Nyt ollaan muutama päivä oltu sairaalassa ja eilen keskiviikko iltapäivällä sain luvan liikkua. Voi jee sitä tunnetta kun pääsee seisoo suorassa vaikka tekee kipeetä. Eli ollaan menty hyvään suuntaan, munuainen otti suurimman vahingon sisuskaluista, mut onneksi ei tarvinnut puukkoa..... vielä. Riski on olemassa, liikkua saan, mutta en rasittaa itseäni. Aiheuttaa päänvaivaa näin liikkuvalle vanhalle sedälle. Tämä viikko ollaan sairaalassa (hyvää helatorstaita) ens viikolla varmaan kotona ja työkielto ens viikon ja liikuntakielto kuun loppuun näin aluksi. Olisivat kotiuttaneet jo eilen, mut asun yksin ja lähikauppa on mäen päällä, totesivat juu ei onnistu. Niin nyt häiritsee ne hiusmurtumat parissa kylkiluussa, on meinaa kipiät ku tässä tullu yskittyä.
Ja kaikkihan odottavat jännityksellä mitä pyörälle kävi, niin odotan minäkin. Tarkistan tavarat kyllä heti kun pääsen kotiin, ainakin känny toimii ja vittuilee ihan muista syistä ja lähtee takuuhuoltoon ku täältä pääsen.
Aika käy pitkäksi ku mukana oleva omaisuus on ajovaatteet, kypärä, kotiavaimet ja känny. Laturin sain ystävältä lainaan jo maanantai-iltana (asuu aivan naapurissa, siis sairaalan) ja pari muuta ystävää käynny moikkaamassa, jälkikasvu tulee tänään. Ja saa muutkin tulla käymään meinaa aika käy pitkäksi ja ei jaksa kokoajan lukea kirjaa. Lisäksi tulee näköjään nukuttua pätkissä, kipujen rytmissä.
Tästä on suunta vain ylöspäin ja hiljakseen kuntoudutaan ja ajamaan ruvetaan heti kun lupa annetaan.
Hyvää päivänjatkoa ystävät ja lukijat.
Kävi mielessä, että vois tulla moikkaamaan sua sinne, mutta kun inhoan niin paljon sairaaloita.
VastaaPoista