perjantai 17. helmikuuta 2017

41. Päivä

Nyt on kyllä väsy ja unirytmi joltain muulta aikavyöhykkeeltä ku Euroopassa. Yön unet neljä tuntii, jalat pikkasen kramppas ja kädet aivan hitusen. Mutta siitä huolimatta päätin että liikun junalla Nürnbergiin lepäämään viikonlopuksi. Aivan pakko. Sorry.

Isäntä perhe oli aivan mahtava, kunnon reissuihmisiä. Käyneet vaikka missä. Eilinen ilta oli mukava ja kiva oli jutella eri reissuista. Kevät täällä ja vitut ole, ku mie oon täällä. Ei onnistu. No kohti juna-asemaa piste com. Kävin ensin ostaa tiketin ja katsoin että aikaa on, ni kävin pyöräliikkeessä ostamassa telineen kännylle ja äänekkäämmän kilikellon. Vanha sano "plink"  no sitähän sai sitten kilkuttaa oikein urakkapalkalla reissussa tai sitten ihmiset on kuuroja. Siitä sitten takasin asemalle ja pariin otteeseen ne silmämunat vieri kadulla vinhaa vauhtia, mutta pääsin asemalle hyvissä ruumiin (en nyt olis niin varma) ja sielun (se nyt ei ainakaan ole terve saati voimissaan) voimissa.

Sitten oli edessä kompa, mites vitussa mie saa fillarin täydessä lastissa tuonne toiselle laiturille. Alas meni hyvin, painovoima hoitaa homman aika sutjakkaasti. Ylös? Rappuset? Ei VITTU!!! EI HISSIÄ!! HAISTAKAA MULKUT VITTU!!##€€%&&?**+€. Jumpataan sitten saatana. Aamun jumppatunti alkaa, välitasanne=välietappi, pyörä kantoon kamoineen päivineen (mitä mie sanoin tuon jätkän mielenterveydestä?). Välietappi saavutettu, sitten vika etappi, tosin meni 10 minsaa kerätä voimia ennen kuin onnistu.

Siinä sitten laiturilla olin kuin mitään ihmeellistä olis tapahtunut (kaksinkerroin se haukko henkeä ku kala kuivalla maalla, mokomakin astmaatikko yrittää ylittää itsensä). No aikansa odotettua juna vihdoin saapu, fillari kyytiin ja turvavyöllä kiinni (ihanko siitä nyt jotain apua olis) ja sitten kohti Nürnbergiä. Siinä ihmettelin maisemia ja meinasin nukahtaa. Perille saavuttiin. Sitten haa hissi jes, onnistu mutkattomasti. Hostel, joo, olin varannut hostellin joo. Missä vittuun se on? Aah tuolla, hyvä, sisälle, sisäänkirjautuminen, pyörä parkkiin, maksu, kalja (kai oon ansainnut?). 2000 km meni rikki tänään tältä vuodelta, repikää siitä (ne jotka sanoo et on ajanut tuon jo, ni tervetuloa vaan tänne). Odottelen pari tuntii vielä ni saan punkan.





Jos alkoholisoituis tänään? Mitäs siihen sanotte? No en jaksa holisoitua tänään, kävinkin syömässä ja kaupassa. Silläkin reissulla pienen kirkonkylän poika oli ihmeissään, kunnes muisti että on perjantai ja Suomen ison kirkon kokoinen kyläpahanen. Sen mukainen oli ihmis vilinä ja ökelit kieri pitkin maita ja mantuja, kieli roikku ku ei olis viikkoon vettä saanut, hyvä ettei kompastunut. Se nyt vielä olis puuttunut että leukaluu olis pudonnut.
 Mutta selvisin ihmeen kaupalla reissusta (luontaisella villieläimen viidakkovaistolla. Missä muuten pohjonen on?)

Takaisin turvalliseen hostelliin, huh. Sitten taas syömään ku tuli paluumatkalla nälkä, kokonaiset 500 metriä. Jos tippuisin kolmannesta kerroksesta (on punkka) ni kuolisin matkalla nälkää. No hyvä saada vähän levättyä ja nukuttu.

Nyt on luettu kirjaa, syöty, maattu, syöty, melkein nukuttu ja syöty. Nyt siellä iltakaljalla ja sitten voikin kömpiä nukkuu. Tänään tuli huimat kilometrit, joko mainitsin 2000 km meni rikki, kai mainitsin. Taas tippu ökelit lattialle. Voi hurja. (Nyt otin kuvan, mut en näytä teille, jähjäh)

Päivän kilometrit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti