Täsä
Taipalsaarelainen Kari Kareinen pyöräili 8 000 kilometrin reissun Euroopassa – Näkö- ja kuulovamma ei ole esteenä
Kari Kareisella, 56, on takanaan 8 000 kilometrin pyöräreissu Euroopassa. Sen verran polkeminen tällä hetkellä miestä väsyttää, että hän ottaa bussin alleen tullessaan Lappeenrantaan mökiltään Taipalsaarelta.
Koulukadun ja Kauppakadun kulmauksessa Kareinen pysähtyy ihmettelemään entisen seurakuntakeskuksen paikalle noussutta kerrostaloa.
– Kun lähdin reissuun, tuossa oli vain monttu, Kareinen toteaa.
Mies polkaisi matkaan 9. marraskuuta viime syksynä. Kotina toimivalle mökilleen Taipalsaarelle hän palasi 23. huhtikuuta.
Kareinen polki kärry perässään Puolan, Tšekin, Saksan, Sveitsin ja itäisen Ranskan kautta Etelä-Espanjaan. Takaisin tullessaan hän suttasi Ranskan Bordeauxin kautta Belgiaan, Alankomaihin ja Pohjois-Saksaan, jossa nousi paluulaivaan. Suomeen saavuttuaankaan hän ei hypännyt junan kyytiin, vaan pyöräili Kotkan ja Vaalimaan kautta Lappeenrantaan.
Kareinen sai monet kerrat lunta niskaansa
Kareinen ei ole niitä miehiä, jotka laativat tarkan reittisuunnitelman ja vievät sen excell-taulukkoon. Hän improvisoi menoaan matkan varrella ja eteni päivittäin 50–120 kilometriä. Jossakin paikassa hän viivähti vain yön yli, toisaalla hän viihtyi useita päiviä.
– Paluumatkalla huilasin Hampurissa neljä päivää. Keravalla olin tädillä monta päivää. En vaan jaksanut enää.
Kareinen valitsi talven reissunsa ajankohdaksi siitä syystä, että muita turisteja ei ole silloin massoittain liikenteessä. Silloin teillä on hiljaisempaa, majapaikkoja saa helpommin ja hintataso on edullisempi.
– Paikalliset ihmisetkin ovat ystävällisempiä talvella. Sesonkiaikaan he ehtivät kyllästyä turisteihin.
Kareisen alkumatkasta elettiin marras–joulukuuta ja kelit olivat sen mukaiset.
– Monta kertaa sain lunta niskaani.
Jokusen kerran Kareinen sai ravistella lunta teltan katolta kömpiessään aamupalan laittoon.
– Vaihteet jäätyivät kahteen kertaan Saksassa.
Reissuun upposi noin 1 700 euroa kuussa
Pyörä joutui matkana aikana remonttiin pariin otteeseen. Imatralla omaa pyöräkorjaamoa pyörittänyt mies ei alkanut itse tuolloin remonttihommiin, vaan työnteli fillarin lähimpään korjaamoon.
Rahaa koko reissuun upposi vajaat 10 000 euroa. Kareinen ei pitänyt tarkkaa kirjaa, mutta arvelee, että kuukaudessa kului noin 1 700 euroa.
– Eniten rahaa meni ruokaan, vaikka elin suurimman osan reissusta retkimuonilla.
Monet yöt hän vietti teltassaan mitä erilaisimmissa paikoissa. Joskus teltta oli epämääräisen näköisellä pysähtymispaikalla tien pientareella, hulppeimmillaan taas vuorella ja kauniin kirkon edustalla.
– Yksi sykähdyttävimmistä hetkistä oli, kun katsoin teltan ikkunasta auringonlaskua.
Hän yöpyi tasaiseen tahtiin myös hostelleissa, ystävien luona tai Airbnb-asunnoissa huoltaakseen kamppeitaan ja kerätäkseen voimiaan.
– Yhteen asuntoon kannoin pyörän sekä kärryn neljänteen kerrokseen.
Reitti kulki pienillä maanteillä ja pyöräteillä
Kareinen pystyi ajamaan suurimman osan matkasta pienillä maanteillä tai pyöräteillä. Monissa isoissa kaupungeissa oli niin hyvät pyörätiet, että suomalainen oli aivan ällistynyt.
– Barcelonankin läpi pääsi ajamaan pysähtymättä.
Matkan varrella Kareinen pysähtyi ihailemaan milloin luonnon kauneutta, milloin rakennettua ympäristöä.
– Graffitteja näkyi paljon. Ei mitään sotkettuja seiniä, vaan upean näköisiä teoksia.
Yhden sykähdyttävimmistä hetkistä hän koki 1 492 metrin korkeudessa katsoessaan teltastaan auringonlaskua.
Kareinen on vaikuttunut siitä, miten hyvä yhteishenki pyöräilijöiden kesken vallitsee Euroopassa.
– Sai olla räpylä pystyssä, kun kaikki vastaantulevat pyöräilijät morjestivat.
Liikenneturvallisuus kiinnitti hänen huomionsa etenkin Espanjassa, jossa autoilijoiden pitää jättää 1,5 metriä pyöräilijään tieliikennelain mukaan. Kareinen pääsi todistamaan omin silmin, miten sen säännön rikkomisesta napsahti sakot.
Kolmen tyttären isä rakensi tandemin yhteisreissuille
Reissu oli Kareiselle jo viides pitkä pyöräreissu. Hän on tehnyt useimmat reissut yksin. Kolmen tyttären isä on myös tehnyt reissun kunkin lapsen kanssa kahdestaan.
– Rakensin tandemin noille reissuille tyttärien kanssa, sillä eiväthän he nyt itse jaksa polkea niin pitkään, Kareinen naureskelee.
Pyöräily on ollut Kareiselle tärkeää pikkupojasta asti. Hän oppi ajamaan pyörällä syntymäkaupungissaan Helsingissä. Perhe muutti Lemille ennen kuin poika aloitti koulun. Siitä asti hänen arkipyöräilynsä ovat sijoittuneet etupäässä Etelä-Karjalaan.
Kareisella on sekä näkö- että kuulovamma, jotka johtuvat synnynnäisestä usherin oireyhtymästä. Kuulokojeen ansiosta hän pystyy kuulemaan koko lailla hyvin, mutta kapeaksi käyneeseen näkökenttään eivät lasit auta.
– Hyvin pystyy pyöräilemään, kun seuraa valkoista viivaa, mies murjaisee.
Heikon havaintokyvyn vuoksi Kareiselle on sattunut joitakin läheltä piti tilanteita pyöräreissuillaan, eikä hän fillaroi mielellään hämärässä.
Hän ei koe, että vammat rajoittaisivat hänen elämäänsä.
– Vammat muuttavat suhtautumista ympärillä olevaan maailmaan. Muut aistit herkistyvät ja olen avoimempi maailmalle.
Näkövammansa vuoksi eläkepäivillä olevan Kareisen mielissä siintelee jo seuraava pyöräreissu. Sitä ennen hänen pitää kuitenkin päättää, minne asettuu vakituisesti asumaan. Tällä hetkellä hän pitää tukikohtaa mökillään Taipalsaarella.
Kaisa Juntunen
Toimittaja
Etelä-Saimaa/Keskisuomalainen
p. 040 5686303
