Uusi projekti 2

No nyt kun ei saa urheilla niin sain tänään päätökseen tämän projektin. Se on vanhimman tyttären pyörä. Tässä on kuva. Huom kyhätty kasaan eripuolilta kavereilta saaduista osista.

Tänään vielä pitää laittaa viestiä vakuutusyhtiöön mitä on mennyt rikki kolasissa. Runko, etukiekko, kypärä ja kengät.

Hyvää kesälomaa kaikille niille joilla sellainen alkaa.

Vihdoin saa tehdä jotain

Viikko oli aika tylsä. Toisinaan sitä vaan nukahti yks kaks ja toisinaan jaksoin hyvin. Eli olotila vaihteli päivittäin paljon. Pyöräkin on kotiutunut ja näyttäs selvinneen vähemmillä vaurioilla kuskiin verrattuna, kuskin jälkitarkastus on 5.6 ja siihen asti on se urheilukielto päällä. Tehdään mitä pystytään ja yritetään saada asiat rullaamaan eteenpäin.

Ajatuksia

Näinkun nyt ei saa rasittaa itseään, eikä harrastaa liikuntaa niin tulee noita ajatuksia sitten monenlaisia ja joskus hyvinkin irrallisia päähän. Ensimmäisenä on jäänyt mieleen ensimmäinen yö kotona ja ne villit unet jossa ei ollut päätä eikä häntää. Niistä ei saanut mistään kiinni. Toinen oli että olenkohan liian monesti loukannut itseni, kun tyttäret kuuli että olen sairaalassa, niin ensimmäinen kysymys oli että kummassa on. Lappeenrannassa vai Honkaharjussa. Jatkokysymys oli mitäs nyt on mennyt ja oliko taas auto. Olisko tyttäret tottuneet siihen että isä kolhii itseään säännöllisen epäsäännöllisesti. Muita ajatuksia on tullut siitä että saako tuon lattiaremontin edes tehtyä ennen kesän loppua vai jääkö se siihen levälleen. Rahaa kun ei ole niin paljoo että vois ulkopuolisen palkata ja nyt kun tuli rasituskielto niin siinähä ollaan ja ihmetellään. Ei oo meinaa helppoo olla tekemättä mitään raskasta, pelkkä kaupassa käynti pitää suunnitella tarkkaan ja sekin vielä että mitään raskasta kauppakassia ei saa kantaa. Että sillee pistetään elämän arvot uuteen järjestykseen. Ainoo mikä tällä hetkellä arveluttaa on se että kun saa luvan nousta pyörän päälle, niin uskaltaako enään vai oliko se siinä ja ei sitten enää vittuakaan kiinnosta. Kun kaikki on mahdollista ja ei pitäs tuollaista ajatella tällä hetkellä, ei vielä ole sitä pelkoa ja toivottavasti ei tule.

Tällaisia ajatuksia täällä tällä kertaa.

Kotona jälleen

Eilen perjantaina pääsin pois sairaalasta, Jee omaan kotiin, Ajatus kyllä pelotti ja saman aikaisesti sitä odotti. Äitini kävi hakemassa ja viemässä kotiin. Samalla käytiin laittamassa känny huoltoon ja ostamassa halapa varakänny. Kaupassa käytiin ja loppupäivä meni sitten sohvalla lukiessa tai nukkuessa. Ensimmäinen yö kotona, kyllä nukutti hyvin. On se vaan oma sänky paras.

Nyt kun on herännyt tähän lauantai aamuun ni sitä miettii mitäs tänään, mut ei tartte paljoo miettiä mitä tekis, syö, juo nestettä, kato et vessa on lähellä, sohva tulee tutuksi ja varmaan tulee nukuttua suurin osa ajasta.

Saa tulla käymään, tarjoon kahvit kyllä.

Sairaalassa

Nyt ollaan muutama päivä oltu sairaalassa ja eilen keskiviikko iltapäivällä sain luvan liikkua. Voi jee sitä tunnetta kun pääsee seisoo suorassa vaikka tekee kipeetä. Eli ollaan menty hyvään suuntaan, munuainen otti suurimman vahingon sisuskaluista, mut onneksi ei tarvinnut puukkoa..... vielä. Riski on olemassa, liikkua saan, mutta en rasittaa itseäni. Aiheuttaa päänvaivaa näin liikkuvalle vanhalle sedälle. Tämä viikko ollaan sairaalassa (hyvää helatorstaita) ens viikolla varmaan kotona ja työkielto ens viikon ja liikuntakielto kuun loppuun näin aluksi. Olisivat kotiuttaneet jo eilen, mut asun yksin ja lähikauppa on mäen päällä, totesivat juu ei onnistu. Niin nyt häiritsee ne hiusmurtumat parissa kylkiluussa, on meinaa kipiät ku tässä tullu yskittyä.

Ja kaikkihan odottavat jännityksellä mitä pyörälle kävi, niin odotan minäkin. Tarkistan tavarat kyllä heti kun pääsen kotiin, ainakin känny toimii ja vittuilee ihan muista syistä ja lähtee takuuhuoltoon ku täältä pääsen.

Aika käy pitkäksi ku mukana oleva omaisuus on ajovaatteet, kypärä, kotiavaimet ja känny. Laturin sain ystävältä lainaan jo maanantai-iltana (asuu aivan naapurissa, siis sairaalan) ja pari muuta ystävää käynny moikkaamassa, jälkikasvu tulee tänään. Ja saa muutkin tulla käymään meinaa aika käy pitkäksi ja ei jaksa kokoajan lukea kirjaa. Lisäksi tulee näköjään nukuttua pätkissä, kipujen rytmissä.

Tästä on suunta vain ylöspäin ja hiljakseen kuntoudutaan ja ajamaan ruvetaan heti kun lupa annetaan.

Hyvää päivänjatkoa ystävät ja lukijat.

Se kesästä

On ollut hiljaiseloa blogissa jonkin aikaa. Syy on saamattomuus ja laiskuus ja läjä hienoja tekosyitä. Kaikkea on sattunut ja tapahtunut kirjoitusten välissä.

Tuplahevosen päivitys on saatu melkein loppuun, viimeistä silausta vaille valmis. Vanhimmalle tyttärelle on tulossa retkifillari, siitä myöhemmin. Töitä on riittänyt ja tässä on ihan omaakin aktiviteettiä. Ruokailuhuoneen lattiaremontti, tosin näinköhän kerkii valmistua ennen keskimmäisen likan rippijuhlia.

Ja yhden kisan kerkesin ajaa keskeyttäen, joten se siitä.

Maanantailenkki jäi sitten lyhkäseksi ja tätä kirjoitellaan sairaalan vuoteelta käsin. Auto oli toinen osapuoli ja huonosti siinä kävi. Rakko, munuainen ja perna otti osumaa ja pari hiusmurtumaa kylkiluissa. Joten tää kesä oli tässä. Kesäkuntoon 2016 tai 2017 vois olla realistinen. Menohaluja olis mut nyt joutuu ottamaan rauhallisesti.

Toivotan kaikille turvallista matkaa ja olkaa varovaisia. Hyvää Kesää myös.