Pieni testilenkki

Ajattelin tehdä yön yli reissun ihan testimielessä kuinka pakata bikepackng tyyliin pyörä ja kuinka se käyttäytyy ajaessa. Perjantaina hyvissä ajoin pakkasin pyörän tai pakkasin ja purkasin ja sama uudestaan. Sen kun oli tehnyt muutamaan kertaan niin kävelin tietokoneelle ka tilasin uuden makuupussin, nykyiset on liian isoja ( ei se talvipussi, äläkä kato noin vihaisesti Janne). Siinäsamassa kävi vieraitakin Helsingistä, annoin Garminin virb kameran lainaan kun herra vieras opettelee riippuliitämistä (blogi sivu tulee heti kun muistan sen). No työpäivä ohi ja ovi säppiin ja menoksi. Siis myötätuuleen ja pienen kiertotien kautta mökille yöksi. Ei se ollut ku 14 km suuntaansa, kävin morjestamassa vanhaa koulukaveria, oltiin nähty viimeeksi melkein 20 vuotta sitten kai. Ilma oli aurinkoinen ja aivan helvetin tuulinen ja puuskittainen. Mökille pääsin suurinpiirtein puolenyön paikkeilla, makuupussin levitys ja kaljan juonti ja pää tyynyyn.

Yö tuli nukuttua hyvin ja rauhallisesti. Noin yhdeksän aikoihin menin käymään äitini luona kun hän asuu vain kolmen kilometrin päässä. (Todellinen syy oli se  että saan kahvia juodakseen ja herää tähän päivään) Tiesin päivästä tulevan rankka, vastatuuleen 67 kilometriä, elävästi tuli mieleen Espanja vuoden alusta. Tää tuuli on/oli melkein yhtä navakka/kova/ keksi itse tähän kuvaaba sana kuin Espanjassa, siis melkein ja jäi kuitenkin pahasti vielä jälkeen. Ruokatauko Lauritsalassa Cafe Violetissa, talon burgeri, voi herranjestan ku oli hyvää. Pitää toisteki pysähtyä siihen, kiitokset Tommille. Siitä sitten jatkettiin vastatuuleen ja ihan kotiin asti. Onks tää nyt sitä ilmastonmuutosta ku on ollut näinkin rajuja tuulia ympäri maailman? Että ihmiset on tyhmiä. Kotio pääsin ja kaljakin on ohan tossa lähittyvillä.

Elämää fronttitallissa osa 3

Tuon otsikon tajuavat ne jotka ovat lukeneet erään kirjasarjan ja mihin sillä viittaan. Enempää en vihjaa.

Aamulla sitten heräsin aikaisin ja liikkeellä olin jo ennen 8. Muu väki nukkui vielä kun kävin täyttämässä pullot ja jatkoin matkaa. Pitkälle en päässyt kun piti pysähtyä pitämään sadetta. Soitinpa ajankuluksi talovahdille.

Siinä aikani kuuntelin sateen ropinaan maitolaituri/bussikatoksen suojissa. Ei oo tarkoitus hankkia sitä tautia tälläkään reissulla. Onneksi oli kuuro. Sitten vain jatkettiin matkaa kohti Enoa, jos siellä sais pientä purtavaa ja sitten jatkais eteenpäin. Mut eipäs mennä asioiden edelle. 

Nyt sais ajettua ne pitkä mäet mitä Eno-Ilomantsi tiellä on voin sanoa että ne ylämäet on perkeleellisiä ja ne on heti mahtavan alamäen jälkeen. Siis ensin vauhfin hurmaa (serkkutyttö ohittaa tän kohan) 50 km/h alas vapaalla ja sit kihnutetaan 11 km/h ylös. Niitä oli sellaset 3-4 eli 3-4 vaaran yli mentiin.Täällä oli se Kuisma

Enossa sitten joutu odottaa kaupan aukeamista 10 minuuttia. Jäätelöä ja energiajuomaa ja suklaata. Sitten takaisin tien päälle ja kohti Joensuuta. Siinä sitten tasaisesti puskien vastatuuleen ja ylämäkeen suuntasin länteen. Jotenkin tottunut tuohon että ei miulla oo sitä myötätuulta sitten suotu ollenkaan. Tulin sitten isompaan risteykseen ja jouduin siirtymään pienemmälle tielle ja vielä tyhjälle kevyenliikenteen väylälle. Miten mie selviin tällaisesta tilanteesta¿?

Oliha siinä risteysalueella aakkosbaari, mitta päätin kaupungissa meneväni syömään, joten ankarasti keskittyen ajoin ohi. Tie oli ihan kiva ja rauhallinen, lopulta tultiin aivan joen rantaan ja kaupunkiin. No tuli sitten aakkosbaari vastaan ja vatsa käski enemmän kuin järki, joten pyörä eksyi kuin itsekseen pihaan. Sisään ja sitten kassalle ja seisovapöytä 😍 tuo jumalainen lahja pyöräilijälle. Kysyin vielä ihan varmuudeksi että voiko santsata. Niin henkilökunta totes et kyl sie nyt vähän tarviin tuoho luitten ympärille täytettä, ett syö kunnolla.

Siinä sitten meni aikaa jonkin verran, ai että oliko nälkä. Ei, älä nyt hulluja ajattele. Samalla ostin netin kautta junalipun ja sit vielä vähän ruokaa lisää ja jälkkäri vielä (mahtuu aivan varmasti mahtuu). Sitten olikin jo valmis olo jatkaa matkaa ja kaupunkiin tutustuen.

Kaupunki on muuttunut jonkin verran sitten viime näkemän ja kyllä sitä uutta rakennetaan kokoajan lisää. Vihreyttä on kiitettävästi vielä jätetty ettei ihan ole unohdettu viihtyvyyttä. Sitten juna-asemalle ja kohta sitä "rata-pyöräilyä" tai vois sanoo et tekee Kareiset. Pari tuntii ja olen kotona ja saunassa. Piti vielä iltamässyt tilata kotiin kun ei jaksanut värkätä mitään.

Elämää fronttitallissa osa 2

Aamulla herätys ja sitten aamupala ja sitten liikkeelle. Kiteen ohi mentiin ja sitten heti sen perään sai sadekuuron niskaan  justku sai sadevaatteet päälle niin se loppu. Eka tauko oli sitten Tohmajärvellä, ensin kauppaan ja sitten syömään. Sitten vain takaisin pyörän selkään ja kohti Koveroa.

Siinä sitten ajeltiin mäkistä maastoa ja huono pintaista tietä. Koloja oli siellä sun täällä ja kyllä noi krävelkingit oli ihan asialliset rinkulat tänne, jos olis ollut jotku muut ni en tiedä miten olis käynnä. Koveron ohi menin (Mika, en käynny tarkistamassa oliko jenkki vielä pihassa). Koveron Teboilille ehdin just ennen kiinnimeno aikaa (15 minsaa ennen) jäätelöä ja energiajuomaa viimeiselle etapille. 

Viimeinen etappi oli sitten soratierallia, huom se soratie oli paremmassa kunnossa kuin moni asfalttitie. Ylös, alas, kurvi, ylös, kurvi alamäessä ja naamassa levee virne ja hampaiden välissä muutama hyttynen.

Siinä sitten pikkuhiljaa saavutettiin määränpää, Sonkaja. Ei muuta kuin morjestamaan sukulaisia ja sitten mökille (jos onnistuu sinne asti liikkumaan). Kutsu kävi saunaan ja hiukan oli paikka muuttunut sitten viime näkemän. Mutta kyllä savusauna oli mahtava ja aivan mahtavat löylyt. Toisin kyllä ystäväni saunomaan, mutta ei ole miun paikka niin en voi luvata mitään. Siinä sitten ilt vierähti ja juuri ennen nukkumaa menoa soitti hyvä ystävä ja tovi siinä hölistiin. Sitten kutsui höyhensaaret ja mielessä erään henkilön kuva.

P.S. loppupeleissa aivan mahtava päivä vaikka koko päivä meni liikkumiseen ja ihmettelyyn.