Rehlingen (puska)-Ulm
Aamulla heräsin sitten hyvin aikasii ku vastaavasti sammuin illalla ihan totaalisesti jo melkei heti kasin jälkeen. Olin liikkeellä jo ennen kello 7 ja kyllä kannatti. Oli nimittäin aivan uskomaton näky aamulla ajella ku taivaanrannalla näky siivu aurinkoa, tosin samalta se näytti koko päivän. Muutenkin oli sellainen olo että tulee hyvä päivä, vaikka tiesin että joudun ajamaan hyvinkin vilkkaita teitä mutta se ei miuta haitannut. Se kyll pitää sanoa että ku tässä on jokusen päivän ajanut harmaassa kelissä ni kyll siinä suuntavaisto on aika kovilla ellei olis garminin ajotietokonetta ja siinä valmista reittiä. Välillä pitää ihan kattoa että missäs suunnassa se pohjonen on. Kyliä oli sellai yhtenään ja välillä oli sellai että oli peltoo ja sitten kylä ja uudestaan peltoo ja taas kylä ja välillä kylä ja sit heti perään toinen, tais siinä jotain tyhjää tilaa olla välissä. Mut hauskalta se tuntu. Matkaa tuli pikkasen yli 100 km ja onnistuin sitten sählää taas kerran garminin kanssa (aivan käsi tuo äijä).
Sit pikkulinnut laulo ett jotkut lukijat ihmettelee että menen vauhdilla eteenpäin. No itse tykkään vaan olla tien päällä koko valosan ajan ja nähdä kaikkee kivaa siinä ajaessa. Minulle ei ole tärkeitä ne nähtävyydet mitä muut ehkä haluaa mennä katsomaan. Sitten pieni suhteellisuus asia, läksin Keravalta 9.11. ja huomenna olisi ollut 30. ajopäivä (nyt lepopäivä), mutta siis ensin Keravalta satamaan ja laivalla Tukholmaan, siellä Märstaa ystävän luokse, josta Nynäshamniin jossa hyppäsin laivaan joka meni Gdanskiin, josta polkeminen todella alkoi. Olen nyt ajanut 1423,62 kilometriä ja siihen ku lisätään laivojen kulkema matka niin en ole todellakaan päässyt juuri mihinkään kuukaudessa. Voi muuten sanoa että ei tämä Saksa mikään tasainen maa ole, ku välillä käydään ihan yli kuudessa sadassa metrissä ja ei mitään serpentiinitietä vaan siitä ylös vaan suoraa tietä tai alas. Kädet ollut välillä ihan hellinä ku saanut tosissaan jarruja painaa. Paljon on joutunut ennakoimaan asioita ja käyttämään nopeitakin hoksottimia että liikenne sujuisi sellai jouhevasti. Tietysti joukkoon mahtuu niitä K. Usipäitä jotka sotkee jollai tavalla tämän. Pitää vaan jaksaa uskoa että jokainen hoitaa oman ajamisen. Niin ja vielä on 5 kuukautta edessä ja ollaan edelleen Saksassa. Suomi on muuten ihan pieni maa kokonsa puolesta. Niin että tervetuloa vaan ajamaan ihan tänne Eurooppaan fillarilla, voi silmät avautua.
Saa sitten vapaasti laittaa kommenttia ja kysymyksiä, vastailen niihin ku kerkiän.
Niin ne kuvat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti