Viime torstaina ajoin kaverin pyörällä maarataa ja aika parani taas. Kuiteski olo oli sellanen "ei vaan kulje ja paikat on tukossa ja kireet". Siihen nähden olen tyytyväinen tulokseen.
Lauantaina kävin sitten metsässä ajelemassa ja edelleen sama tunne oli läsnä. Kait sitä vaan pitää mennä ensin huononpaan suuntaan ennen ku rupeaa paranemaan. Ihan kivaa oli, mutta mutta se tunne ja varmaan tietyllainen pelko siitä et kohta joku taas tulee eteen/kylkee/petään. Ajamalla se lähtee, tiedän ku ei ole ensimmäinen kolhu ja tuskin viimeinen.
Tänään kävin ajamassa maantiellä lainapyörällä. Kulki ja kulki ja tunne oli ei saatana ku ei kulje eikä jalat pyöri. Tukossa koko mies ja selkää juimii ja ja prkl tulis se pyörä jo. Tässä tän päivän data ja olisin hyvin kiitollinen kommenteista.
Keskinopeus sunnuntaina on ollut ainakin hyvä yksin ajeluksi.
VastaaPoistaJuh keskari on kohillaan mut tuntuu et sykkeet hyppää taivaisiin, tosin saattaa olla vielä kolarin jäljiltä kudosvaurioita joita korjataan.
VastaaPoista