Näinkun nyt ei saa rasittaa itseään, eikä harrastaa liikuntaa niin tulee noita ajatuksia sitten monenlaisia ja joskus hyvinkin irrallisia päähän. Ensimmäisenä on jäänyt mieleen ensimmäinen yö kotona ja ne villit unet jossa ei ollut päätä eikä häntää. Niistä ei saanut mistään kiinni. Toinen oli että olenkohan liian monesti loukannut itseni, kun tyttäret kuuli että olen sairaalassa, niin ensimmäinen kysymys oli että kummassa on. Lappeenrannassa vai Honkaharjussa. Jatkokysymys oli mitäs nyt on mennyt ja oliko taas auto. Olisko tyttäret tottuneet siihen että isä kolhii itseään säännöllisen epäsäännöllisesti. Muita ajatuksia on tullut siitä että saako tuon lattiaremontin edes tehtyä ennen kesän loppua vai jääkö se siihen levälleen. Rahaa kun ei ole niin paljoo että vois ulkopuolisen palkata ja nyt kun tuli rasituskielto niin siinähä ollaan ja ihmetellään. Ei oo meinaa helppoo olla tekemättä mitään raskasta, pelkkä kaupassa käynti pitää suunnitella tarkkaan ja sekin vielä että mitään raskasta kauppakassia ei saa kantaa. Että sillee pistetään elämän arvot uuteen järjestykseen. Ainoo mikä tällä hetkellä arveluttaa on se että kun saa luvan nousta pyörän päälle, niin uskaltaako enään vai oliko se siinä ja ei sitten enää vittuakaan kiinnosta. Kun kaikki on mahdollista ja ei pitäs tuollaista ajatella tällä hetkellä, ei vielä ole sitä pelkoa ja toivottavasti ei tule.
Tällaisia ajatuksia täällä tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti