torstai 10. kesäkuuta 2021

Parin päivän ajo

 Päätin sitten sunnuntai-iltana lähteä yön ajamaan ja katsomaan mihin asti sitä sitten päätyy. Pyörä oli jo valmiiksi matkamoodissa ja ei muuta ku jääkiekon finaaliottelun jälkeen liikenteeseen. Samalla reissu oli ensimmäinen reissukaverille Spyrolle. Kyllä voi tuntua hullulta lähteä yöllä ajamaan, mutta silloin on vähän liikennettä ja joutuu varautumaan eväillä kun mikään paikka ei ole auki. No ei muuta ku tien päälle ja nokka kohti Taipalsaarta ja Savitaipaletta. Kyllä vaan Suomen luonto on kaunis.



Ensimmäisen pienen tauon pidin Savitaipaleella, en siinä kauan ollut kun noita pieni verenimijöitä oli ziljoona kertaa ziljoona. Nopea jaloittelu ja kuvat ja takaisin liikkeelle.




Savitaipale Tuohikotti väli mentiin sitten parilla kusitauolla. Luontoa ei juuri pimeimpään hetkeen tullut ihailtua ja keskityin ajamiseen. Mäet huomasi vain siitä että polkeminen muuttui raskaaksi tai vauhti kiihtyi. Valoisuus rupesi pikkuhiljaa lisääntymään ja ajaminen muuttumaan mukavaksi. Tuohikotti saavutettiin ja aakkosbaarin pihalla vietettiin hetki taas tankaten itseään että näitä pieniä ystäviämme joita kaikki vihaa kai jollain tapaan.


Matka jatkui kohti Jaalaa, ohi mentiin Vekarajärven (jotkut ovat käyneet armeijan siellä, aattele), pari kertaa taas pidin tauon. Olen huomannut että jos pitää noin tunnin välein sen 5 minsan tauon niin jaksaa ihan eri tavalla ajaa matkaa. Sitten vain kerran vilkaisin taakseni ja oli aivan pakko pysähtyä ja ottaa kuva.



Kyllä, sieltä se aurinko nousee ja valaisee maiseman. Jaalan kohdalla käännyin kohti Heinolaa ja jokusen kilsan ajettua totesin sen olleen virhe. Käsi ylös virheen merkiksi ja matka jatkuu. Tie on täynnä pitkää ja loivaa mäkeä. Ai helvetti että vihaan pitkiä loivia mäkiä, olis edes hiukan jyrkempiä. Ei auta, itseppä valitsin. Pikku hiljaa Heinola lähestyi ja asutusta rupesi tulla vastaan. Kohti keskustaa suunnistaessa huomasin sen että kyltitys oli hiukan heikko kun joutui pari kertaa arpomaan mihin suuntaan pitää mennä. Keskustaan saapuessa menin suoraan vähäksi aikaan Satamaan ja puistonpenkille istumaan, teki muuten hyvää.



Ja sitten se tärkein, aamukahvi. No ei muuta ku etsimään mihin menis kahville. Sitten löyty kahvila ja tilasin latte-kahvin ja pullan. Ja kuvassa oleva on kyllä latte vaikka näyttää ihan joltain muulta ja siitä on saatu kuittailua ihan riittävästi somessa.


Siinä istuessa tutustuin 77 vuotiaaseen mieheen joka on sitten toiminut urheilun ja opetuksen alalla Lappeenrannassa ja muualla. Hattua pitää nostaa kun herra ajaa vieläkin luomupyörällä, tiedä sitten millaisia reissuja hällä on vielä edessä. Puhelinnumerot vaihdettiin ja todettiin et olisi kiva ajaa yhdessä joku/t reitit. Sitten hiukan pyörimistä kaupungissa ja cittarissa piti hakea uusi powerpankki. Sitten laavulle syömään ja se löytyi Heinolan Koskensaaresta. Hieno paikka voin suositella.




Syönnin jälkeen sitten heräsin ukkoskuuroon kun olin syönnin jälkeen nukahtanut. Eipä sitten ollut mihinkään kiire laavulta, kun kuurosateita tuli liukuhihnalla. Sitten sinne saapui pariskunta pyörähtämään ja syömään. Pari tuntia meni sitten nopeesti ja totesin että nukun yön täällä ja aamulla sitten katsotaan uudestaan.



Tiistai aamuna sitten luonnon oma herätyskello herätti pikkasen klo 6 jälkeen. Voi muuten sanoa että heräsin kyllä kun jyrähti, no käänsin kylkeä ja jatkoin unia vielä reilun tunnin. Sitten vaan kamat kasaan ja aamupalaa naamaan. Ulkona oli sitten ihan kiva ilma.


Sitten ku sade loppui/hiljeni niin siirryin torille aamukahville ja samalla osallistuin paikalliseen keskusteluun koronasta ja muusta maailman menosta. Hetken kuluttua tuli ystäväni, olin nähnyt hänet viimeeksi yli 20 vuotta sitten. Sitten siirryimme hänen luokse juttelemaan ja samalla saan ladattua laitteeni. Siinä meni sitten jokunen tunti ihan huomaamatta, niin tuntuu käyvän kun on mukavaa ja tunne että olisi eilen nähty viimeeksi. Siitä sitten tavarat kantoon ja pyörään ja kohti kotia.

Nyt olin sitten viksu ja suuntasin kohti Vierumäkeä, no voi helvetti. Oli mäkeä ja paljon ja onneksi lyhkäsiä ja paikoin jyrkkiä. Sitten Vierumäeltä kohti Jaalaa ja nyt mennään Salpausselkä linjaa. Sitten sellaista tasaisen tappavaa vauhtia kohti Jaalaa ja pieni täydennys Vuolenkosken M-marketista. Sitä ennen näkyi nämä. Kannattaa lukea tarkkaan.



Matka jatkui taas eteenpäin ja Kimolan kanava ohitettiin taas niin kuin ennenkin. Mutta ajamaan sitä on tultu tällä kertaan, Jaalassa kävin kaupan eteisessä täyttämässä juomapullon ja korjasin hiukan satulan kulmaa ja taas eteenpäin. Pieni tauko seuraavan tien alussa ja sitten alkoi kelloon tuijottelu kun tietää et Tuohikotin aakkosbaari menee kiinni 22. Kerran tai pari pysähdyin kuselle. Sotilaat olivat sitten liikenteessä ja kas kummaa kaikki morjestivat. Kyllä hyö osaa käyttäytyä.


Sitä sitten rupesi kokoajan vilkuilee kelloa että paljos se on ja kampien kierros nopeutuu kummasti. Maisemat vilisee vieressä ja alamäet mennään lujaa ja radio soi korvissa, kesä on vaan kaunis. Sitten ku tuli risteys eteen niin huomasi että kas se on aakkosbaari tuossa. Ehdin varttia ennen sulkemista, puolentoista litran limu ja suklaata ja pari jugurttia evääksi ja ulos syömään ja nauttimaan verenimijöiden seurasta.

Sitten kohti Savitaipaletta ja nyt pääsin siihen kuuluisaan flow-tilaan ja tauko tunnin ajon jälkeen ja taas eteenpäin kun taivas pimenee ja jokunen auto tulee vastaan. Kello lähentelee puolta yötä, huomaa luonnon kauneuden ja sen että jotkut asiat on vain hoidettavissa, nauttikaa tästä hetkestä nyt eikä vasta sitten joskus.



Savitaipaleella tauko ja hetki kävelyä, eli noudatin edelleen sitä tunnin välein pieni tauko ja kävelyä, venyttelyä. Tämä kannattaa muistaa pitkillä matkoilla. Sitten katsoin karttaa ja päätin sääliä naapureitani ja suuntasin kohti mökkiä. Se olisi reilu tunti ajamista että olisi perillä. Voin sanoa et on toi Mikkelintie aika kapea ränni. Taas tunti täynnä ja tauko, samalla huomaat että toinen pulloteline on viittä vaille irti. No ei muuta ku kännyvalon valaistessa teline kiinni ja kuva maisemasta ja kohti mökkiä.

Sitten oli noin puolentunnin matka mökille ja 2,5 km soratietä (sellasta 2cm sepeliä). Ajappa siinä sitten mökille ku pyörä haluaa mennä ihan omaan suuntaan, mutta kuitenkin päästään perille ja pyörä parkkiin ja sisälle nukkumaan.


Heinola-mökki

Aamulla heräsin sitten myöhään ja tiesin että tänään vielä pitäisi käydä kotona ja ajaa takaisin mökille. No ajamine tuntu kyllä kaikkeä muuta ku mukavalta. Kotona pientä syötävää ja päikkärit. Sitten tavarat kantoon ja kärry perään ja takaisin mökille. Sauna lämpimäksi ja sitten nukkumaan. Voin sanoa että torstaipäivä on mennyt syödessä ja nukkuessa.




Turvallista kesää kaikille. Reitit löytyy linkkaamalla noita sanoja.



















 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti