Elämää fronttitallissa osa 1

Torstaina sitten päätin karata juhannuksen viettoon ennenaikaisesti jo " puoliltapäivin". Joka kuitenkin venyi tonne klo 14 asti ennenkyin pääsi lähtemään. Siinä sitten tiellä ihmetteli missä mennään ja mitä tehdään, kute  tavallisesti miun kohdalla. Eli niin sanotusti seuraukset mietitään sitten ku se kuuluisa maito on jo lattialla.

Eka pysähdys oli TB Simpele ja rojut naamariin siinä mitään ihmeellistä ollut ja takaisin "rakkaan" selkään. Sitten totesin että toi Parikkala ku on ohitettu aina tuota ohitustietä pitkin , joten koukataan tällä kertaan. Ja kyllä kannatti.

Kyll oli kaunis ilma ja maisemat ku kohti Särkisalmen aakkosbaaria vedin. Siellä siiten tauko ja entuudestaan tiesin että seuraavaksi tulee aivan v**un tylsä pätkä Kesälahdelle asti. Miten hlvetisti kestän tän tylsyys kuoleman¿ Ei tuosta pätkästä juurikaan jää mitään jälkkpolvelle, sivot jäässä. 

Kesälahdelta oli enään 30 kilsaa Kiteelle jossa hyvä ystävä odotti saapuvaksi. Siinä sitten poljettiin ja mietittiin syntejä syviä. Onneksi olen sinut itseni kanssa. Samalla mietin sitä huomasiko eräs naiseläjä että vie miulta jalat alta noin niiku kuvaulsellisesti. En usko, mutta myyty-kyltti oli silmissä. Luultavasti kyseinen naiseläjä tietää jos on tietääkseen.

Mutta kuitenkin näiden ajatuksien saattelemina pääsin perille ystävän tykö, saunaa ja Suomen suvea, sitä vähä lumista aikaa.

Vilskettä ja vilinää

Nyt on Kareisen pienessä torpassa vilinää oikein urakalla. Kyllä pieni torppa ja pieni tontti, uskokaa pois. Mut joo asiaan, sunnuntaina pelastin kylmettyneen ja kastuneen Tanyan, kun hän tuli lähettämiensä viestien  jälkeen ovelle. Olin jo valmiiksi lämmittänyt saunankin. Sinne hänet suoraan ohjasinkin. Sitten lämmintä teetä ja syötävää. Hetken päästä sitten asiaa riitti reissaamisesta ja bikepankingistä ja pyöristä. En tiedä kumpi oli enemmän haltioissaan, hän vai minä. Mutta asiaa oli.

Aamulla saatoin Imatran tollepuolen ja ajelin itse kotiin. Kuitenkin viestiä oli tullut warmshoweriin sunnuntai-iltana jonkin verran ja seuraava vieras oli tulossa jo maanantai-iltana. Itse kyllä oli lenkillä samaan aikaan kun hän saapui. Hän on australialainen Tayla. Joten tässä joutunut olee hyvinki sosiaalinen pari päivää.

Pitkän matkan reissaajia

Alina ja Olivier tulivat perjantaina iltapäivällä. Siinä on kyllä hyvin vaatimattomaan tyytyväinen pari (en tiedä ovatko pari vai ei vai pelkiä ystäviä, enkä viitsinyt kysyä) mutta reissua ovat tehneet jonkin verran. Siinä perjantai-ilta meni majoittaessa heidät ja kuunnellen tarinaa heidän reissusta. Löytyy tuolta. https://www.chasseurs-d-horizon.com/voyages/chiens-de-traineaux-2016/premi%C3%A8re-partie/

Lauantai oli sitten turistioppaana olemista ja saunapäivä. Pyöräiltiin ympäri Imatraa ja katseltiin nähtävyyksiä ja käveltiin Kruunupuistossa, kaupunki sai kehuja luonnonläheisyydestä.

Sitten kun oltiin päästy takaisin kotiin niin sauna lämpimäksi. Sauna käynnin jälkeen ei hirveesti tarvinnut unta kutsua vaan iltapala ja nukkumaan. Aivan antoisa päivä tarinoineen ja kommelluksineen, mutta ymmärretyksi tultiin.

Sunnuntaina sitten tarjoutui ehkä ainotlaatuinen tilaisuus, ku nuorin tytär pääsi ripille. Muille huomautuksena että ortodoksinen tilaisuus. Alina ja Olivier olivat aivan otettuja tästä tilaisuudesta. Ihmeissään olivat myös veljestäni ja äidistäni ja tyttären kummista kun eivät olleen ollenkaan niin varauksellisia ja kerrottiin myös se mitä juteltiin suomeksi. Tunsivat olonsa kotoisaksi.

Tänään maanantaina sitten saatoin heidät Rantatielle asti kun olivat Lappeenrantaan menossa. Siinä kiiteltiin ja toivoteltiin turvallisia kilometrejä. 

Jos näette heidän jossain liikkuvan tai oleskelevan niin menkää juttelee ja tarjotkaa kahvi tai olut tai jotain muuta ja kuunnelkaa heidän tarina.

Tuossa kuun alussa kävi myös yksi saksalainen pyöräreissaaja nukkumassa yön. Oli sitten ajanut motoria pitkin Lappeenrannasta Imatralle. Pyörässä oli Pinion keskiövaihteet ja remmiveto. Patrick oli nimeltään ja Itämerta oli kiertämässä.