Se oli sitten aamulla yhdistelmän taiteilu takapihalta talon läpi ulos aikaimoinen temppu. Onnistuin siinä aika hyvin. Sitten vain liikenteeseen ja kohti pohjoista suuntima. Noin pari kymmentä kilsaa ajettuani eturengas tyhjeni (ties kuinka monetta kertaa ja ei oo uutta päällikumia vieläkään). Ja kuinkas sattukaan ett vieressä oli hyvännäköinen poliisinainen sähköpyörällä. Hää siinä katteli kun rupesin rengas puuhiin vesisateessa. Sanoi jotain saksaksi ja pyysin sanomaan englanniksi. Kysyi et oot varmaan vaihtanut ennenkin ku hymyilet ja vaihdat kumin. Vastasin et kumit voi puheta milloin vaan, siis kaikki kumit. Miksköhä hää helahti punaiseksi? Kysyi mistä oon, ni vastasin et Suomesta ja me ollaan kaksmielistä sakkia.
Sitten tuli reitti muutos ku ensimmäinen leirintäalue oli ja meni, joten uusi kohdistus seuraavaan. Siitä saattoi tulla aikas mielenkiintoinen reittiviiva (viteo). Välillä tuntui siltä et mennään kokoajan vaan kauemmaksi. (Reittejä kulkee kokoajan joka suuntaan) Pikku hiljaa ruvettiin pääsemään leirintäalueelle ja homma rupesi näyttämään hyvältä. Teltta pystyy, suihkuun ja sitten kauppaan ja ruuantekoon. Kohta nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti