väärti, siitä sitten soitto ja sitten avaimen haku mökkiin, mökille ja purkautuminen autosta mökillä. Siinä sitten siirrettiin kamat sisälle ja laitettiin pyörän ulkokumi kuntoon, pikaliimaa pari kerrosta ni johan loppu ilma vuoto. Releiden vaihto ja maasto kutsuu.

Siinä sitten mentiin Räyskälän maastoja ekaa kertaa eläessä, kaikkee sitä kerkee näköjää kokea, maisemia ihmetellessä ja pyörän vikurointia taltutellessa ja maastopyöräilyn alkeita muistellessa. Naama makeessa virneessä ajetaan ja yritetään ylittää itsensä, sitä ku omistaa nopeat jalat ja hitaat kädet, niin eikös se jossain välissä kostaudu. Pikkusillan jälkeen otin sitten puun liian liki ja otin kunnon kosketuksen ja päräytin takajarrukahvan päreiksi. VOI VITTU jee eka maastolenkki näin syksyllä ja heti kalustotappiota. Onneksi KMW soitti heti HC:lle et onks siulla jarruu, tääll on jo jarru päreinä. Vastaus oli että tuo. No ei muuta ku takas mökille etujarrun kanssa, et prkl oli pikkasen vaikeeta.

Mökillä odotellessa HC ja lynx tulivat paikalle ja sain sitten koko ohjaustangon stemmeineen kouraan. Pikkanen mietintä ja sitten oma tanko pois ja laina tanko jarruineen paikalleen. Siinä sitten odoteltiin muita ja laitettiin ruokaa valmiiksi, latailtiin valoja. Paikalle sitten valuivan Tank Driver, Petjala, Kauppinen eli meitä oli 7, minä, KMW, HC, lynx, Tank Driver, Petjala ja Kauppinen. Siinä sitten porukalla syötiin pientä palaa (muisti kuva voi olla väärä, siirrän vastuun muille) sitten taas pyörän päälle ja valot mukana. Valoisaa oli vielä kun lähdettiin ja ajeltiin siinä kentän ympäristössä, siellä on ihan perkeleen hienoja polkuja ja kaikkee kivaa. Siinä sitten ajeltiin ja ruvettiin pikkuhiljaa sytyttelee lamppuja sitä mukaan kun ei oikein nähny. On se vaan ihan v:n kivaa ajaa pimeessä metässä ja mitään muuta et nää ku sen kohdan mihin lamppu näyttää. Vauhti tuntuu kovalta vaikka mentäisiin ihan matelemalla. Ihan saatanan hauskaa. Siinä sitten tultiin mökille ja muistaakseni syötiin ennen saunaa.

Saunassa käytiin ja oltiin ja kaljaa kului, maailmaa paranneltiin ja johonkin aikaan käytiin nukkumaan. Ilta osio kuuluu julkaisukelvoton kategoriaan, tällä yritän säästää heikkohermoisten hermoja ja pitää herrat tyytyväisinä ettei leviä salaista tietoa muille. Ja toisekseen omat muistikuvat on sitten ihan jotain muuta.

Siinä oli perjantai.

Aamulla sitten sitä tuli herättyä ihan normi aikaan 6.00-6.30 (ei ollu laseja päässä ni ei nähnyt tarkasti) Siinä sitten yrität pikku hiljaa heräillä päivään ja juoda kahvia, siihnä ohessa syödä aamiaista. Siinä aamun/aamupäivän aikana sitten paikalle ilmestyivät Shimaani, Mutanaama, Katila ja Eppu perheineen. Sitten lähdettiin maastoon ja jonkin ajankuluttua jakauduttiin kahteen porukkaan. Mainittakoon sitten tähän väliin että Eppu ajoi fixillä eli kiinteällä välityksellä.

Pitänee sanoa se et kyll tuolta löytyy kivikkoa ja juuria ja mäkiä ja mahtavia maisemia ja polkuja ja tietä ja taas polkua ja kai mainitsin jo polut. Kaks sellasta pidempää taukoa pidettiin ja sitten ennen toista taukoa Epulla sitten oli muutama pinna poikki, joku tietävämpi saa kertoa mitä tapahtui, itse olin aika jonon hännillä. Siinä sitten oltiin nuotiolla ja ihmeteltiin ja syötiin nakkeja, ei ollu makkaraa. Sitten jatkettiin matkaa tietä myöten kohti mökkiä ja sitten tiellä ruvettiin sitten revittelemään. Sitä sitten riitti ihan tuonne Kaupalle asti, siinä sitten kalja mittainen tauko ja matka jatkuu. Päästiin mökille ihan kivasti suurinpiirtein kaikki ehjänä ja kilometrejä tuli noin 50 ihan hyvin metsässä olemiseksi.

Siitä sitten ruuan tekoon ja jotkut sitten meni saunaan ennen ruokaa ja siinä sitten ruuan jälkeen saunaan. Saunan jälkeen istuttiin grillillä sivistyneesti siihen asti kunnes Epun perhe poistui paikalta ja tässä kohtaan iskee itsesensuuri loppuillann ajaksi. Pari kuvaa tulee tähän kohtaan.




Siitä ottaa selvää kuka nyt selvää saa.

Se oli lauantai.

Sunnuntai aamuna heräsin sitten taas normiaikaan 6.30 (nyt oli lasit nenillä kelloa katsoessa). Siinä sain ihan rauhassa lukea is vai il lehden kannesta kanteen ja juoda kokista ja rouskuttaa maissilastuja.
Siinä sitten syötiin aamiaista ja valmistauduttiin vielä viimeiseen ajoon ennen kotiin lähtöä. Kauppinen kerkesi jo aamulla lähteä ja Katila teki valmisteluja kotiin lähtöä varten.

Vielä viimeinen kierros järven ympäri. Näköjään sitä on jotain oppinut viikonlopun aikana ku sitä rupesi paiskomaan fillaria mutkiin ja polkemaan lujempaa mitä pahemmalta näytti. Eräässä paikassa oli laavu ja siinä oli sukeltajia ja heidät varusteita. Eräs neito varmaat tunnisti komeat G-miehet, kun jäi niin ihaileva katse silmissä paikalleen jähmettyneenä katsomaan. Tiedä vaikka olis pelästynyt, mutta joka tapauksessa lopetti tekemisen mitä oli sitten tekemässä. Välillä mentiin lujaa ja välillä työnnettiin pyörää ja välillä sitten ylitettiin itsensä. Ja loppujen lopuksi löydettiin itsemme taas mökiltä. Siinä sitten laiteltiin tavaroita kasaan ja pakattiin autoja ja vaihdettiin tankoja. Sitten syötiin.

Sitten se oli taas tavaroiden pakkaamista ja jossain välissä käytiin saunassa. Taas pakataan ja tuhotaan muutama kalja ja kas kummaan saan koskea HC:n punaviiniin ihan luvan kera. Jee. Siinä sitten heitettiin heiheit ja nokka kohti Tikkurilan asemaa Petjalan kyydissä. Matka meni rattosasti ihan kaljan voimalla ihan Imatralle asti. Tikkurilan asema on sitten remontin takia iha perseestä oleva paikka. Siinä sitten taas VR:n stanan hienot keksinnöt edessä ja kauhukuvat mielessä kuinka ton fillarin sitten perillä repii irti ja kuinka saa raivokohtauksen repiä ne telineet irti ja joutua korvausvelvolliseksi.

No junamatka meni ..... ja Läpytirannan jälkeen siirryin irrottelemaan fillari. Oli tullu kaks lisää ja aiku iquu niissä on etukori. Hevonvitunpersesaatanamietapansenmulkunjokaonkeksinynäähornantelineet. Sain fillarin irti huh. Sitten alkaa viimeinen siirtymä kotiin. Oli muuten ihanaa ku ei tartenu kävellä vaan sai ajaa sellai rauhallisesti kohti kotia. Kyllä vaan väsytti ihan pikkasen.

Kiitokset kaikille paikalla olleille ihanasta viikonlopusta ja arvonimestä. Arvostan sitä tosi paljon.
Grandi66


tiistai 9. syyskuuta 2014

Satulat

Enpäs ollutkaan tänne laittanut noita satula ajatuksia. No nyt on sitten pitkällisen  testiajamisen jälkeen löydetty maantiepyörään satulat, kyllä peräti kolme ja niistä on vara valita. Yksi on Brooks, mallilla ei niin väliä mikä, toinen ISM ja malli on pikkasen vielä hakusessa, kolmas on Pro Turnix 142 mm leveenä. Olin ihmetelly ku noi muut tuntu hiertävän sieltä kassien juuresta, siis ei kuitenkaan painaneet pehmyt kudoksia tai jos painoivat niin sitten jostain ihme paikasta kuten nivusen vierestä tai reiden sisäpinnasta tai istuinluun päältä. Näitä ongelmia ei ollu Brooksin satulan kanssa koskaan ja hävis ISM satulan kanssa, tosin tää kokeilumalli oli pikkasen liian kova, Pro satula on nyt se mitä olen hakenut Brooksin seuraksi, kevyt, joustaa juuri sen mitä tällanen kukkakeppi tarvii, ei hierrä eikä paina, voin istua pitkääään satulassa tuntematta puutumista siis Brooks nykyaikaisena. Pitänee vaan hankkia toi ISM vielä kategoriaan ni ei tartte ku vaihtaa satula tarpeen tullen. Tänään sitten saadaan ne wattilukemat, vähänkö jännittää ja varmasti kaikkeni annan.

No niin nyt on sitten saatu teho pulkannaruista pihalle, kyll vaan pitää sanoa et kuulemma tarkkaa työtä tein ja polkemistekniikka on kuulemma kohillaan ja ei sitten muuta ku lisää tehoja naruihin.
Ukko sitten painaa tällähetkellä sen 68 kg ja pituutta on se 188 cm ja jalan inseam on 91-92 cm
Laitetaan ne tehot sitten tähän, hapenotto kyky ei sitten ole kummonen ku ollu tän kesän vasta polttamatta. Olis vielä pdf tiedosto mut en tiedä miten se lisätään.


'



sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Sunnuntaiajelu

Tulipa tämänkin sitten koettua, ajelua mutuna, ainoo minkä tiesin reaaliaikasesti oli syke, muut tiedot oli sitten kännyssä ja känny taskussa ja lujaa mentiin sykkeiden mukaan, meinasin ajaa sellasen pikkasen yli satasen mutta toi ilmojen herra päätti sitten heittää tuon tuulen- pelikortin peliin ja eihä miulla sitten ollu korttia millä olis tuohon vastannut. Vaikka oli uus Giro Air Attack kypärä visiirillä, vaikka hölmöltä näyttää, MI LAIK. Paras kypärä ikuna, nyt on sitten löytynyt ne satulat mitä tää kehäraato käyttää jatkossa, Brooks, ISM ja Pro yks malli, muistaakseni edellisessa mainitsin. Ja nämä kaikki yhdessä pyörän kanssa, siis voi jesse, en tiedä mitä sanoa. Ekaa kertaa eläessäni olen tykännyt vastatuuleen ajamisesta ja sen helppoudesta, "nyt on kyllä jätkällä päässä vikaa" ajattelette, mutta hei ihan tosissaan tänään vaan hymyilin kun tuuli vastaan. Taidan kyllä olla sairas. Tiistaina sitten saan tietää watit mitä nää pakkasen raiskaamat pulkannarut jotka tän muikunruodon jatkona on, joita jaloiksi kutsutaan, tuottavat.

Saa kommentoida, ihan vapaasti en pure, ainakaan kovasti. 

Ajodata ja syke data




maanantai 1. syyskuuta 2014

Tour de Helsinki 2014

Niin se siis kauden viimeinen kuntotapahtuma maantiellä. Olin taas lupautunut (siis aukassu sanaisen arkkuni taas jossain väärässä kohdassa) ajamaan joukkueessa. Sunnuntai aamuna sitten heräsin aikaisin ja ajatukset pyöri ajossa ja siinä mitä käy. Oltiin sovittu että nähdään CCG miehet klo 10 siinä portin vieressä. Numeron olin hakenu jo edellisenä päivänä. (kaksi hyvää syytä vierailla stadissa useammin, Suomen paras kahvi ja flipperi. Molemmat veljenpojan luona) Siinä sitten aamupalaa syödessä mietti syntejä syviä. Kamat niskaan ja kohti veloa.

Ensin kohti satamaa ja siitä baanalle ja sitten Töölönlahti toista kautta kiertäen. Jonkin verran oli ihmisiä liikkeellä ja mielenkiintoisia asioita näki matkalla velolle, esim. kuinka paljon roskaa ihmiset heittelee pitki maita ja mantuja. Kiva oli ajaa kun aurinko paistoi ja mieli oli virkee. Siinä sitten mentiin kohti veloa ja jalat tuntui tukkoisilta.

Velolla näin sitten Tuomaksen joka oli osallistumassa ekaa kertaa tapahtumaan. Sitten rupes näitä G-miehiä ilmestyä paikalle ja oli siinä yks Imatran urhelijoiden pyöräilijä (ei tällä kertaa allekirjoittanut, vaikka seuraa edustaa) Siitä sitten hölistiin tavoitteista ja taktiikasta, miun oli 4+ ja ehjänä maaliin.

Klo 11.00 sitten lähdettiin hitaaasti liikkeelle. Saattoajoa oli puolisen tuntia ja ei siinä kerinnä ajaa ku tunnelille asti johan pamahti rengas joltain. Ja se ihmeen ohittelu saattoajon aikana on sitten ihan turhaa jos ei ole jalkoja ajaa lujaa, siellä on tosiaan porukkaa joka kykenee ajaa lujaa. Sitten kun vapaa vauhti alkoi ni johan niitä väsyneitä tuli vastaan. Kannustus huutoja kuulu ihan nimen kera, Kiitokset kaikille kannustaneille.

Se ryhmä missä itse olin meni aikas haipakkaa, välillä mentiin 24 km/h ja välillä mentiin 42 km/h eli ajo oli hyvin nykivää. Itse meinasin pudota kyydistä monesti ennen ku diisel kone hyrähti käyntiin. Ryhmä oli suhteellisen kurinalainen ja merkit annettiin suht ajoissa, mitä nyt välillä takana tuleva tuli aivan iholle (ei mikään kiva tunne ku tuntee et joku osu vartaloon) ja vauhtii oli se 40. Juna meni todella kivasti, tarkoitus oli mennä kahden pysähdyksen taktiikalla, lähdössä ja maalissa ne pysähdykset. Toisin kävi, viimeisellä juottopaikalla oli pakko käydä kusella ja täyttää pullo.

Siitä sitten ajoin yksin noin 20 kilsaa kunnes sain yhden kiinni ja ohi ja seuraava oli näköpiirissä. Sain hänetkin kiinni ja siinä sitten kaksistaan ajettiin Viikin tienoille ja takaa tuli kolmen ryhmä joka otti kiinni mäessä. No mäki mentiin muiden peesissä ja päästiin Koskelantielle ja sitten tuli vetovuoro ja hetken päästä vilkaisin taakse, ei muita ku se kaveri jonka kanssa ajettu jonkin aikaa. Totesin vaan et otetaan lyhkäsiä vetoja ja mennään niin pitkälle ku rahkeet riittää ja on jalkaa (mitä ei ollu enään viimeiseen 10 kilsaan ja mentiin noin 40 km/t). Kun käännyttiin kätilöopiston taakse ni pieni mäen nyppylä ja vasen pohje kramppas, kaveri meni ohi ja totes vaan hyvin ajettu ja yritä siinä sitten päästä maaliin yhdellä jalalla. Maaliin päästiin ja ehjänä ennenkaikkea.

Hyvät oli karkelot, valitettavasti en nyt saa dataa laitettua esille, ku garmini vittuili. Ajoaika 4.16 ja virallinen 4.19.41. Näin maanantaina ei sitten ollu mitään jaloissa, eile hyvä ku jakso junalle kävellä.