Ahaa elämys

Koin tuossa sairastaessani eräänlaisen ahaa elämyksen. Koskaan ei tule ajateltua elämän äkillisyyttä, lyhyyttä yms. Miulla on kolme aivan mahtavaa tytärtä. Vanhimman kanssa on käyty reissussa ja tänä vuonna on keskimmäisen vuoro. On kai sitä jotain tehny oikein kun haluavat olla isän kanssa, vaikka isä on eräänlainen"hullu", omia rajoja hyvin pitkälle venyttävä, rasittava sille päälle sattuessa, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Nyt eksyin aiheesta sivuraiteelle, siis muistakaa lähimmäisiä, he ovat rikkauas mitä ei voi rahassa mitata ja kaipaat vasta ku he ovat poissa. Osoita että välität, tue heitä valinnoissaan ja elämässään, se on heidän, ei sinun, kannusta heitä vaikka elämä potkii päähän.

Kun täältä pois lähdetään, niin sitä maallista mammonaa ei saa mukaan. Ne joilla on rahaa, haluavat sitä lisää ja ovat onnettomia ku pitää olla sitä tätä tuota. Onks pakko, jos ei haluu? No ei ole pakko, vähempikin riittää. Maailma on muuten tällä hetkellä ruutitynnyri, kun nettiaikana voi ajatukset jakaa nopeasti  ympäri maailmaa. Nyt näyttäs ihmiset kyllästyneen siihen että pieni porukka haalii kaiken rahavallan. Historia toistaa itseään ja ihminen ei ole oppinut mitään historiasta. Pahalta näyttää.

Joten nautitaan elämästä ja lähimmäisitä vielä kun voidaan. Mie jatkan täällä pyörien korjausta, hullujen ideoiden toteuttamista, reissaamista ja lähimmäisten kanssa olemista.

Eräs motto minkä joskus näin ja jäi heti mieleen. Ihmeitä teemme hetkessä, mutta mahdottomat vievät vähän aikaa.

Täten poistun takavasemmalle katsomaan, onko eräästä ideasta mihinkään.