Sitten varusteet kuntoon ja lämmittelee ennen lähtöä. Jutustelua kavereiden kanssa ennen lähtöä. Taktiikkana ajaa niin pitkää pääjoukon mukana ku pystyy. Lähtö ja saattoajo harjumaisemissa, vapaavauhti sitten ku päästiin isolle tielle. Pysyin ajokoirien kyydissä sen 20 kilometriä (on ne saatana kovia ajamaan) Tatja oli tippunut noin 2-3 kilometriä myöhemmin pääjoukosta. Ajoin omaa vauhtia sellai että tiesin takaa tulevan se toinen porukka joka ajaa tasaisen kovaa. Ensin tuli kaksi kaveria ja huusi et perään vaan, mutta en juuri sillä hetkellä kestänyt heidän vauhdissa. Hetkeä myöhemmin katsoin omaa varjokuvaa ja huomasin että takana on porukkaa. Viitoin heille että ohi vaan ja samalla liimauduin heidän peesiin. Ajettiin edellä oleva kaksi kaveria kiinni ja vähän ajan kuluttua yksi lisää.
Mentiin aika lujaa ja selkä edellä vastaan tuli porukkaa jotka jäi sitten siihen porukkaan ajamaan. Edelleen mentiin lujaa, parhaimmillaan keskituntinopeus oli 36,7 km/h. Tatjaa en nähnyt edessä olevan, hän oli ajanut 30 kilometriä yksin, ennenkuin tuli edes yksi kaveri avuksi. Ajettiin tietä 4800 kohti Kesälahtea, kun saatiin kiinni ensimmäinen naisajaja. Kesälahden kohdalla käännyttiin oikealle 6-tielle kohti "etelää", silloin näin kaksi ajajaa hyvin kaukana. Silloin alkoi reitin rankin osuus vasta/sivutuuleen 7 m/s vauhti tippui väkisin noin 30-35 km/h. 6-tietä ajettiin kunnes käännyttiin kohti Punkaharjua ja vastatuuleen. 80 km kohdalla otettiin kiinni ne kaksi ajajaa jotka näimme 6-tiellä. Kas Tatja, kas tässä on nyt sitten naisten ykkönen ja kakkonen, sijat epäselviä vielä.
Silloin alko se avittaminen jos vain mahdollista, kun itse ajaa sijoista ynnä muut. Tiesin kyllä kun tullaan noin 6-8 kilometrin päähän maalista niin alkaa sellainen pienien mäkien sarja ja ajattelin silloin mennä Tatjan avuksi halkomaan tuulta. Eka mäki ja vasen reisi jumiin, jaaha ei sitte perkele. Siinä hetken aikaan keplottelin ja sain jalan ymmärtämään että nyt ajetaan vielä. Näin porukan kokoajan melkein maaliin asti. Mutta vasen reisi ei sitten toiminut niin kuin halusin, mitä nyt pohkeet ilmoitteli krampeista (normijuttu miulla, ei mitään kummallista). Maaliin ajoin.
Tatja veti aika pitkään kärjessä ja neljä kilometriä ennen maalia hän kiristi tahtia että saisi kilpakumppanin tippumaan. Tulleessaan pienelle aukealle tuuli tuli ja pysäytti vauhdin ja silloin kilpasisko tuli peesistä ja meni ohi. Tatja yritti vielä saada kiinni, mutta paukut oli käytetty.
Kilpasisko voitti ja Tatja oli toinen. Hyvä Tatja.
Itse olin tyytyväinen ajoon, kunto on nousujohteinen ja ajaa harjoituksena ISM-kisaan.
Kuvia ja dataa.
Tatja oikealla.
Lähdössä aamulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti