Mutjutin®

 Tuli hankittu Mutjutin® kalvohierontavöline, sellanen taskukokoinen.  Se on ton näköinen laite.

Voin sanoa että ohjeiden mukaan kun menee niin löytää yllättävän kipeitä paikkoja vaikka luulisi ettei niitä juuri ole. Helpotusta on kyllä tuonnut elämään ja sitä kautta saanut esim. lihaskireydestä johtuvan päänsäryn pois.

Lisätietoja löytyy tuolta mutjutin.fi

Titaanin korjaus osa 2.

 No niin, runko haettu ja rakentaminen aloitettu. Kyllä pitää sanoa että on siisti jälki. Sitten kun pyörän saa täysin valmiiksi niin alkaa "testi" kuinka kauan kestää. Hintaa tuli korjaukselle noin 130 euroa. Voin suositella L-Weld Oy liikettä jos tarvii jotain metallista korjata. Tässä sitten liuta kuvia.

Rakentaminen keskeytyi kun osat loppui, osa on mökillä, kavereilla ja osa pitäisi hankkia. Katsotaan mitä saadaan aikaseksi.

Muistakaa valot, siellä on jo pimeetä.

Titaanin korjaus osa 1.

 Runko vietiin korjattavaksi 12.10.2021 L-Weld Oy pajalle ja siellä sitten vuntsittiin että mites tää korjaillaan. Lähtiessä totesin että ei ole mitään kiirettä korjauksen suhteen. No annas olla, tänään sitten sieltä soitettiin että runko on korjattu ja voi tulla hakemaan. Olin vähän niiku koivuhalolla päähän lyöty että mitä, näin nopeesti, eikä. No ei auta ku ens viikolla käydä hakemassa pois.

Vastaan otetaan ilmaiset levyjarrut, ei tartte levyjä mutt ne pysäyttimet käy, ihan sama minkä merkkiset.

Titaanin korjaussuunnitelma

 Löytyi paikka joka hitsaa titaania ja nyt sitten jossain välissä on sitten vietävä näytille tuo titaani runko. Jos siitä sais talvipyörän itselleni, ei ole niin nuukaa vaikka ei onnistuisikaan.

Muistakaa valot eteen ja taakse tuolla liikenteessä, siellä rupeaa olemaan pimeätä.

Tiebongausta ja vieraita

 Taas on jokunen aika mennyt ja tiebongausta on taas harrastettu muutaman kerran. Tää tulee olemaan piiitkä rulianssi ja saa nähdä saanko koskaan edes valmiiksi.

Tiebongaus 5. -21

Tiebongaus 6. -21

Tiebongaus 7. -21

Tiebongaus 8. -21

Olkaa hyvä

Sitten kävi pari yötä yöpymässä Benito ja Emily. He ovat maailman matkalla. He olivat myynet talossa ja muun omaisuutensa ja lähteneet reissuun. Huolsivat vaatteitaan (pesukone pyöri) ja ihmettelivät Lappeenrantaa. Pirteällä asenteella reissussa ja toivon heille mahtavia kokemuksia reissullansa.

Tiebongaus

 Taas pitkästä aikaa kyltin hakua. Nyt oli kyltti niin sanotusti "hornan tuutissa" ja vain yksi kyltti. Tuo on melkein koko kesän kummitellut päässä ja nyt sitten sain sen ajettua pois. Jotta ei olis liian helppoa niin matkasta yli puolet oli soratietä ja lisäksi viimeiset 30 kilsaa ajettiin vastatuuleen.

Tiebongaus 4. -21

Käynti Joen kaupungissa

 Otin ja tempasin reissun ja sellasen minireissun. Suuntana Joensuu ja siellä käydä tapaamassa entisiä työkavereita (joo tiedetään, toi on kerinnä sielläkin asua) ja serkkua. Valmistellessa pyörää tuli sitten viestiä Imatralla olevasta reissaajasta, joka tarvii pyöränkorjaus apua. No ei muuta ku sunnuntaiaamuna heti aamukahvin jälkeen liikkeelle. Jo muutaman kilometrin jälkeen tajusin että aurinkopokat jäi ja niin jäi Spyrokin sinne hattuhyllylle itkee. No ei voi mitään.

Se oli sellanen aamuveryttely Imatralle, siellä sitten reissaajan tapaaminen ja samalla ohjastaminen Museotien alkuun. Itse menin huoltamaan ystävän pyörää. Siinä meni oma aikansa ja sitten taas takaisin tien päälle ja kampiin kierroksia. Kelikin rupesi lämpenee ihan riittävästi. Olenko muuten sanonut että en tykkää helteellä ajamisesta? Seuraava tauko oli Patsaspuiston levähdysalue, sitä ennen kävin Simpeleen TeeBeellä täyttää pullot. Turisteja ihan kiitettävästi liikenteessä. Siitä sitten matka jatku kohti Joensuuta, ensin Parikkala, sitten Särkisalmi, Saari, Kesälahti. On se tuo kutostie vaan tylsä Särkisalmen jälkeen. Sitten Tolosenmäki, se että sen jälkeen ei oo reittijälkeä voidaan laittaa vanhuuden/kuumuuden/yms piikkiin. En vaan saanut laitettua päälle, pää hiukan sekasin. Perille pääsin serkun luokse.

Lappeenranta-Tolosenmäki

Maanantaina sitten morjestamaan vanhaa työpaikkaa. Osa oli töissä ja osa lomalla. Mutta oli kiva nähdä kyllä. Muutenkin maanantai meni vähän niiku levätessä ja turhia ressaamatta. Hyvä näin.

Joensuu ma

Tiistaina sitten serkun pyörien korjausta ja osien etsimistä ja sitten vielä iltapäivästä Mikan pajalla käynti ja siellä yhden kiekon oikasu. Mutta siinä se päivä meni.

Joensuu ti

Keskiviikkona sitten kohti Savonrantaa ja uutta reittiä miulle. Hetki meni pakatessa ja aamukahvia juoden. Sitten liikkeelle ja kaupungin läpi, kelikin oli lämmin jo aamusta. Ylämyllyn S/K-marketista täydennystä ja siitä sitten eteenpäin ajaen ja välillä taukoa pitäen. Liperin ohi mentiin että sujahti. Heinäveden kylttiä seuraten mentiin, pihejä nää savolaiset tienpitäjät. Ei kauheesti ollut näitä kylttejä mistä näkis et paljo matkaa jäljellä. Eipä se kauheesti haitannut matkaa. Kohta kuitenkin käännyttiin kohti Savonrantaa, jos oli maasto mäkistä ennen risteystä niin nyt se oli sitä ihan kunnolla. Sellai vittumaisen inhottavan jyrkkeneviä ja korkeelle noustiin eli nousumetrejä tuli. Kuumakin oli ja välillä ihan tuskaista ja voin sanoa että joka ikinen vaate mitä oli päällä, oli hiestä märkä. Välillä kävi mielessä että jos vaihtais harrastusta johonki kevyempään kuten kävelyyn tai lintujen bongaukseen, mut kai niihinkin sitä rahaa uppoo ja kelit olis ihan samanlaiset, joten jatketaan ajamista.

Savonranta saavutetaan ja ekana kauppaan ostamaan aitoa wissyä ja samalla täyttää juomapullot. Siinä paikallisten kanssa jutellessa sain sitten tietoa ruokapaikasta. Sinne sitten, tekee mieli pizzaa. Rannasta löyty ravinteli ja sain pizzan tilattua. Oli muuten kallein pizza mitä oon kolmella täytteellä syönny, 15,10€. Siitä huolimatta se maistui aivan taivaalliselta. Sitten taas tien päälle ja kohti yöpaikkaa.

Eli lähelle Kerimäkeä ja siellä vielä Savonlahden laavua. Sinne saavuttiin ja ensimmäinen asia mitä halus tehdä oli pulahtaa järveen ja sen myös tein, helpotti hetken. Sitten leiri levälleen ja iltaruokinta vielä. Sitten vaan odotellaan sitä sadetta jota ennustettiin. Oisko ysin aikaa tullut ja sitten sitä itekkin nukahti.

Joensuu-Savonlahden laavu

Torstai olevan kellon mukaan ku eka kerran heräsin, ei satanut mut jos kuitekin koittas nukkuu vielä pari tuntii. Aamulla oli kosteen oloista ja aamupala naamariin ja kamat kasaan. Tielle mars, ei ne kilometrit ajamati tule. Se olis aamukahvi aika ja kohti Kerimäkeä mennään, ekana S-market josta uudet sukat ja pullot täyteen, sitten St1 kahvio ja aamukahvi. Sitten kohti Punkaharjua, tietä jota on joskus ajettu toiseen suuntaan. Pikkuhiljaa rupee tuuli tuntumaan ja ilma on kostea. Harjutie on aina niin upea. Punkaharjulla pientä täydennystä ja vanhantien kautta kohti Särkisalmea. Voin muuten sanoa että jos on aavistus että kohta sataa niin se sadetakki päälle jo sillo. Miulla ku oli aavistus ni taivas repes täysin. Niin jotta se sadetakki joo. Jokseenkin tuntuu että tälläkin reissulla tulen kokemaan sään kaikki ääriasteet, helle ja sade koettu. Särkisalmi tuli vähän niiku yllättäen eteen, aakkosbaari ja sinne kuivattelee ja samalla tankkaamaan. Tapasin tutun henkilön siellä, tulee vastaan mitä ihmeellisissä paikoissa. Tässä meni sitten aikaa jonkin verran.

Savonlahden laavu-Särkisalmi

Onnistuin sitten jotenkin tallentaa reitin kesken kaiken. Nyt sitten nokka kohti Imatraa turhia pysähtymättä, Parikkalan keskustan läpi ja mäkistä maastoa, kutostie, mieletön liikenne ja aivan sairas vastatuuli siis tässä vaiheessa. Simpeleen TeeBee ja tauko, koska sadekuuro. Takaisin tien päälle ja jos aikasemmin oli sairas vastatuuli niin nyt se oli ihan jotain järkkyä. Alamäkeen joutu polkemaan että pääsi eteenpäin (jotenkin tuli mieleen Espanja muutama vuosi sitten) Siinä sitten taistelet kohti Imatraa ja sen pikkuhiljaa saavuttaen, kävin sitten morjestaa tutttuja ku Imatralla kerran olin, samalla sain huilattua että pääsen vielä tän päivän aikana kotiin ja jotenkin järkevää vauhtia. Siinä sitten mentiin jokseenkin eräänlaisessa horroksessa kohti kotia ja automaatiotoiminnalla. Koti saavutettiin heti klo 22 jälkeen. Aamulla lähdetty liikkeelle klo 6:30 eli päivällä pituutta ihan riittävästi.

Särkisalmi-Lappeenranta

Mitä jäi reissusta? Reilu 500 km, naurua, kiroilua, uutta tietä, uusia ihmisiä ja ennenkaikkea kokemuksia. Seuraavaa reissua suunnitellessa.

P.S linkin takana on sitten Reliven viteo reiteistä.

Kaikkee tapahtunut

 Ollaan jo kesän puolen välin ohi. Kaikkee tapahtunut heinäkuussa. Oli Saimaa cycle touria jossa olin huoltomiehenä pitkän yön, Willimiesajot joissa meni sitten viikonloppu aikas tehokkaasti ja kävi pari reissaajaa yöpymässä. Ruben espanialais-ranskalainen ja Karen kolumbialainen, heidän ensimmäinen pitkä reissu ja kohti pohjoista olivat menossa.

Itse tekemässä kohta pienen reissun kohti Joen kaupunkia, käy morjestamassa sukulaisia ja entisiä työkavereita, saa nähä mitä siitäkin tulee.

Hei!! Ollaan varovaisia siellä liikenteessä.

Parin päivän ajo

 Päätin sitten sunnuntai-iltana lähteä yön ajamaan ja katsomaan mihin asti sitä sitten päätyy. Pyörä oli jo valmiiksi matkamoodissa ja ei muuta ku jääkiekon finaaliottelun jälkeen liikenteeseen. Samalla reissu oli ensimmäinen reissukaverille Spyrolle. Kyllä voi tuntua hullulta lähteä yöllä ajamaan, mutta silloin on vähän liikennettä ja joutuu varautumaan eväillä kun mikään paikka ei ole auki. No ei muuta ku tien päälle ja nokka kohti Taipalsaarta ja Savitaipaletta. Kyllä vaan Suomen luonto on kaunis.

Ensimmäisen pienen tauon pidin Savitaipaleella, en siinä kauan ollut kun noita pieni verenimijöitä oli ziljoona kertaa ziljoona. Nopea jaloittelu ja kuvat ja takaisin liikkeelle.

Savitaipale Tuohikotti väli mentiin sitten parilla kusitauolla. Luontoa ei juuri pimeimpään hetkeen tullut ihailtua ja keskityin ajamiseen. Mäet huomasi vain siitä että polkeminen muuttui raskaaksi tai vauhti kiihtyi. Valoisuus rupesi pikkuhiljaa lisääntymään ja ajaminen muuttumaan mukavaksi. Tuohikotti saavutettiin ja aakkosbaarin pihalla vietettiin hetki taas tankaten itseään että näitä pieniä ystäviämme joita kaikki vihaa kai jollain tapaan.

Matka jatkui kohti Jaalaa, ohi mentiin Vekarajärven (jotkut ovat käyneet armeijan siellä, aattele), pari kertaa taas pidin tauon. Olen huomannut että jos pitää noin tunnin välein sen 5 minsan tauon niin jaksaa ihan eri tavalla ajaa matkaa. Sitten vain kerran vilkaisin taakseni ja oli aivan pakko pysähtyä ja ottaa kuva.

Kyllä, sieltä se aurinko nousee ja valaisee maiseman. Jaalan kohdalla käännyin kohti Heinolaa ja jokusen kilsan ajettua totesin sen olleen virhe. Käsi ylös virheen merkiksi ja matka jatkuu. Tie on täynnä pitkää ja loivaa mäkeä. Ai helvetti että vihaan pitkiä loivia mäkiä, olis edes hiukan jyrkempiä. Ei auta, itseppä valitsin. Pikku hiljaa Heinola lähestyi ja asutusta rupesi tulla vastaan. Kohti keskustaa suunnistaessa huomasin sen että kyltitys oli hiukan heikko kun joutui pari kertaa arpomaan mihin suuntaan pitää mennä. Keskustaan saapuessa menin suoraan vähäksi aikaan Satamaan ja puistonpenkille istumaan, teki muuten hyvää.

Ja sitten se tärkein, aamukahvi. No ei muuta ku etsimään mihin menis kahville. Sitten löyty kahvila ja tilasin latte-kahvin ja pullan. Ja kuvassa oleva on kyllä latte vaikka näyttää ihan joltain muulta ja siitä on saatu kuittailua ihan riittävästi somessa.

Siinä istuessa tutustuin 77 vuotiaaseen mieheen joka on sitten toiminut urheilun ja opetuksen alalla Lappeenrannassa ja muualla. Hattua pitää nostaa kun herra ajaa vieläkin luomupyörällä, tiedä sitten millaisia reissuja hällä on vielä edessä. Puhelinnumerot vaihdettiin ja todettiin et olisi kiva ajaa yhdessä joku/t reitit. Sitten hiukan pyörimistä kaupungissa ja cittarissa piti hakea uusi powerpankki. Sitten laavulle syömään ja se löytyi Heinolan Koskensaaresta. Hieno paikka voin suositella.

Syönnin jälkeen sitten heräsin ukkoskuuroon kun olin syönnin jälkeen nukahtanut. Eipä sitten ollut mihinkään kiire laavulta, kun kuurosateita tuli liukuhihnalla. Sitten sinne saapui pariskunta pyörähtämään ja syömään. Pari tuntia meni sitten nopeesti ja totesin että nukun yön täällä ja aamulla sitten katsotaan uudestaan.

Lappeenranta-Heinola reitti

Tiistai aamuna sitten luonnon oma herätyskello herätti pikkasen klo 6 jälkeen. Voi muuten sanoa että heräsin kyllä kun jyrähti, no käänsin kylkeä ja jatkoin unia vielä reilun tunnin. Sitten vaan kamat kasaan ja aamupalaa naamaan. Ulkona oli sitten ihan kiva ilma.

Sitten ku sade loppui/hiljeni niin siirryin torille aamukahville ja samalla osallistuin paikalliseen keskusteluun koronasta ja muusta maailman menosta. Hetken kuluttua tuli ystäväni, olin nähnyt hänet viimeeksi yli 20 vuotta sitten. Sitten siirryimme hänen luokse juttelemaan ja samalla saan ladattua laitteeni. Siinä meni sitten jokunen tunti ihan huomaamatta, niin tuntuu käyvän kun on mukavaa ja tunne että olisi eilen nähty viimeeksi. Siitä sitten tavarat kantoon ja pyörään ja kohti kotia.

Nyt olin sitten viksu ja suuntasin kohti Vierumäkeä, no voi helvetti. Oli mäkeä ja paljon ja onneksi lyhkäsiä ja paikoin jyrkkiä. Sitten Vierumäeltä kohti Jaalaa ja nyt mennään Salpausselkä linjaa. Sitten sellaista tasaisen tappavaa vauhtia kohti Jaalaa ja pieni täydennys Vuolenkosken M-marketista. Sitä ennen näkyi nämä. Kannattaa lukea tarkkaan.

Matka jatkui taas eteenpäin ja Kimolan kanava ohitettiin taas niin kuin ennenkin. Mutta ajamaan sitä on tultu tällä kertaan, Jaalassa kävin kaupan eteisessä täyttämässä juomapullon ja korjasin hiukan satulan kulmaa ja taas eteenpäin. Pieni tauko seuraavan tien alussa ja sitten alkoi kelloon tuijottelu kun tietää et Tuohikotin aakkosbaari menee kiinni 22. Kerran tai pari pysähdyin kuselle. Sotilaat olivat sitten liikenteessä ja kas kummaa kaikki morjestivat. Kyllä hyö osaa käyttäytyä.

Sitä sitten rupesi kokoajan vilkuilee kelloa että paljos se on ja kampien kierros nopeutuu kummasti. Maisemat vilisee vieressä ja alamäet mennään lujaa ja radio soi korvissa, kesä on vaan kaunis. Sitten ku tuli risteys eteen niin huomasi että kas se on aakkosbaari tuossa. Ehdin varttia ennen sulkemista, puolentoista litran limu ja suklaata ja pari jugurttia evääksi ja ulos syömään ja nauttimaan verenimijöiden seurasta.

Sitten kohti Savitaipaletta ja nyt pääsin siihen kuuluisaan flow-tilaan ja tauko tunnin ajon jälkeen ja taas eteenpäin kun taivas pimenee ja jokunen auto tulee vastaan. Kello lähentelee puolta yötä, huomaa luonnon kauneuden ja sen että jotkut asiat on vain hoidettavissa, nauttikaa tästä hetkestä nyt eikä vasta sitten joskus.

Savitaipaleella tauko ja hetki kävelyä, eli noudatin edelleen sitä tunnin välein pieni tauko ja kävelyä, venyttelyä. Tämä kannattaa muistaa pitkillä matkoilla. Sitten katsoin karttaa ja päätin sääliä naapureitani ja suuntasin kohti mökkiä. Se olisi reilu tunti ajamista että olisi perillä. Voin sanoa et on toi Mikkelintie aika kapea ränni. Taas tunti täynnä ja tauko, samalla huomaat että toinen pulloteline on viittä vaille irti. No ei muuta ku kännyvalon valaistessa teline kiinni ja kuva maisemasta ja kohti mökkiä.

Sitten oli noin puolentunnin matka mökille ja 2,5 km soratietä (sellasta 2cm sepeliä). Ajappa siinä sitten mökille ku pyörä haluaa mennä ihan omaan suuntaan, mutta kuitenkin päästään perille ja pyörä parkkiin ja sisälle nukkumaan.

Heinola-mökki

Aamulla heräsin sitten myöhään ja tiesin että tänään vielä pitäisi käydä kotona ja ajaa takaisin mökille. No ajamine tuntu kyllä kaikkeä muuta ku mukavalta. Kotona pientä syötävää ja päikkärit. Sitten tavarat kantoon ja kärry perään ja takaisin mökille. Sauna lämpimäksi ja sitten nukkumaan. Voin sanoa että torstaipäivä on mennyt syödessä ja nukkuessa.

Kotiin

Mökille

Turvallista kesää kaikille. Reitit löytyy linkkaamalla noita sanoja.

 

Genesis

 Nyt on vihdoin ja viimein Vagabond valmis. Jonkin aikaa oli ystävän takakiekko lainassa kun odotin omaan kiekkoon holkkeja. Se tunne kun ei ole enään laina tavaroita kiinni pyörässä on aika hyvä. Tyytyväinen olen pyörään ollut. Pientä säätöä tulee matkan varrella tehtyä.

Siinä se on vielä lainakiekolla.

Ollaanhan varovaisia siellä liikenteessä ja muistetaan ne valot eteen ja taakse hämäräaikaan.

Titaani

 Sekin on sitten koettu kun titaani antaa periksi kesken ajon. Hiukan säikäytti kun kuului sellainen kaunis metallisen heleä *naps* ja sitten ihmeteltiin mistä se kuului, kunnes se selvisi. Vinoputki poikki.

Kuvassa on viiden sentin kolikko 

Nyt sitten on takuukäsittely kesken vielä, mutta katsotaan miten käy. Uusi runkosetti on tilattu ja sitä odotellaan. Nyt sitten vaan puretaan vanha ja odotellaan uutta.

Valoa kohti

 Kaikki varmaan huomanneet että päivä pitenee joka päivä jonkin verran. Sitä mennään kohti kesää ja toivottavasti tiet sulaa aikaisin ni pääsee ajaa pitkälle ja siirtymään mökille asumaan kesäksi. Nyt on saatu ajamisen ilo takaisin ja melkein joka päivä käyty ajamassa, ja eri laavuja etsitty. Läski siirtyy tässä kuussa serkkulikalle vuokralle niin pitkäksi aikaan ku haluaa.

Muutama kuva talven ihanuudesta

Nautitaan talven keleistä ku ne vielä talvelta näyttää. Ollaan varovaisia siellä ulkona.

2021

 Vuosikin ehtinyt vaihtua viime kirjoituksen jälkeen. Itselleni iski vain turhautuminen tähän koronaan ku ei tunnu pääsevän mihinkään ja loppuvuodesta oli kelitkin sellaiset ettei oikein kiinnostanut pätkääkään ajaa fillarilla. Tosin tuli paljon käveltyä ja ihmeteltyä elämään ja sitä mitä haluaa loppuelämältä. Ja nyt tiedän sen mitä haluan, toivon kovasti että tää korona aika menee ohi ja rajat aukeaa. Sen sitten paljastan kun ajankohta on kohdalla.

Eipä tässä muuta ku yritetään vain selvitä tästäkin.