maanantai 6. kesäkuuta 2016

Ahvenenmaan seikkailu 2. päivä

Ei oikein tiedä olisko tämä jatkoa vai ei. Nukuttua tuli sitten ruhtinaaliset pari tuntia. Sitten taas valvella ei nukuta ei sitt nukuta, mut yskittää sitte senkin edestä. Stnan kokolattiamatot, aivan järkkyjä pölypesiä. No kyll tuontytärkin heräs, no ei muuta ku jotain huiko palaa kuvun alle (sain ison kahvin ilmatteeksi, oltiin niin symppiksiä, Pecco jäit toiseksi.)

Oli upee auringonnousu, mut ei se paljoo lämmitä huonon yön jälkeen. Jäi siitä muisto verkkokalvolle ja kameran valokennoihin, voi sitten lapsenlapset katella millasta oli aikoinaan. Siinä sitten piti kuluttaa aikaa ennenku pääsi autokannelle (piti käydä kysyy infon kauniilta tytöltä, vastaus tuli hymyn kera) No ei muuta ku takas autokannen oven taakse ja tiettynä kellon hetkenä napin painallus. Siellä se oli siinä mihin se laivaan tullessa jätettiin. Kuski asemiin ja kelkka ympäri, oli muuten tilaa. Takaporttikl kosketti maata ni auto lähti ja me heti perään työntäen, samalla kun viimeinen rengas irtosi laivasta niin portti alkoi nousta eli meidät "heitetriin vauhdissa ulos"

Ei edes päästy terminaalista ulos ku laiva meni jo. Kiire oli. Meidän kiire loppui siihen. No ei muuta ku lähin leirintäalueelle suorinta tietä. No kysseinen paikka aukasee portin klo 9.00 Siinä sitten istuttiin terassilla ja otettiin aurinkoa. No kello oli sitten ysi ja ketään ei näkynyt muuta ku yks työntekijä. Sano vain et kirjoita nimet ylös ku respa ei tulekkaan tänään. Kivaa touhuu ku huoltomies joutuu tekee kaiken. Onnisruu se noinkin.

Teltta pystyyn, kamat levälleen ja kaupungille hoitaa laiva tiketti ja kauppaan ostaa ruokaa. Takas leirille ja ruuantekoon, syönti ja kamojen selvittely ja järjestely tulevia päiviä varten. Sitten taas tandemin päälle ja ajelemaan. Jos nyt kiertäs kaupungin ympäri, siis ihan oikeesti hei, tää on käpykylä pieni sellainen. Yhteen asiaan ei sitten millään totu, nimittäin autot ANTAA tietä, en prkl usko vieläkään. No luonto on kauniin karu omalla tavallaan, muutamia hienoja piirroksia seinissä. No erilaiset maisemat ku kotona. Nyt vain istutaan ja ladataan kännyn akkua leirintäalueen baarissa (ei kovin kummonen)

Kilometrejä tänään tuli 15,52

Yhteensä 36,60









sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Ahvenanmaan seikkailu 1.päivä

Aamu varhaisella käytiin vielä hakemassa pari puuttuvaa tavaraa, esim. mittari. Olis se ollut kauheeta kun ei olis tiennyt kilometrejä ollenkaan, ei mittaria ei ajettu piste. Mut sitten aamukahvia tähän rumaan naamariin jos vaikka uskaltais katsoa peiliin. Niin ja se aamupalakin meni samaan osoitteeseen. Sitten tyttären äidin kyydissä keskusliikenneasemalle, hieno nimi vai mitä. Siinä sitten odoteltiin junaa tulevaksi kaikessa rauhassa. Se penteleen pendolino yllätti.

Junamatka, noh kyllä työ tiiätte, ei juurikaan kommentoitavaa, ei edes maisemista. Helsinki päätepysähki, onneks ei Kaivopiha express.

Ei muuta ku vuorokauden tiketin ostoon kummallekin, sitten metroon ja käynti Rastilan leirintäalueen respassa ostamassa tän vuoden tarra korttiin, saa jotain alennusta jostain. Sitten metroon ja takaisin keskustaan ja käynti terminaalissa ja taas takaisin keskustaan. Syömään, retkipyyhkeen ostoon (58x120) microkuitu pyyhe 14 € ja kaasua 100g, ihan varuille jos vaikka loppuu vanha. Sitten maleksimista kohti junaa. Vantaankoski oli kohteena.

Siellä sitten ihan piruuttaan istuttiin bussipysäkillä ja arvuutettiin kuva-arvoituksella missä ollaan.Matti ilmestyi paikalle ja alkoi tandemin ja kärryn ajokuntoon saattaminen. Saatiinha se ja siinä oli jo lähdön jännitystä. Matti otti vielä kuvankin.

Sitten nokka kohti satamaa, gps ehdotteli vaikka mitä reittiä (eikös ne aina tee niin jos on monta vaihtoehtoa) enemmän luotin omaan vanhän muistiin joka sekin kaipaa rankempaa päivitystä ja muistin laajennusta. Meilahden kohdalla siirryin rannan lähelle sen takia että sieltä pääsee hyvin terminaaliin. Kakkoskuski otti kuvia ja nautti maisemista. Terminaaliin päästiin hyvin ja sityen odotettiin kummipojan tädin miestä (menikö tarpeeksi vaikeasti?) ja annoin hänelle satulan vietäväksi kummipojalle. Sitten siirryttiin odottamaan laivaan pääsyä.

Ensin muutettiin maksettu varaus tiketeiksi ja sitten odottamaan motoristien kanssa. Ensin oltiin päästämässä ja sitten ei ollakaan päästämässä. Siinä jo apumieskin kiroili (ollu jo 16 tuntii töissä) olisin tarjonnu kaljan jos olis ollut mahdollisuus. Tiedotettakin tuli kun Silja Symhonylla mennään ( joojoo tiedän tiedän, on norovirusta ja vaikka miyä) se on vaan paska säkä jos tarttuu. No laivaan päästiin ja esimmäinen asia jonka halus oli kahvi ja kaakao, et saa jotain lämmintä. Sitten taxfree hintojen kauhistelua, onneks oltiin tandemilla liikenteessä (rajallinen kuljetuskapasiteetti) ostin mie wiskiä 5 cl (mahtuu taskuun). Sitten lämmin ateria ja pieni kävely ja jumittuminen 11 kannen ikkuna paikalle (tätä näpytellään tässä, töpseli löytyy ja vessakin on lähellä). Ja niitä kaikkien kaipaamia kuvia tulee reissun aikana ja etenkin reissun jälkeen. Datatietoja tulee jos kaikki pelaa.

Päivän kilometrit 21,1

Yht. 21,1








Tämä oli kuva-arvoitus

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Valmisteluja

Nyt aamulla tandemi ja kärry lähti ystävä Matin kyydissä ensin Lappeenrantaan (Matin töihin) ja sitten myöhemmin kohti Isoa Kirkkoa. Jää pois tää Imatra Helsinki välin ajaminen. Takaisin tullaan kyllä ajamalla. Jos reissun päällä näette meidät niin saa tulla juttelee ja vaikka tarjota kahvit. Ei me purra, ainakaan kovaa.

Kyl tuo pakkaaminen on vaan sellainen laji ett välillä vaan ihmettelee et miten siinä onnistuu. Nyt jäi vielä tyttären tavarat pois ja ne tulee repussa perille ja laitetaan kärryyn. Ainoo mitä pitää muistaa nyt verrattuna aikasempiin on et ottaa noi lääkkeet mukaan. Eri juttuja on netistä kateltu ja ihmetelty.

Tänään vielä hieronta ja viimeiset työt ja talon saattaminen lomakuntoon talovahtia varten. Sitten huomenna koulun päättäjäiset, keskimmäinen päättää peruskoulun. Ja mahdollisesti vielä yksi asiakas. Sunnuntaina sitten aamujunalla kohti Helsinkiä ja iltapäivällä laivalla kohti Ahvenanmaata.

Pysykää kuulolla, kohta alkaa reissutarinointi taas.

Turvallisia kilometrejä, toivottavasti ne on ilometrejä.